Välähdyksiä 30 vuoden ajalta

Espooseen perustettiin kaupunginorkesteri vuonna 1987.
Orkesteriin valittiin nuorten ammattimuusikoiden huippukaarti, josta hioutui pian uusi kiintotähti niin kotimaiselle kuin kansaiväliselle orkesterikentälle. Vuonna 1991 orkesteri otti nimekseen Tapiola Sinfonietta.
Noin puolet alkuperäisistä jäsenistä soittaa orkesterissa edelleen. He ovat ilahduttaneet kuulijoitaan Espoossa tuhansia kertoja, vierailleet kymmenien maiden konserttisaleissa ja tehneet lähes 70 levytystä. Välähdyksiä 30-vuotisen toiminnan ajalta ovat koonneet Hanna Kosonen ja Jussi Valanki.

1987

”Puheet on pidetty, soitto alkaa”
(LV 9.12.1987)

”Kaupunginorkesteri Espooseen” Veikko Sjöblomin lehtikirjoitus 7.11.1982 Länsiväylässä toi julkisuuteen ajatuksen uuden orkesterin perustamisesta. Tammikuussa 1983 Sjöblomin yhdessä 51 muun kaupunginvaltuutetun kanssa tekemän aloitteen jälkeen ja osin hyvinkin kiihkeän, 44 palstametriä kattaneen lehtikirjoittelun saattamana kaupunginvaltuusto teki toukokuussa 1984 päätöksen Espoon kaupunginorkesterin perustamisesta. Intendentti Hannele Rantamäki ja kapellimestari Jorma Panula aloittivat työnsä elokuussa 1986. Ensiksi valittiin soittajat Espoon kaupunginkvartettiin, joka aloitti työnsä 1.2.1987 ja piti jo 18.2. ensimmäisen konserttinsa Kamarimusiikin talvipäivillä. Lisää muusikoita kiinnitettiin vuoden aikana 15 koesoitosta ja elokuussa 30-henkinen Espoon kaupunginorkesteri, EKO, aloitti harjoittelutyön Jorma Panulan ja Juhani Lamminmäen johdolla. Harjoittelun lisäksi pidettiin mm. koululaiskonsertteja ja valittiin huilistia ”koesoittokonserttien” avulla.

EKO:n ensimmäinen julkinen esiintyminen oli Juhani Lamminmäen johdolla Espoon kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa ja vuoden lopulla ”Jouluoratorio toi jouluilon” (Leena Santalahti LV 27.12.): orkesterin soittajia esiintyi J. S. Bachin Jouluoratoriossa Tapiolan kirkossa.

Kuvassa Espoon kaupunginorkesterin alttoviulun äänenjohtajaksi valittu Janne Saari soittaa Jorma Panulan johtaman uuden kaupunginorkesterin solistina Karakallion monitoimitalon Musica-salissa 20.4.1987.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1988

”Energinen debyytti”
(Marcus Castrén, LV 2.3.1988)

Vuosi 1988 oli orkesterille vakiintumisen aikaa. Puhallinkvintetti piti ensimmäisen konserttinsa ja koko orkesterin varsinainen debyyttikonsertti oli 29.2. Tapiolan kirkossa, jossa kapellimestarina oli Jorma Panula ja solistina Marko Ylönen. EKO harjoitteli pääosin Karakallion monitoimitalossa ja konsertteja pidettiin keskimäärin joka toinen viikko. Ohjelma esitettiin yleensä kahteen tai kolmeen kertaan lähinnä Espoon kirkoissa. Lisäksi esiinnyttiin mm. Helsingin yliopiston juhlasalissa, jossa soitettiin Osmo Vänskän johdolla kaikki Beethovenin pianokonsertot kahdessa konsertissa pianotaiteilija Risto Laurialan kanssa. Orkesteri kutsuttiin vierailemaan Karjaan kansainvälisillä kitarafestivaaleilla ja yhteistyötä tehtiin myös Helsingin Juhlaviikkojen ja Pohjoismaisen Vaskisymposiumin kanssa.

Jorma Panula jätti taiteellisen johtajan tehtävät kesällä ja Juhani Lamminmäki jatkoi yksin syksystä alkaen.

”Intoa ja laatua. Espoon orkesterin tarkkuustyötä”
(Olavi Kauko HS 15.9.)

EKO:n konsertit huomioitiin hyvin lehdistössä ja uusi tulokas sai paljon erittäin positiivista ja kannustavaa kritiikkiä. Orkesteria vierailivat johtamassa mm. Eli Goren, Peter Csaba ja Christopher Warren-Green. Solisteina kuultiin kotimaisten kärkinimien lisäksi Nachum Erlichiä, James Galwayta, Christian Lindbergiä ja Harvey Phillipsiä. Orkesterin omista riveistä solisteina esiintyivät Marko Ylönen, Hanna Juutilainen, Jorma Valjakka, Harri Mäki, Bridget Allaire-Mäki, Pasi Pihlaja, Jaana Haanterä ja Merit Palas.

Orkesterin jäseniä Espoon tuomiokirkon pihalla.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1989

”Espoon kaupunginorkesterin onnellinen tila

Orkesteri, jolla on unelmakoti”
(Heljä Salonen IL 27.2).

Espoon kulttuurikeskus valmistui ja orkesteri sai vakituiset tilat Tapiolasalista. Kulttuurikeskuksen avajaisissa 21.5. kantaesitettiin Juhani Lamminmäen johdolla Mikko Heiniön Genom kvällen, lauluosuudet esitti Tapiolan kamarikuoro ja
pianosolistina oli Liisa Pohjola. Heiniön teos Bo Carpelanin teksteihin oli mukana myös ensimmäisellä levyllä yhdessä Einojuhani Rautavaaran Cantot I-III ja laulusarjan Die Liebenden (solistina Soile Isokoski) kanssa. Vuoden aikana tehtiin myös toinen levy, jossa oli Sibeliuksen teoksia kapellimestarina Juhani Lamminmäki ja viulusolistina Leonidas Kavakos. Konsertteja oli 44 (37 vuonna 1988) ja kuulijamäärä kaksinkertaistui reiluun 11 000:een. Kulttuurilautakunta hyväksyi kehittämissuunnitelman täysmittaisen, kahdet puhaltimet ja lyömäsoittajan sisältävän kamariorkesterin muodostamiseksi vuoteen 1993 mennessä. Toimiston saatua lisää vakansseja Outi Mattila aloitti apulaisintendenttinä.

”Espoon kaupunginorkesteri leiskui, kuulijat puuttuivat”
(Veijo Murtomäki HS 27.1.)

Yleisön vähyyttä ihmeteltiin ja selitykseksi tarjottiin niin ohjelmistovalintoja kuin vääriä esiintymispaikkojakin – EKO esiintyi edelleen myös eri puolilla Espoota ja mm. Vantaan Martinus-salissa. Seppo Heikinheimo kirjoitti 14.12. Helsingin Sanomissa Cristopher Warren-Greenin Tapiolasalissa johtamasta, Haydnin ja Mozartin musiikkia sisältäneestä konsertista: ”Muutoin olen sitä mieltä, että Espoon kaupunginorkesterin perustaminen alkaa osoittautua yhä selvemmäksi virhearvioksi. Tämän parempaa konserttia ei pääkaupunkiseudulla kaiken kaikkiaan juuri voi toivoa kuullakseen…, mutta salissa oli silti vain muutama sata henkeä.” Heikinheimo ehdottikin orkesterin budjetin sijoittamista osin Helsingin kaupunginorkesterin tukemiseen sekä Loirin ja Katri-Helenan konserttien vuorotteluun.

”Panu Pärssisen bassosoolo ilahdutti”
(Olavi Kauko HS 14.9.)

Omat muusikot jatkoivat solistiesiintymisiä ja vuoden aikana soittivat Riitta Pesola, Bridget Allaire-Mäki, Jorma Valjakka, Pasi Pihlaja, Panu Pärssinen, Jukka Rantamäki ja Timo Holopainen. Orkesterin puhallinkvintetti kilpaili Münchenissä yltäen semifinaaliin. Lokakuussa järjestettiin monipuolinen kamarimusiikkimaraton. Orkesteria vierailivat johtamassa mm. Igor Bezrodny, Leon Spierer, Lev Markiz, ja Leif Segerstam. Samanaikaisesti solistina ja johtajana esiintyivät Jean-Jacques Kantorow, viulu, Antony Pay, klarinetti ja Christopher Warren-Green, viulu. EKO esitti Händelin Messiaan Sysmän Suvisoitossa ja yhteistyö Helsingin Juhlaviikkojen kanssa jatkui: pohjoismaisuutta korostavilla juhlilla Espoon kaupunginorkesterin solistina oli Olli Mustonen.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1990

”Osmo Vänskä ja syksyn sävelet”
(Aarne Toivonen LV 9.9.)

Osmo Vänskä aloitti taiteellisena johtajana elokuun alusta ja ensimmäinen esiintyminen hänen johdollaan oli Uudenkaupungin puhallinmusiikkiin keskittyneellä Crusell-viikolla, jossa EKO oli juhlien ensimmäinen orkesterivieras. Espoossa debyyttiesiintyminen Vänskän johdolla oli Suomen orkesterilaitoksen 200-vuotisjuhlakonsertissa, jossa kuultiin mm. Beethovenin kolmoiskonsertto solistina Trio Finlandia. Syksyn aikana uusi taiteellinen johtaja johti yhteensä neljä konserttia sekä vuoden aikana tehdyllä toisella levyllä jossa oli Crusellin musiikkia.

Tero Latvala aloitti konserttimestarina ja soiton ohella harjoitutti orkesterin itsenäisyyspäivän konsertin.

”Espoolla ilmaisuvoimainen iskuryhmä”
(Katariina Pikkarainen Savon Sanomat 8.3.)

Ensimmäinen kotimaan kiertue suuntautui Juhani Lamminmäen johdolla Kuopioon, Mikkeliin ja Kuusankoskelle. Hyvin vastaanotetulla kiertueella solistina oli Turun sellokilpailun voittaja, orkesterin oma sellisti Tuija Rantamäki. Muita vuoden aikana solisteina esiintyneitä orkesterilaisia olivat Pasi Pihjala, Merit Palas, Tommi Mentu, Bridget Allaire-Mäki, Marko Ylönen, Riitta Pesola ja Janne Saari. Monet edelliseltä vuodelta tutut kapellimestarit vierailivat uudestaan ja solisteina esiintyivät mm. viulistit Liana Isakadze, Ilja Kaler ja Ilja Grubert sekä pianisti Kalle Randalu ja käyrätorven soittaja Sören Hermansson.

”Hapan sillisalaatti
Espoon orkesteri ei vain löydä omaa linjaansa
…Salissakin väkeä oli vain kourallinen”
(Seppo Heikinheimo HS 25.1.)

”Ennakkoluulotonta ja tyylikästä
…Yleisöä oli paljon, vaikka mitään
klassis-romanttista suosikkisinfoniaa tai -konserttoa ei kuultukaan”
(Aarne Toivonen LV 28.1.)
(Näkemyksiä konsertista 23.1.
ohjelmassa Barber, Copland, Klami)

Ohjelmistovalinnat herättivät edelleen keskustelua. Konserttien yleisömäärä kasvoi vuoden aikana kolmanneksen ja keskimääräinen kävijämäärä oli n. 420 konserttia kohden. Orkesteri tavoitteli suurempaa yleisöä nuorten solistien konsertilla, konserttitanssiaisilla, koko perheen konsertilla ja UNICEF:in hyväksi järjestetyllä joulukonsertilla. Muita erityiskonsertteja olivat mm. Bachin Brandenburgilaisia konserttoja sisältänyt kolmen konsertin Barokkisarja kapellimestarina ja cembalistina Anssi Mattila. Orkesteri esiintyi jälleen myös Espoon Kamarimusiikin talvipäivillä ja syksyllä järjestettiin kamarimusiikin syyssarja.

Loppuvuonna orkesteri sai kaupunginhallinnollisten kiemuroiden jälkeen, julkisen keskustelun säestyksellä luvan käyttää lisänimeä Tapiola Sinfonietta.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1991

”Henkeäsalpaava Kevätuhri”
(Seppo Heikinheimo HS 15.3.)

Tapiola Sinfonietta esitti yhteiskonsertissa Lahden kaupunginorkesterin kanssa Igor Stravinskyn kevätuhrin Osmo Vänskän johdolla. Solistinumerona konsertissa kuultiin Sergei Prokofjevin Sinfonia concertante sellotaiteilija Arto Noraksen tulkitsemana. Muihin vuoden solisteihin kuuluivat Aleksei Ljubimov, Håkan Hardenberger, Cho-Liang Lin, Natalia Gutman, Ib Lanzky-Otto, Miriam Fried, Torleif Thedéen ja tähtisopraano Elly Ameling, joka esiintyi Mozart-juhlakonsertin solistina. Vierailevina kapellimestareina esiintyivät mm. Sergiu Comissiona, Pierre Bartholomée, Andres Mustonen sekä viulisti-kapellimestarit Jean-Jacques Kantorow ja Viktor Tretjakov. Konserttimestari Tero Latvala johti yhden konsertin ja omista soittajista solistina esiintyi Harri Mäki.

”Tapiolalaisten loistava Händel
kiitos siis …esityksestä, joka edusti teknisesti
ja tyylillisesti parasta, mihin meillä ylletään.”
(Olavi Kauko HS 12.5.)

Keväällä esitettiin Harry Christophersin johdolla Händelin Israel Egyptissä –oratorion yhdessä Tapiolan kamarikuoron ja solistien kanssa. Muita suuria kuoroteoksia olivat kevätkauden aikana Bachin Jouluoratorio (kantaatit IV-VI) ja Mozartin C-molli messu yhteistyökuoroina Jubilate ja Dominante. Taloudellisista syistä loppuvuona luovuttiin Bachin Jouluoratorion esittämisestä ja sen tilalla kuultiin Joulubarokki Anssi Mattilan johdolla. Koko perheen konsertit järjestettiin kevät- ja syyskaudella ja uutuutena ohjelmistoon tuli myös vapunaaton konsertti. Toimistossa johto vaihtui kun Sirpa Hietanen aloitti intendenttinä.

”Suomalaista maailmanluokkaa
…Tapiola Sinfonietta on maailmanluokan
yhtye. Voiko Prokofjevin Klassisen sinfonian
soittaa enää paremmin?”
(Jan Andersen Politiken 10.6.)

Orkesterin ensimmäinen ulkomaankiertue suuntautui Osloon, Køgeen ja Kööpenhaminaan. Sinfoniettaa johti Osmo Vänskä ja solistina oli Olli Mustonen. Orkesteri vastaanotettiin kautta linjan kiittävästi niin yleisön kuin lehdistönkin taholta.

Tapiola Sinfonietta jatkoi edelleen yhteistyötä Helsingin Juhlaviikkojen kanssa sekä esiintyi ensimmäistä kertaa Naantalin Musiikkijuhlilla Joonas Kokkosen 70-vuotisjuhla konsertissa.

Keväällä Suomi sai pianomusiikille omistetun festivaalin kun Espoon kansainvälinen pianoviikko perustettiin. Tapiola Sinfonietta esitti ensimmäisillä juhlilla W.A. Mozartin pianokonsertot F-duuri K 453 ja B-duuri K 595 sekä sinfonian no 36 Kjell Seimin johdolla, solistina pianotaiteilija Eero Heinonen.

Kuvassa orkesterin puupuhaltimien äänenjohtajat: Pasi Pihlaja (vas.), Bridget Allaire-Mäki, Hanna Juutilainen ja Tommi Mentu

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1992

”Tapiola Sinfoniettan loisto hiipumassa”
(Hannele Rantamäki Espoo 3/1992)

Espoon kaupungin säästötoimet aiheuttivat hankaluuksia orkesterin toimintaan. Pitkälle suunniteltu Japanin kiertue jouduttiin perumaan ja konserttien määrää supistamaan. Solistien ja kapellimestarien kohdalla noudatettiin syksyllä säästölinjaa. Lisäksi Osmo Vänskä lopetti kevään jälkeen ja orkesteri oli loppuvuoden ilman taiteellista johtajaa. Orkesterille ennustettiin jo synkkää tulevaisuutta ja pelättiin muusikkojen joukkopakoa, mutta konserttitoimintaa jatkettiin totutulla tasolla. ”On ilo asua Sinfoniettan kaupungissa” totesi Vilpittömästi kiitollinen kuuntelija 22.11. Länsiväylässä kiittäen mm. orkesterin solistitasoisia muusikoita ja konserttien ansioita arkisen harmauden katkaisemisessa.

”Tapiolan kuoron hitit juhlavuoden levylle”
(IS 15.5.1992)

Sinfonietta levytti Tapiolan kuoron kanssa Ondinelle uuden version Sininen ja Valkoinen –levystä sekä toisen kuoromusiikkia sisältävän levyn. Lisäksi vilkkaana levytysvuonna tehtiin Osmo Vänskän johdolla kaksi levyä BIS:lle: Aulis Sallisen musiikille omistettu sekä pasuunakonserttoja kautta aikojen esittelevä levy, solistina Christian Lindberg.

Tommi Mentu ja Riitta Pesola nousivat omista riveistä solistikorokkeelle ja vierailijoina esiintyivät mm. Dmitri Aleksejev, Liana Isakadze, Mihaela Martin, Roland Pöntinen, Edith Mathis ja Dmitri Baskirov. Osmo Vänskä johti vuoden aikana yhteensä 12 konserttia ja vieraileviin kapellimestareihin kuuluivat Frank Shipway, Moshe Atzmon, Paavo Järvi, János Fürst ja Lev Markiz.

”…Kun operettiorkesteri soi niin sulavasti
kuin Tapiola Sinfonietta, operetti alkaa
muuttua jo taiteeksi ja kulttuuriksi…”
(Hannu-Ilari Lampila HS 12.10.1992)

Sinfonietta esiintyi Osmo Vänskän johdolla suuren suosion saavuttaneessa MTV:n juhlakonsertissa solisteinaan Karita Mattila, Matti Salminen, Seppo Ruohonen ja Tamara Lund. Ohjelmassa oli ooppera- ja viihdemusiikkia. Nuorten solistien konsertti tarjosi espoolaisille koesoiton selvittäneille musiikinopiskelijoille tilaisuuden esiintyä orkesterin solistina ja Sinfonietta säesti myös Maj Lind –pianokilpailun finaalissa Sibelius-Akatemian juhlasalissa. Orkesteri vieraili vuoden aikana Oulun musiikkijuhlilla, Lohjalla ja Hämeenlinnassa sekä esiintyi ensimmäisellä Espoon kansainvälisellä kuorofestivaalilla. Toukokuussa järjestettiin ulkoilmakonsertit Tapiolassa ja Käpylän suurilla kyläjuhlilla.

”Tapiola Sinfonietta aloitti syyskautensa
ennen kokemattomalla jymymenestyksellä”
(Olavi Kauko HS 10.9.1993)

Vivaldin Vuodenajat Jean-Jacques Kantorowin johtamana keräsivät syksyn ensimmäisessä konsertissa salin täyteen. Uusi taiteellinen johtaja kiitti haastatteluissa soittajien henkistä joustavuutta ja toivoi, että espoolaiset päättäjät ymmärtäisivät hyödyntää korkeatasoista orkesteria myös kansainvälisen näkyvyyden saamiseksi.

Kuvassa etualalla alttoviulisti Ulla Soinne
Kuva: Tapiola Sinfonietta

Solisteina vuoden aikaan esiintyivät mm. Soile Isokoski, Tom Krause, Monica Groop, Jan-Erik Gustafsson, Leonidas Kavakos, Duncan McTier, Michala Petri sekä Sinfoniettan muusikoista Hanna Juutilainen ja Bridget Allaire-Mäki.

Sinfonietta esiintyi elokuussa Ranskassa Antibesin musiikkijuhlilla kolmessa konsertissa kapellimestari Gilbert Vargan johdolla solisteinaan altto Nathalie Stutzmann ja sopraano Elisabeth Vidal. Vierailu huomioitiin laajasti kiittävin arvosteluin ja orkesteri kutsuttiin saman tien konsertoimaan myös seuraavan vuoden juhlille.

Kuvassa taiteellinen johtaja Jean-Jaques Kantorow.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1993

”Orkesteri otti riskin ja voitti”
(Heljä Salonen IL 18.11.1993)

Tapiola Sinfonietta siirtyi nettobudjetointiin, jonka myötä orkesteri velvoitettiin hankkimaan osa rahoituksestaan tuottavalla toiminnalla. Määrärahojen reipas supistaminen pakotti säästämään sekä myymään konsertteja eri tahoille presidentin kansliasta sähköliikkeisiin. Kamarimusiikkia esitettiin yllättävissä paikoissa ja uutta yleisöä hankittiin muutenkin erittäin aktiivisesti. Nuoremman yleisön mukaan saamiseen panostettiin ja orkesterin muusikot vierailivat kouluissa esittelemässä konsertteja. Koko henkilökunnan vaivannäkö kannatti, sillä yleisömäärä kasvoi yli kolmanneksella 28 000:een ja budjetti onnistuttiin pitämään.

Orkesterilaiset esiintyivät ”virallisten talkoitten” lisäksi ilmaiseksi orkesterin oboistin Tommi Mentun ideoimassa konsertissa entisessä Jugoslaviassa kärsivien ihmisten hyväksi.

”Opera Espoo näytti Kansallisoopperalle
modernisoinnin mallia… Näin riemukas
lennokkuus ja vivahteikkuus jäisivät
Kansallisoopperan orkesterilta toistaiseksi
pelkäksi haaveeksi.”
(Hannu-Ilari Lampila HS 18.10.1993)

Tapiola Sinfonietta soitti Opera Espoon ensimmäisessä tuotannossa, Giuseppe Verdin Falstaffissa Pekka Savijoen johdolla, ohjaajana Tony Wuorinen. Rooleissa olivat mm. Hannu Niemelä, Petteri Salomaa ja Päivi Nisula. Onnistuneita yhteistyöprojekteja olivat myös esiintyminen Espoon pianoviikoilla, solistina ja kapellimestarina Ralf Gothóni sekä Stravinskya, Ravelia, Debussyä ja Salosta sisältänyt konsertti Avanti!n kanssa. Täydessä Tampere-talossa jopa kesken kappaleen kuulluin bravo-huudoin maustetun konsertin solisteina olivat Olli Mustonen ja Jorma Valjakka ja kapellimestarina Esa-Pekka Salonen.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1994

”Tapiola Sinfonietan pillit pussiin”
(Hannele Tarkka-Tierala HS 26.10.1994)

Nettobudjettikokeilun toinen vuosi toi mukanaan taloudellisia vaikeuksia. Kaikkia orkesterilta edellytettyjä itse hankittavia tuloja ei saatu kokoon, ahkera orkesteri soitti ”liikaa” konsertteja ja rahat olivat loppu ennen vuoden päättymistä. Yhtenä ratkaisuna ongelmaan suunniteltiin kahden viikon pakkolomaa, joka kuitenkin peruttiin viime hetkellä. Apuun riensivät Sinfoniettan lukuisat muusikkoystävät ja marraskuussa järjestettiin talkoilla hyväntekeväisyyskonsertti orkesterin kassan kartuttamiseksi. Täydessä Tapiolasalissa esiintyivät viiden tunnin aikana Sinfoniettan solisteina mm. Soile Isokoski, Monica Groop, Kari Kriikku, Jan-Erik Gustafsson ja Marko Ylönen.

”Vauvaorkesteri tahtoo maailmalle
Iloisesti kupliva ja sopivasti kypsä Tapiola
Sinfonietta on valmis maailmanvalloitukseen
– kun vain rahaa saisi jostakin.”
(Minna Lindgren RONDO 30.5.1994)

Tiukan taloudellisen tilanteen takia kiertueita ei pystytty järjestämään, mutta orkesteri teki kuitenkin konserttimatkan Ranskaan La Roque d’Anthéronin pianofestivaalille, jossa se esiintyi loppuunmyydyissä konserteissa lähes 6000 kuulijalle. Lisäksi soitettiin yksi konsertti Tallinnassa ja orkesterin puhallinkvintetti esiintyi Belgiassa ja Ranskassa. Kotimaassa vierailtiin mm. Kuusankoskella ja Turussa sekä Naantalin Musiikkijuhlilla ja Helsingin Juhlaviikoilla. Säästölinjasta huolimatta vuoden aikana soitettiin upeita konsertteja ja Sinfonietta sai aikaisempien vuosien tavoin huomattavan paljon positiivista palautetta mediassa. Orkesterilaisista solisteina esiintyivät Pasi Pihlaja, Tero Latvala, Harri Mäki, Panu Pärssinen, Mikko Pitkäpaasi ja Tommi Mentu.

”Kontrapunktin loppukaarre
…Tapiola Sinfoniettaa on kehuttu kautta
pohjoismaiden. Espoon kaupungilla on
käsissään helmi, jota kannattaa hoitaa.”
(Marja Sjöberg Aamulehti 29.3.1994)

Sinfonietta esiintyi Tuomas Ollilan johdolla television suositussa Kontrapunkti musiikkitietokilpailussa. Kaikissa pohjoismaissa esitetyn kilpailun tuoman kansainvälisen näkyvyyden lisäksi saavutettiin laajalti myös kotimaista yleisöä: vuoden aikana orkesterilla oli yhteensä peräti neljä esiintymistä sekä televisiossa että radiossa. Lisäksi konserttien kävijämäärä jatkoi nopeaa kasvuaan lähes 33 000:een. Orkesterin tinkimätön uurastus ja korkea taiteellinen taso saivat myös virallisen tunnustuksen kun 1.1.1995 Tapiola Sinfoniettalle luovutettiin Uudenmaan läänin vuoden 1994 taidepalkinto.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1995

”Tapiolalaisten mahtava Bartók-ilta
Jotkut johtajavierailut ovat saattaneet
näyttää Tapiola Sinfoniettan ikään kuin
uudessa valossa, mutta loistavimmin se on
oma itsensä Jean-Jacques Kantorowin
sähköistävässä otteessa.”
(Olavi Kauko HS 26.3.1995)

Yhteistyö taiteellisen johtajan Jean-Jacques Kantorowin kuului yhä selvemmin orkesterin taiteellisen tason jatkuvana nousuna ja konserttiarvostelut olivat edelleen hyvin positiivisia. Levytykset veivät mainetta myös kansainväliseen tietoisuuteen, mutta talouden tiukkuus vaikutti valitettavasti yhä orkesterin toimintaan. Kotimaan tai ulkomaan kiertueita ei ollut mahdollista toteuttaa, mutta orkesteri teki omalla kustannuksellaan Lontoon matkan ja esiintyi Kantorow solistina ja kapellimestarina konsertissa St. John´s Smith Square –kirkossa mm. lontoolaisille agenteille.

”Tapiola Sinfonietta on
konserttilavojen kiintotähti”
(Kemira 3/95)

Sinfonietta solmi merkittävän kolmevuotisen sponsorisopimuksen Kemiran kanssa. Kansainvälinen kemian alan yritys odotti yhteistyöltä keventävää vaikutusta teollisuusyrityksen yrityskuvaan. Pääsponsori näkyi orkesterin painotuotteissa, iskulauseena ”Musiikki on sävelten kemiaa” ja orkesterista oli artikkelit yhtiön kotimaisessa ja kansainvälisessä lehdessä. Vuosi oli muutenkin yhteistyöpainotteinen. Sinfonietta teki neljä projektia Kansallisoopperan kanssa ja muina yhteistyökumppaneina olivat mm. Helsingin Juhlaviikot, Espoo Ciné, Espoon kulttuurikeskus, Dominante ja Espoon musiikkiopisto.

”Aidosti diivaillen – Wonderful!”
(Leena Santalahti LV 26.3.1995)

Karita Mattilan kanssa tehtiin musikaalisävelmiä ja iskelmiä sisältänyt levy kapellimestari Pekka Savijoen johdolla. Ondinelle tehty levy saavutti suuren suosion ja myi kultaa.Säästölinjasta huolimatta kuultiin paljon unohtumattomia konsertteja, taiteilijoina mm. viulisti Jaime Laredo ja tenori Robert Tear, jotka myös johtivat konserttinsa.Orkesterista solisteja olivat Ulla Soinne, Jaakko Luoma, Harri Mäki, Hanna Juutilainen, Bridget Allaire-Mäki ja lisäksi Juha Nikkola johti orkesteria.Nuori yleisö otettiin vuoden aikana hyvin huomioon: päiväkoti- ja koululaiskonsertteja oli 10 ja lisäksi 11 kenraaliharjoitusta seurasi n. 1 800 koululaista. Sinfonietta teki myös kouluyhteistyötä yhtenä neljästä suomalaisorkesterista London Sinfonietta Education pilottiprojektissa. Orkesterista projektiin osallistuivat Jukka Rantamäki, Panu Pärssinen ja Tommi Mentu ja mukana oli myös opiskelijoita Sibelius-Akatemiasta.

Kuvassa orkesterin jäseniä kehonhuoltoharjoituksissa Kulttuurikeskuksen lämpiössä.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

 

1996

”Tapiola Sinfoniettan Bartók on uusi mittapuu
Tästä on levyn vaikea tulla paremmaksi!”
(Jukka Isopuro HS 30.9.1996)

Vuoden aikana solmittu ääni- ja kuvatallennesopimus mahdollisti peräti viisi levytystä. BIS –levymerkille tehtiin Jean-Jacques Kantorowin kanssa kolme levyä, säveltäjäniminä Uuno Klami, Camille Saint-Saëns ja Arvo Pärt ja lisäksi FINLANDIA-levymerkille tallennettiin kaksi levyllistä lauluja. Vuoden aikana julkaistu Bartók-levy, jossa solistina oli orkesterin oma huilisti Hanna Juutilainen ja kapellimestarina Jean-Jacques Kantorow, valittiin Helsingin Sanomissa yhdeksi vuoden 1996 parhaista levyistä.

Kuvass sellistit Jukka Kaukola (vas.) ja Janne Aalto

”Tapiola Sinfonietta jälleen huippukunnossa
Sibelius-voittaja Pekka Kuusiston esiintymisestä
nauttivat yleisö ja hän itse”
(Jukka Isopuro HS 8.2.1996)

Sinfonietta teki onnistuneen kotimaan kiertueen solistina Pekka Kuusisto ja johtajana Jean-Jacques Kantorow. Kiertueen kaikki konsertit olivat loppuunmyytyjä ja Espoossa pidetty päätöskonsertti pika uusittiin suuren kysynnän takia samana iltana. Hienoja hetkiä koettiin myös Suomen Laulun kanssa Juhani Lamminmäen johdolla toteutetussa Felix Mendelssohnin Paulus-oratoriossa, jossa solisteina esiintyivät Soile Isokoski, Lilli Paasikivi, Christian Elsner ja Petteri Salomaa. Yhteistyötä jatkettiin edelleen Kulttuurikeskuksen kanssa, uutuutena kolmena sunnuntaina järjestetty ”Musiikista puheen ollen” –keskustelusarja, jossa yhtenä keskustelijana oli säveltäjä Erik Bergman.

Orkesterin työskentelyyn saatiin parannusta kun kaksi uutta puupuhallin vakanssia perustettiin. Myös toimiston puolella tapahtui muutoksia kun uudeksi intendentiksi valittiin Satu Angervo.

 

Kuvassa orkesterin jäseniä virkistyspäivänä Bodom-järvellä.
Kuva: Tapiola Sinfonietta

”Rytmi sykki, sointi hehkui
…Kolmannen pyörän eli johtajan
puuttuminen tihensi tunnelmaa suuresti”
(Hannu-Ilari Lampila HS 10.12.1996)

Julkisuudessa kiinnitettiin toistuvasti huomiota orkesterin käytäntöön soittaa ilman kapellimestaria ja vuoden 1996 aikana esiinnyttiinkin kahdeksan kertaa ilman erillistä johtajaa. Kapellimestari-solisteina kuultiin mm. Ralf Gothónia, Frans Helmerssonia, Joseph Swenseniä ja Kyung Wha Chungia. Parantunut taloudellinen tilanne salli useampien kansainvälisten taiteilijoiden kutsumisen ja solisteina vierailivat mm. Miriam Fried, Raschér Saxophone Quartet, Pavel Vernikov ja Thomas Zehetmair joka hänkin myös johti konserttinsa.

Omista riveistä solistin korokkeelle nousivat Asko Heiskanen, Tero Latvala, Jaakko Luoma ja Riitta Pesola.

Kuvat: Tapiola Sinfonietta

1997

”Sointi häikäisee johtajankin
Kantorow pitää Tapiola Sinfoniettan
tasoa orkesterin omana ansiona.
…Onnelliseksi Kantorowin tekee Tapiola
Sinfoniettan erinomainen yhteishenki ja sen
nopea nousu monipuoliseksi,
joustavaksi virtuoosiorkesteriksi.”
(Hannu-Ilari Lampila HS 31.10.)

Sinfoniettan kymmenes vuosi oli menestyksekäs. Hedelmällinen yhteistyö Jean-Jacques Kantorowin kanssa jatkui kolmannen kaksivuotiskauden myötä. Orkesterin upeat kotimaiset ja ulkomaiset solisti- ja kapellimestarivieraat yhdessä onnistuneiden ohjelmistolinjojen kanssa takasivat sekä voimakkaan kasvun yleisömäärissä että edelleen kiittävän palautteen lehdistössä. Orkesterin omat muusikot jatkoivat ansiokkaita solistiesiintymisiä ja vuoden aikana kuultiin Bridget Allaire-Mäkeä, Tero Latvalaa, Harri Mäkeä ja Pasi Pihlajaa.

”Takaisin tulevaisuuteen
– säveltäjä osaksi orkesteria”

Sinfonietta osallistui Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen hankkeeseen, jossa peräti 14 maamme orkesteria valitsi itselleen oman säveltäjän. Juhani Nuorvala kutsuttiin Tapiola Sinfoniettan nimikkosäveltäjäksi, valintakriteereinä mm. säveltäjän rajoja rikkova persoonallisuus. Säveltäjän yhdeksi tehtäväksi määriteltiin osallistuminen erilaisiin nuorille suunnattuihin projekteihin, joita orkesteri jatkoi tiiviissä yhteistyössä koulujen kanssa.

”Luominen aloitti Naantalin juhlat.
Täysosuma heti kärkeen”
(Matti Lehtonen TS 10.6.)

Kesällä vierailtiin useilla musiikkijuhlilla. Naantalissa esitettiin Haydnin Luominen, Savonlinnan oopperajuhlilla Bachin h-molli messu – molemmat Peter Schreierin johdolla – ja Turun musiikkijuhlilla soitettiin Jean-Jacques Kantorowin kanssa kaksi konserttia. Festivaalikesä päättyi Helsingin juhlaviikoilla niin ikään kahteen konserttiin. Ulkomaan vierailuja ei tehty, mutta onnistunut Pärt-levytys mahdollisti konsertin Pariisissa keväällä -98 ja loppuvuodesta saatiin neuvotelluksi myös kiertue Japaniin tulevalle vuodelle.

Espoon kaupungin teettämä yhteisökuvatutkimus osoitti käytännössä 9 vuoden työn upean tuloksen: Tapiola Sinfonietta todettiin tunnettuudeltaan yhdeksi parhaista espoolaisista merkkituotteista ja vetonauloista.

Yleisötyötä koulussa.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1998

”Tapiola Sinfonietta sai fanfaarinsa
Täysilukuinen yleisö, tunnelma katossa, aplodeja ja bravo-huutoja, väliajoilla kuohuviiniä kaikille – kymmenvuotiasta Tapiola Sinfoniettaa juhlittiin syystäkin komeasti. Parasta antia oli kuitenkin illan musiikki. Saatiin nauttia orkesterin legendaarisesta yhteissoitosta…” (Olavi Kauko, HS 20.4.)

Kaudella 1987-88 aloittanut orkesteri juhli näyttävästi kymmenvuotista taivaltaan. Tinkimättömällä työllä ja innolla saavutettu taiteellinen taso oli korkea ja orkesterin saavutukset huomioitiin positiivisesti mediassa. Solisteina ja kapellimestareina kuultiin kotimaisia ja ulkomaisia kärkinimiä ja edelleen myös orkesterin omien soittajien tasokkaita esityksiä.

”Sinfonietta Pariisissa –
konsertti loppuunmyyty”
(EH, Länsiväylä 8.3.)

Sinfonietta debytoi Pariisissa esittäen Arvo Pärtin musiikkia Jean-Jacques Kantorowin johdolla lähes tuhannelle kuulijalle täydessä salissa. Kansainväliseen maineeseen astuttiin myös viisi miljoonakaupunkia käsittäneellä kiertueella Japanissa. Kotimaassa panostettiin juhlavuoden kunniaksi näyttävään markkinointiin mm. ulkomainosten avulla. Lisäksi liikkeellä oli espoolaisten kulttuuritahojen ideoima tiikeriksi naamioitu kulttuuribussi, joka liikennöi Helsingin ja Espoon välillä ja jakoi tietoa kulttuurista ja eri tapahtumista. Vuoden aikana Tapiola Sinfonietta tekikin uuden kuulijaennätyksen, peräti 41 500 henkeä.

Harjoitukset Tokion Suntory Hallissa.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

1999

”Motivoitunut ja herkkä Tapiola Sinfonietta
lumosi vierailukonsertissaan”
(Pirjo Nenola, Iisalmen Sanomat 4.2.)

Alkuvuonna tehtiin kotimaan kiertue Järvenpäähän, Tampereelle, Kuhmoon ja Iisalmeen kapellimestarina Jean-Jacques Kantorow ja solistina Jaakko Luoma. Järvenpää-talon salissa uusittiin kevään aikana yhteensä kolme konserttia. Maaliskuussa Sinfonietta esiintyi Jean-Jacques Kantorowin johdolla Monica Groop solistinaan Espoon kulttuurikeskuksen 10-vuotisjuhlakonsertissa. Kamarimusiikkikonsertteja pidettiin kuusi kertaa ja sarjassa vierailivat Battalia ja Zagros Ensemble. Uutuutena aloitettiin päiväkonsertit, jotka saivat lämpimän vastaanoton ja keväällä pidettiin yleisön ohjelmistotoiveiden pohjalta laadittu koko perheen konsertti. Vuosi päätettiin suuren suosion saavuttaneeseen Joulukuusisto-konserttiin.

”Sinfonietta johtaa itse itseään
…Emme kuitenkaan halunneet taiteellista johtajaa,
sillä nyt on aika nostaa orkesterin omaa profiilia
(Konserttimestari Tero) Latvala sanoo”
(Kaisa Iitti, HS 8.9.)

Orkesteri siirsi taiteellisen vastuun johtoryhmälle, joka koostuu intendentistä ja kahdesta muusikosta. Ensimmäiset muusikkojäsenet olivat Tero Latvala ja Hanna Juutilainen. Ohjelmistopäätöksiä varten perustettiin lisäksi ohjelmaneuvottelukunta. Kapellimestarivastuuta jakamaan kiinnitettiin Jean-Jacques Kantorowin rinnalle Tuomas Ollila.

2000

”Nimikkosäveltäjä hakee säveltäjän,
orkesterin ja yleisön kolmiyhteyttä”
(Kari-Otso Nevaluoma, LV 28.5.)

Eero Hämeenniemi aloitti orkesterin nimikkosäveltäjänä luvaten mm. tuoda tanssijoita konserttiin ja etsiä uusia konserttimuotoja. Orkesterin toimintaedellytykset parantuivat uudelle vuosituhannelle siirryttäessä ja se sai kauan kaipaamansa lyömäsoittajan ja trumpetin äänenjohtajan sekä trumpetin soittajan vakanssit. Lisäksi muusikoitten palkat nostettiin pääkaupunkiseudun sinfoniaorkesterien tasolle. Uutuutena tiedotuksessa oli sähköinen uutislehti, joka alkoi ilmestyä syksyllä.

”Tilaa muusikoille, sähköä soittimiin
Kimmo Pohjosen sävellyksessä
orkesterimuusikot improvisoivat ja
viulut saavat sähköiskun”
(Pirkko Kotiranta, HS 10.11.)

Sinfonietta soitti Kimmo Pohjosen KalmukkisinFoniassa Savoy-teatterissa ja lisäksi vierailtiin useilla kotimaisilla musiikkijuhlilla sekä Norjan Tromssassa, jossa Sinfoniettan konsertti oli Nordlysfestivaalin päätapahtuma. Sinfonia Lahti esiintyi helmikuussa orkesterin kausikorttisarjassa ja Sinfonietta puolestaan vieraili Helsingin kaupunginorkesterin sarjassa syksyllä. Vakituisten kapellimestarien Jean-Jacques Kantorowin ja Tuomas Ollilan lisäksi johtajina olivat mm. Okko Kamu, Osmo Vänskä, John Storgårds, Peter Schreier ja Sakari Oramo. Syyskuussa kuultiin Helsingin Juhlaviikoilla yhteistyössä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa toteutettu konsertti, jossa orkesteria johti ensi kertaa Paavo Berglund.

KalmukkisinFonian kantaesitys Savoy-salissa..

Kuva: Tapiola Sinfonietta.

2001

”Tapiola Sinfonietta sytytti Washingtonissa”
(HS 27.1.)

Orkesteri debytoi USA:ssa tammikuussa. John F. Kennedy -kulttuurikeskuksessa Washingtonissa soitettiin Sibeliusta, Schnittkeä ja Schubertia Tero Latvalan johtaessa omalta paikaltaan, solistina Ralf Gothóni. Washington Postin arvostelun mukaan orkesterin jousilla oli ”silkkinen loiste ja puhaltimet olivat ”maanläheisiä, virtuoosisia ja hyvin ilmaisuvoimaisia”.

Kevään solistivieraista mielenkiintoisimpia oli intialainen moderni tanssiryhmä Daksha Sheth, jonka konsertissa kuultiin orkesterin nimikkosäveltäjän Eero Hämeenniemen musiikkia.

”Täyslaidallinen Bachia”
(Olavi Kauko, HS 31.10.)

Jaakko ja Pekka Kuusiston kanssa levytettiin J.S. Bachin viulukonserttoja ja teoksia kuultiin myös täydessä konsertissa Ritarihuoneella. Sinfonietta vieraili kahdesti Helsingin Juhlaviikoilla: Peter Burwigin johdolla esitettiin Sciarrinon Lohengrin ja Schönbergin Erwartung, solistina Raili Viljakainen ja lisäksi orkesteri soitti Jukka-Pekka Sarasteen johtamassa Schönbergin Gurre-Liederin esityksessä yhdessä HKO:n, RSO:n, Viron kansallisen mieskuoron ja Suomen kansallisoopperan kuoron sekä huippusolistien kanssa.

Marraskuussa toteutettiin uutuutena kamarimusiikin Pitkä viikonloppu, jonka aikana kuultiin seitsemän konserttia. Syksystä lähtien kapellimestarivastuuta tuli Jean-Jacques Kantorowin rinnalle jakamaan John Storgårds.

2002

”Rajut taivaalliset tanssit
yhteishankkeena Tapiolassa”
(Hannu-Ilari Lampila HS 16.2.)

Sinfonietta ja Tampereen kaupunginorkesteri yhdistivät voimansa esittääkseen Olivier Messiaenin järkälemäisen Turangalila-sinfonian. Lähes 120 muusikkoa täytti Tapiolasalin lavan ja yleisö sai nauttia todellisesta sointimerestä kapellimestarina John Storgårds ja solistina pianotaiteilija Roger Muraro. Muita vuoden yhteistyöhankkeita olivat mm esitykset lastenkulttuurin Ystävyyden talo–viikolla ja marraskuinen Paulon sellokilpailu, jossa orkesteri säesti välierässä kilpailijoiden valitsemat klassiset konsertot sekä kaikille pakollisen Krzysztof Pendereckin alttoviulukonserton selloversion.

”Tero Latvalalle huippusoitin
käyttöön ja pallo jalkaan”
(Wieteri 4/002)

Tapiola-ryhmä hankki Nicolo Gaglianon vuonna 1751 Napolissa rakentaman viulun ja luovutti sen konserttimestari Tero Latvalan käyttöön. Orkesteri sai vuoden aikana myös uuden vakanssin kun vuorottelevana I konserttimestarina aloitti Meri Englund. Sinfonietta teki syyskaudella kaksi menestyksekästä kiertuetta: Jousisto kiersi Jaakko ja Pekka Kuusiston kanssa viidessä kaupungissa kotimaassa esittäen J.S. Bachin viulukonserttoja. Samanaikaisesti orkesterin 14 muusikkoa osallistui Isossa-Britanniassa Kimmo Pohjosen poikkitaiteellisen Kalmukin esittämiseen Lontoon lisäksi neljässä muussa kaupungissa säveltäjän itsensä toimiessa harmonikkasolistina.

Säveltäjä Kimmo Pohjonen KalmukkisinFonian harmonikkasolistina.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

2003

”Istumajärjestys uusiksi”
(Samuli Tiikkaja HS 5.10.)

Vuoden aikana tapahtui erilaisia muutoksia ja uudistuksia: Tapiola Sinfoniettan viulut siirtyivät soittamaan vastakkaisille puolille lavaa, Olli Mustonen aloitti kapellimestarina Jean-Jacques Kantorowin rinnalla ja johtoryhmän muusikkojäsenet vaihtuivat; taiteellisia päätöksiä tekivät syksystä alkaen yhdessä intendentin kanssa Harri Mäki ja Jaakko Luoma. Syksyllä valmistui uusi konserttipaikka, Sellosali, jossa Sinfonietta piti sekä orkesteri- että kamarimusiikkikonsertteja.

”Tapiola Sinfonietta palasi tyytyväisenä kotimaahan
Orkesterin intendentti Satu Angervo arvioi, että Euroopan-kiertue
sysäsi liikkeelle toivotun kansainvälistymisprosessin”
(Kari-Otso Nevaluoma LV, 16.3.)

Laulajatar Ute Lemperin ja kapellimestari John Storgårdsin kanssa tehtiin onnistunut 11 konsertin kiertue Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Espanjaan. Ohjelmassa oli Sibeliusta, Lindbergiä, Mozartia ja Beethovenia sekä Weillin, Brellin, Piazzollan, Eislerin ja Lemperin lauluja. Toinen kiertue suuntautui Baltiaan, jossa soitettiin Olli Mustosen johdolla neljä konserttia solisteina omat konserttimestarit ja Pekka Kuusisto.

Vuoden aikana kantaesitettiin mm. Iiro Rantalan pianokonsertto April Jazzissa ja Markus Fageruddin Operaatio PLUTO, joka ”villitsi yleisön huutoon” lokakuisissa lastenkonserteissa.

Konserttien keskimääräinen kävijämäärä saavutti uuden ennätyksen ja kausikorttien määrät kasvoivat sekä kevät- että syyskaudella.

Operaatio PLUTOn esitys Tapiolasalissa.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

2004

”Tämän jälkeen ei mikään ole enää mitään
Tapiola Sinfonietta ja Pekka Kuusisto
tarjoilivat Mozartia”
(Kuhmolainen 30.1.)

Schubertia, Sibeliusta ja kaksi Mozartin viulukonserttoa sisältänyt kotimaan kiertue ulottui kahdeksalle paikkakunnalle. Solistina oli Pekka Kuusisto ja konserttimestarina Meri Englund.

Sinfoniettalle myönnettiin Esittävän säveltaiteen edistämiskeskuksen, ESEK:in 100 000€ suuruinen erityistuki Symphonie Nouveau -hanketta varten (produktio tunnettiin toteutuessaan nimellä Sinfonisia Fantasioita). Sellosaliin vakiintuivat Sellosarja ja kamarimusiikkisarja ja yhdessä Espoon työväenopiston kanssa kehitettiin Klassikkojen klubi, joka lisäsi syvyyttä Sellosalin konsertteihin.

Konserttimestari Tero Latvala jätti orkesterin ja siirtyi Lappeenrannan kaupunginorkesteriin.

”Very highly recommended”
(Classics Today.com 8.10.)

Soile Isokosken ja Peter Schreierin kanssa tehty Mozartin aarioita sisältänyt levy keräsi paljon kiitosta ulkomaita myöten. Vuoden kaksi muuta ilmestynyttä levyä olivat Paciuksen Kypron prinsenssa ja Shostakovits / Barshain kaksi kamarisinfoniaa. Orkesterin solisteina ja kapellimestareina vierailivat mm. Soile Isokoski, Peter Schreier, HK Gruber, Paavo Berglund, Steven Isserlis, Ana Chumachenko, Ton Koopman, Leonidas Kavakos ja Martin Fröst.

Konserttimestari Tero Latvalalan (vas.) ja sellisti Janne Aallon käsissä pysyi soittimen lisäksi myös jääkiekkomaila.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

2005

”Ei kuulu nauhalta niks niks
Tapiola Sinfoniettan puhaltajat antoivat tahtia
Leppävaaran lukion vanhojen tansseissa”
(Inna Perheentupa, LV 20.2.)

Elävä musiikki vanhojen tansseissa saavutti heti suuren suosion. Tanssi oli läsnä myös vuoden suurimmassa yhteistyössä Suomen Kansallisoopperan baletin kanssa. Kivi, yö ja miljoona suudelmaa (Dawson, Kylián ja Saarinen) esitettiin oopperassa kymmenen kertaa johtajana Jan Söderblom. Vuoden lastenkonsertti oli ”Noita joka halusi oppia laulamaan”, jossa Tarja Nyberg puhuvana ja laulavana noitana esiintyi yhdessä puhaltajien kanssa. Lisäksi Musica novan yhteydessä järjestetyssä VarjoNovassa kuultiin nuorten espoolaisten säveltäjien tuotantoa.

”Raikkautta ja vauhdin hurmaa
Olli Mustonen ja Tapiola Sinfonietta rikkoivat nopeusennätyksiä”
(Samuli Tiikkaja, HS 18.12.)

Tapiola Sinfoniettan vakituisina kapellimestareina jatkoivat Olli Mustonen ja Jean-Jacques Kantorow. Vierailevia kapellimestareita olivat mm. Andris Nelsons, Paavo Berglund, Kees Bakels ja Okko Kamu. Orkesteri vieraili eri musiikkijuhlilla ja Naantalissa esiinnyttiin kahdessa konsertissa: Vladimir Ashkenazyn kanssa esitettiin Mozartin ja Beethovenin pianokonsertot ja toisessa konsertissa kuultiin mm. Krzysztof Pendereckin Serenadi jousiorkesterille ja huilukonsertto säveltäjän itsensä johtamana, solistina Mikael Helasvuo.

Orkesterin matalia jousia harjoituksissa

Kuva: Tapiola Sinfonietta

2006

”Malmsténin aapinen herkistää”
(Hannu-Ilari Lampila, HS 10.9.)

Tapiola Sinfonietta esitti yhteistyössä Kansallisoopperan kanssa Georg Malmsténin lastenlauluista koottua konserttia Alminsalissa ja Espoossa. Kapellimestarina syksyn suurprojektissa oli Jyri Nissilä ja laulusolisteina Eija Ahvo, Matti Salminen ja Thelma Romu. Orkesteri luopui kahden kapellimestarin ajasta ja taiteelliset partnerit Stefan Asbury, Pekka Kuusisto ja Olli Mustonen aloittivat. Myös hallinnollisella puolella valta vaihtui kun Satu Angervo jätti tehtävänsä ja uutena intendenttinä aloitti elokuussa Hanna Kosonen.

”Pekka Kuusisto soittaa Sibeliusta nappiin
Pekka Kuusiston ja Tapiola Sinfoniettan uudella levyllä onnistuu kaikki”
(Jukka Isopuro, HS 12.6.)

Vuoden aikana ilmestyi peräti viisi levyä, joista kiitosta keräsi varsinkin Pekka Kuusiston kanssa tehty Sibeliuksen Humoreskeja ja Serenadeja sisältävä levy.

Orkesteri osallistui vahvasti Mozartin syntymän 250-juhlavuoteen: ohjelmassa olivat Requiem, alkusoittoja ja sinfonioita sekä kaikki Mozartin puhallinkonsertot ilman kapellimestaria orkesterin puhaltajat solisteina. Vuoden aikana orkesterilla oli myös runsaasti kantaesityksiä: Tapiolasalissa kuultiin mm. Kimmo Hakolan Song of Songs ja Ranskan kiertueella kantaesitettiin Uljas Pulkkisin Konsertto käyrätorvelle ja orkesterille. Ranskan lisäksi Sinfonietta kiersi Saksassa, jossa konsertoitiin Olli Mustosen kanssa Kölnissä, Kasselissa ja Bietigheim-Bissingenissä.

Matti Salminen

Kuva: Tapiola Sinfonietta

2007

”Halahippan ja jalajalavei
Tapiola Sinfonietta vie orkesterimuusikon työn uusiin ulottuvuuksiin”
(Eija-Riitta Airo-Karttunen, Kainuun Sanomat 9.2.)

ESEKin erityistuen saanut Sinfonisia Fantasioita -produktio toteutettiin konserteilla Espoossa sekä neljän kaupungin kotimaan kiertueella. Pekka Kuusisto, Anna-Mari Kähärä, Kirmo Lintinen sekä monet eri alojen taiteilijat yhdessä Tapiola Sinfoniettan moneen taipuvien muusikoiden kanssa keräsivät suosiota poikkitaiteellisella teoksella. Nuoren yleisön tavoittamiseksi laadittiin kulttuurikasvatussuunnitelma ja nettisivuille avattiin Nuorten Kamari -sivusto. Vuoden alussa saavutettiin paljon positiivista julkisuutta myös esiintymisellä TV 1:n Iirottelua ohjelmassa. Kansainvälistä huomiota saavutettiin Saint-Saëns -levyllä, joka valittiin maaliskuussa BBC Music Magazinen kuukauden levyksi ja Gramophone-lehden 10 parhaan levytyksen joukkoon.

”Menneet ja nykyiset pelimannit juhlivat
Tapiola Sinfoniettasta säteilee ylpeyttä”
(Jukka Isopuro, HS 9.9.)

Sinfonietta aloitti 20-vuotisjuhlakauden soittamalla Pekka Kuusisto konserttimestarinaan mm. orkesterin historian ensimmäisessä varsinaisessa konsertissa esitetyn PH. Nordgrenin sellokonserton. Solistina oli molemmilla kerroilla Marko Ylönen. Juhlakauteen mahtui suuria teoksia kuten Berliozin Fantastinen sinfonia. Sibeliuksen muistoksi esitettiin kuudes sinfonia ja Tapiola ja loppuvuonna kuultiin Bachin Johannes-passio ja Jouluoratorio. Intendenttinä toimi Helena Värri. Orkesteri sai uuden konserttimestarin kun Meri Englundin rinnalle valittiin Janne Nisonen.

Jukka Rantamäki (vas.) ja Timo Holopainen vapputunnelmissa.

Kuva: Tapiola Sinfonietta

2008

”- Perustamisestaan lähtien Sinfonietta on tinkimättömästi ja tavoitteellisesti kehittänyt itseään
ja ammatillista osaamistaan kansallisesti sekä kansainvälisesti tunnetuksi ja kiitetyksi orkesteriksi.”
(Espoon kulttuurilautakunta vuoden 2008 kulttuuripalkinnon perusteluissa)

Vuonna 2008 vietettiin kaksinkertaista juhlavuotta, kun Tapiola Sinfonietta täytti 20 ja Espoon kaupunki 550 vuotta. Orkesterille myönnettiin Espoon kulttuuripalkinto, ja palkinnon perusteluissa mainittiin erityisesti orkesterin määrätietoinen ammatillinen kehitystyö. Juhlakonsertissa orkesteria johtivat sen toiminnan käynnistymisestä vastannut Jorma Panula ja soinnillisen ilmeen syntymiseen merkittävästi vaikuttanut Jean-Jacques Kantorow.
Tapiola Sinfonietta esiintyi myös monissa kaupungin juhlavuoden yleisötapahtumissa, kuten kaupunginjohtajan itsenäisyyspäivänjuhlassa 2700 neljäsluokkalaiselle sekä Suomen suurimmissa vanhojenpäivän tansseissa 1500 Espoon lukiolaiselle. Orkesterin kamarikokoonpanot esiintyivät useissa palvelutaloissa, ja kamarimusiikkia kuultiin myös modernin taiteen museo EMMAssa, joissa muusikot esittivät valitsemaansa musiikkia 20 heitä innoittaneen teoksen edessä. Tapiola Sinfoniettan juhlavuoden merkkitapahtumia oli myös Beethovenin 9. sinfonian esitys Tapiolan Kamarikuoron kanssa kapellimestari Olli Mustosen johdolla. Yleisö löysi hyvin tiensä juhlavuoden konsertteihin, sillä kausikorttien myyntiennätys ylittyi neljänneksellä ja keskimääräinen kävijämäärä kasvoi.

”- Owen Wingraven esitys oli ensiluokkainen.
Tapiola Sinfonietta soitti Stefan Asburyn johdolla maineensa mukaisesti – tämä kvaliteetti kestää millaisen kansainvälisenkin vertailun tahansa.”

(Matti Lehtonen Turun Sanomat 6.4.)

”- Kevennetyn, mutta silti paikoin mahleriaaniseksi kasvaneen Tapiola Sinfoniettan
ja Pekka Kuusiston esitys on Lindbergin viulukonserton esitysten voittokulussa täysin oma menestystarinansa.”

(Annamari Salmela HS 30.11.)

Vokaaliteoksilla oli merkittävä osa kauden ohjelmistossa. Veli-Matti Puumalan ooppera Anna Liisa kantaesitettiin Aleksanterin teatterissa Helsingin juhlaviikoilla yhteistyössä Musiikkiteatteri Kapsäkin kanssa. Benjamin Brittenin ooppera Owen Wingrave kuultiin ensi kertaa Suomessa konserttiversiona Tapiolasalissa, ja KuoroEspoo -festivaalilla esitettiin Michael Tippettin oratorio A Child of Our Time Helsingin filharmonisen kuoron kanssa.
Juhlavuonna käynnistyi Espoon kaupungin lapsille ja nuorille suunnattu Kulttuuri- ja liikunta- ja kirjastopolkuhanke KULPS! Tapiola Sinfonietta osallistui tähän esittämällä Jukka Linkolan musiikkia Lumikuningatar-konsertissa Ystävyyden talo- lastenfestivaalilla. Toisen lastenkonsertin ohjelmassa oli Georg Malmsténin rakastettuja lastenlauluja, jotka myös levytettiin.

2009

”- Tapiola Sinfonietta seuraa Mustosen edesottamuksia äärimmäisen tarkasti,
yhtenäisellä soinnilla, vuosien yhteistyöstä oppineena.”
(
Kare Eskola, YLE Radio 1, 22.10.)

”- Puupuhaltimet jatkoivat upeaa suoritustaan,
ja Adagio espressivon ”kehtolaulu” oli melodikon mannaa.”

(Annamari Salmela HS 25.1.)

Orkesteri teki konserttimatkan Saksaan pianisti-kapellimestari Olli Mustosen johdolla ja levytti hänen kanssaan Beethovenin pianokonsertot 4 ja 5. Kauden muita levytyksiä olivat Carl Maria von Weberin sinfoniat 1 ja 2 sekä teokset fagotille ja orkesterille, joissa solistina oli orkesterin fagotin äänenjohtaja Jaakko Luoma. Bizarre Bazaar -levyllä julkaistiin maailman eri musiikkikulttuurien sävelmiä, joissa solistina oli klarinetisti Kari Kriikku. Monet orkesterin omat muusikot, huilistit Hanna Juutilainen ja Heljä Räty, klarinetistit Harri Mäki ja Asko Heiskanen sekä viulisti Janne Nisonen ja sellisti Riitta Pesola, soittivat solisteina kausikonserteissa.
Espoon kulttuurikeskus täytti 20 vuotta ja sen Tapiolasali oli ollut orkesterin kotisali aina 21.5.1989 järjestetystä avajaiskonsertista lähtien.

”- Kalevi Ahon toinen kamarisinfonia on taiturimaisen jousiorkesterin musiikkia
ja sopi hyvin Tapiola Sinfoniettan jousistolle ja kapellimestari Stefan Asburylle.”

(Samuli Tiikkaja HS 5.4.)

”- Kuusiston sovitukset olivat pienen jousisektion suuri ihme.
Muusikoiden karisma oli aseistariisuvaa.”

(Annamari Salmela HS 1.2.)

Konserttikauden aikana kuultiin kolme kantaesitystä. Riikka Talvitien kitarakonsertto Bow-wow, solistina Petri Kumela ja Marzi Nymanin sähkökitarakonsertto, jonka soolo-osuuden säveltäjä itse soitti sekä

Tapiola Sinfonietta jatkoi KULPS!-yleisötyötä Espoon koululaisten kanssa. Orkesteri tutustutti 2.-luokkalaisia klassiseen musiikkiin Kurkistus orkesteriin -konserteissa ja niitä edeltäneissä työpajoissa. Työpajoja ja koululaiskonsertteja järjestettiin myös 1400:lle 4.-luokkalaiselle. jotka saivat kuulla viulisti-kapellimestari Pekka Kuusiston orkesterisovituksia solistina laulaneen Jonna Tervomaan sävellyksistä. Espoo-päivänä Tapiola Sinfonietta esiintyi kauppakeskus Sellon asiakkaille.

2010

”- Beethovenin Egmont -alkusoitosta saattoi innostua jälleen.
Jousissa oli purentaa, puhallinkuoroissa hivelevää lunastavuutta ja fanfaareissa voitontahtoa. Tuloksena oli soinnillisesti eriytynyt ja vireä esitys.”

(Hannu-Ilari Lampela HS 14.11.)

”- Tapiola Sinfoniettasta on kypsynyt
pääkaupunkiseudun mielenkiintoisin orkesteri.”

(Amfion 25.8.)

Sveitsiläinen kapellimestari Mario Venzago aloitti uutena taiteellisena partnerina, ja Lotta Wennäkoski valittiin Tapiola Sinfoniettan ensimmäiseksi kausisäveltäjäksi. Orkesteri esitti Helsingin juhlaviikoilla Leif Segerstamin johdolla Sibeliuksen kaikki sinfoniat Yliopiston juhlasalissa. Lisää Sibeliusta kuultiin Pietarin Eremitaasiin tehdyssä vierailukonsertissa solistina soitti fagotin äänenjohtaja Jaakko Luoma kapellimestari Oleg Snetkovin johdolla. Vuoden alussa orkesteri sai vieraikseen viisi Berliinin filharmonikkojen muusikkoa, jotka toimivat äänenjohtajina ja solisteina kausikonsertissa.
Joulukuussa Tapiola Sinfonietta toteutti harvinaislaatuisen yhteisprojektin vanhaa varjoteatteriperinnettä edustavan espanjalaisen La Tía Norica -nukketeatteriryhmän kanssa. Manuel de Fallan nukketeatteriooppera Mestari Pedron alttarikaappi esitettiin kaksi kertaa Tapiolasalissa.

”- Nukkeoopperan musiikki on herkullinen sekoitus
Fallan omaa tyyliä kevyen kiihkeine espanjalaisine tanssipoljentoineen…” (Hannu-Ilari Lampela HS 5.12..)

”- Brahmsin tummasävyisessä serenadissa matalat jouset olivat kuin pehmeä ruohikko,
jonka yllä puupuhaltimet säihkyivät kirkkaina, erivärisinä kukkina.”

(Hannu-Ilari Lampela HS 9.5.)
Uusi Kamarimusiikkia kartanoissa -sarja käynnistyi ja tarjosi kuulijoille elämyksiä intiimeissä ja tunnelmallisissa ympäristöissä, . Yleisö pääsi tutustumaan uudella tavalla myös orkesterin työhön, kun kausikonserttien kenraaliharjoitukset muuttuivat avoimiksi. Juonnetussa Oikotie oopperaan -konsertissa kuulijoita johdateltiin oopperan maailmaan Mozartin aarioiden kautta. KULPS! -konsertit jatkuivat Pohjoismaisia säveliä -konsertilla, jossa viulisti-kapellimestari Pekka Kuusiston johtaman Tapiola Sinfoniettan solistina oli kontrabasson äänenjohtaja Panu Pärssinen.
Uudella lasten ja nuorten Kutitus -kulttuurifestivaalilla orkesteri esitti Francis Poulencin musiikkisadun Babar-norsun tarina, jossa kapellimestarina vieraili Kurt Kopecky ja kertojana Martti Suosalo.

2011

Ei ollut nysväystä Tapiola Sinfoniettan konsertti.
Nuoruus, elämänhalu ja kahleet murtava energia pursuivat esittäjistä ja säveltäjistä.”
(
Jukka Isopuro HS 24.10.)

Uutena taiteellisena partnerina aloitti kapellimestari Santtu-Matias Rouvali, joka ensimmäisessä konsertissaan nosti orkesterin riemukkaaseen lentoon Beethovenin 7. sinfoniassa. Ohjelmassa kuultiin myös uuden kausisäveltäjä Sampo Haapamäen musiikkia.

Orkesterin pitkäaikainen taiteellinen johtaja ja kapellimestari Jean-Jacques Kantorow nimitettiin kunniakapellimestariksi. Orkesterin tunnusomainen sointi muodostui juuri hänen toimikaudellaan (1993–2006), ja kolmannes Tapiola Sinfoniettan kaikkiaan noin 60 levytyksestä on tehty Kantorowin johdolla.

Kausikortteja myytiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pääkaupunkiseutu sai myös uuden merkittävän konserttisalin, kun jännityksellä odotettu Helsingin uusi Musiikkitalo avattiin elokuussa. Orkesteri konsertoi siellä kaksi kertaa Tapiolasalin kausikonsertin ohjelmistolla. Ensimmäisen johti Jean-Jacques Kantorow, solisteina viulisti Nancy Zhou, klarinetisti Harri Mäki ja basettitorvea soittanut Asko Heiskanen. Toisessa solisteina olivat tenori Mark Padmore ja viulisti Pekka Kuusisto, joka myös johti konsertin.

”- Stefan Asbury ja Tapiola Sinfonietta imivät kuulijan raivokkaasti kuohuvan ja pauhaavan myrskyn silmään,
jossa kaikki vilisti ympärillä villinä pyörteenä.”

(Hannu-Ilari Lampela HS 5.2.)

Suomen kantaesityksiä olivat Musica nova Helsinki -festivaalin avajaiskonsertissa esitetty Wolfgang Rihmin yli tunnin mittainen orkesteriteos Jagden und Formen sekä orkesterin tilausteoksena amerikkalaissäveltäjä Nico Muhlyn konsertto Impossible Things viululle ja tenorille, solisteinaan Pekka Kuusisto ja Mark Padmore.

Musiikin tarjoaminen lapsille ja nuorille on aina ollut tärkeä osa orkesterin toimintaa. Tapiolan nuoret sinfonikot saivat harjoitella orkesterin muusikoiden ohjaamina ja esiintyä yhdessä Tapiola Sinfoniettan kanssa Dima Slobodenioukin johtamassa Mestarit ja kisällit -konsertissa. Konserttimestari Jukka Rantamäki valittiin Géza Szilvayn työn jatkajaksi Helsingin Juniorijousten johtajana.

2012

” – …muusikot Skandinaviasta päästivät valloilleen
todellisen räjähtävän briljantin sointi-ilotulituksen.”

(Rudolf Wesner Bietigheimer Zeitung 17.2.)

Vuosi 2012 oli Tapiola Sinfoniettan 25-vuotisjuhlavuosi. Puolet muusikoista oli ollut mukana orkesterin perustamisesta lähtien, ja tämä jatkuvuus kuului sekä orkesterin soinnissa että paljon kiitosta saaneessa hioutuneessa yhteissoitossa. Juhlavuoden konsertit kiinnostivat myös yleisöä, ja kausikorttien myynnissä saavutettiin uusi ennätys 600 kortin rajan rikkoutuessa.
Veli-Matti Puumala valittiin uudeksi kausisäveltäjäksi ja juhlavuoden ohjelmaan kuului myös kiertue Saksassa, Itävallassa ja Italiassa kapellimestari Mario Venzagon johdolla sekä orkesterin jousten kotimaankiertue Tornioon, Rovaniemelle, Ylivieskaan ja Kaustiselle viulisti-johtaja Pekka Kuusiston kanssa, solisteina olivat Pekka Kuusiston lisäksi viulisti Eeva Koskinen-de Waal ja sellisti Riitta Pesola.  Orkesterin klarinetin äänenjohtaja Harri Mäki valittiin Crusell-viikon taiteelliseksi johtajaksi ja viikon vierailukonsertissa sopraano Soile Isokoski esitti Tapiola Sinfoniettan solistina viisi Schubertin liediä säveltäjä Jouni Kaipaisen sovituksina.
”- Johtajan puute synnytti valpasta vuorovaikutusta
ja energisoi soittosession raikkaaseen säihkyyn.”
(
Hannu-Ilari Lampela HS 16.9.)

Orkesteri esiintyi useassa konsertissa ilman kapellimestaria, ja syyskuussa Musiikkitalon konsertissa viisi Berliinin Filharmonian muusikkoa soitti jälleen orkesterin riveissä. Musiikkitalossa esitettiin myös Schönbergin Verklärte Nacht, jossa Jorma Uotinen kantaesitti tekemänsä tanssikoreografian yhdessä kahden muun tanssijan kanssa.
Peruskoulun 2-luokkalaiset pääsivät orkesterin solisteiksi työpajoissa itse rakentamiaan instrumentteja soittaen Lasten Kutitus-festivaalin Rarerare ja kaverit -konsertissa Musiikkitalossa. Teos oli Minna Leinosen säveltämä ja Tapiola Sinfoniettaa johti Santtu-Matias Rouvali, ja konsertti toteutettiin yhteistyössä Opetusministeriön ja Helsingin juhlaviikkojen kanssa. Marzi Nymanin ensimmäisessä musiikinlajien rajoja rikkovassa Marzi-musaa konsertissa solistina oli käyrätorven äänenjohtaja Tero Toivonen.
Maailman kantaesityksenä kuultiin Urkuyö ja aaria -festivaaleilla Charles Maria Widorin Sinfonia uruille No 9, uruille ja orkesterille sovitettuna. Tapiola Sinfoniettaa johti Santtu-Matias Rouvali ja solistina soitti Kalevi Kiviniemi. Levytyksiin kuului mm. Kalevi Ahon kolme kamarisinfoniaa.

2013

”- Tapiola Sinfonietta impresses the audience
with a high level of close collaboration and perfect unity of sound.”

(Feiyan Jia Music Weekly 11.12.)

Tapiola Sinfoniettan edellisellä konserttikaudella alkanut 25-vuotisjuhlavuosi huipentui juhlaviikkoihin 5.-21.4. Esillä olivat kaikki erilaiset konserttityypit: orkesterikonsertit, avoimet kenraaliharjoitukset, iltapäivän kahvikonsertit, kamarimusiikki ja koko perheelle tarkoitetut konsertit. Kaikkiin niihin oli tarjolla vapaalippuja kaikille 25-vuotiaille sekä vuonna 1925 syntyneille espoolaisille. Tapiolasalin juhlakonsertissa 5.4. johtaja-solistina oli sopraano Barbara Hannigan, ja sen jälkeen järjestettiin orkesterin juhlavastaanotto kutsuvieraille.
Espoon kulttuurikeskuksen näyttelyssä olivat esillä Tapiola Sinfoniettan fagotisti-kuvataiteilija Bridget Allaire-Mäen maalaamat muotokuvat orkesterin muusikoista ja hallintohenkilökunnasta.

Kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman aloitti uutena taiteellisena partnerina ja orkesteri teki kaksi ulkomaankiertuetta, joista ensimmäisen Saksaan, kapellimestari Mario Venzagon kanssa, solistina pianisti Lauma Skribe. Joulukuussa Kiinaan suuntautuneella kiertueella solisteina olivat sopraano Virpi Räsänen, honkonkongilaissyntyinen sellisti Trey Lee ja ensimmäinen konserttimestari Janne Nisonen, joka myös johti konsertit. Honkongin televisioitua konserttia seurasi arviolta 4 milj. katsojaa.
Kotimaassa Tapiola Sinfonietta oli Crusell-viikon orkesterivierailija ja alkoi toimia yhdessä Suomen kansallisoopperan kanssa Musica Nova Helsinki -festivaalin pääjärjestäjänä. Festivaalin konsertin johti helmikuussa säveltäjä Magnus Lindberg. Siinä kuultiin hänen teoksensa Jubilees ja Suomen kantaesityksenä Souvenir sekä kausisäveltäjä Veli-Matti Puumalan tuotannosta kontrabassokonsertto Taon, solistina Tapiola Sinfoniettan äänenjohtaja Panu Pärssinen. Puumalan kamariorkesteriteos Tears kantaesitettiin Hannu Linnun johtamassa konsertissa Tapiolasalissa maaliskuussa. Kantaesitys oli myös Kirmo Lintisen Klarinettikonsertto, jossa solistina soitti orkesterin äänenjohtaja Harri Mäki Pekka Kuusiston johtaessa Tapiola Sinfoniettaa.

”- Muusikoiden tekninen osaaminen ei jättänyt lainkaan toivomisen varaa,
ja he olivat myös hyvin syventyneitä musiikkiin.”

(Nürnberger Nachrichten 26.1.)

Orkesteri osallistui kahteen monitaiteelliseen produktioon, joista Helsingin juhlaviikoilla Aleksanterin teatterissa toteutettiin yhteistyössä New Generation Operan kanssa Mozartin Don Giovanni. Esityksessä hyödynnettiin videonäyttöjä ja reaaliaikaista puhelinkameran kuvaa näyttämöltä. Kapellimestarina oli Ville Matvejeff ja oopperan ohjasi Eric Söderblom. Dima Slobodenioukin johtamassa Tapiolasalin kausikonsertissa Pieni suomalainen balettiseurue esitti Ville Valkosen suunnitteleman tanssikoreografian Sibeliuksen 7. sinfoniaan.
Lavakomedia ja musiikki yhdistyivät duo Igudesman & Joo teoksessa Big Nightmare Music jonka viulisti Aleksey Igudesman ja pianisti Hyung-ki Joo esittivät yhdessä kitaristi Marzi Nymanin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa.

Tapiola Sinfoniettan levytys Magnus Lindbergin teoksista oli ehdolla vuoden levyksi Ranskassa. Levyllä kuullaan säveltäjän ensimmäinen viulukonsertto solistina ja johtajana Pekka Kuusisto sekä orkesteriteokset Souvenir ja Jubilees säveltäjän johtamina.

2014

”- Musiikin kulku oli värikästä ja virtuoosisen leiskuvaa.
Puhaltajat loistivat, ja pieni jousisto soi notkean yhtenäisesti.”

(Hannu-Ilari Lampela HS 24.9.)

Pianisti Aleksander Melnikov valittiin uudeksi taiteelliseksi partneriksi ja vuotta aiemmin samassa tehtävässä aloittanut Marzi Nyman sai Espoon kulttuuripalkinnon. Käyrätorven äänenjohtaja Tero Toivosen taiteellinen tohtorintutkinto tarkastettiin ja hyväksyttiin lokakuussa. Sen kirjallinen tutkielma käsitteli orkesterimuusikkoa yleisötyön tekijänä ja liittyi näin osaltaan Tapiola Sinfoniettan pitkäaikaiseen toimintaan yleisön parissa. Helena Värri aloitti työnsä orkesterin intendenttinä maaliskuun alussa.

Taiteellisena johtajana vuosina 90-luvulla toiminut Osmo Vänskä palasi orkesterin eteen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja johti Beethovenia loppuunmyydyssä konsertissa jonka solistina soitti pianisti Jevgeni Sudbin. Beethoven oli ohjelmassa myös kiertueella lähiseudulle Järvenpäähän ja Sipooseen. Ensimmäinen konserttimestari Janne Nisonen johti orkesteria ja viulusolistina oli Réka Szilvay. Janne Nisonen myös debytoi Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina elokuussa.
Kansainvälisen Malko -kapellimestarikilpailun vuonna 2012 voittanut nuori venezuelalainen kapellimestarilahjakkuus Rafael Payare johti orkesteria syyskuussa. Sibeliuksen tulevaa 150-vuotisjuhlavuotta ennakoitiin konsertissa, jossa Sibeliuksen ja Nordgrenin musiikin lisäksi kuultiin Ilona Korhosen perinteistä runonlaulua ja kaustislaista pelimannimusiikkia. Johtajana ja viulusolistina oli Pekka Kuusisto, joka myös soitti yhdessä Järvelän pelimannisuvun muusikoiden kanssa.

” – This lightning-fast performance will not sit well with traditionalists
who favor a reverent approach to Bruckner, such as Klemperer’s or Barbirolli’s, or practically everybody else’s, but it is guaranteed to shake up the conventional wisdom on how to play this piece. Highly recommended to open-minded Brucknerians.”

(Blair Sanderson AllMusic Review 11.11.)

”- Haapamäen Conceptionin soolosoittimet ovat neljäsosasävelaskelharmonikka ja -kitara.
Mutta myös koko orkesteri soittaa koko ajan neljäsosa-askelia. Muusikoiden ponnistus oli sankarillinen. Mikä olisi yhtä rankka urakka? Ehkä hiihto uimahousuissa etelänavalle.”

(Jukka Isopuro HS 27.4.)

Mario Venzagon eloisa ja perinteitä rikkova Bruckner -levytys jakoi arvostelijoiden mielipiteitä voimakkaasti ja uusia uria aukoivat myös kauden kantaesitykset. Sampo Haapamäen kaksoiskonsertossa Conception kuultiin neljäsosasävelaskelille perustuvaa musiikkia. Solisteina erikoisrakenteisia instrumentteja soittivat Veli Kujala (1/4-askelharmonikka ja Juuso Nieminen (1/4-askelkitara), kapellimestarina Hannu Lintu. Lotta Wennäkosken musiikkia nykysirkukseen yhdistävässä teoksessa Jong oli solistina jonglööri Sakari Männistö ja orkesteria johti Tomas Djupsjöbacka.

Perinteikäs työ uusien kuulijapolvien johdattamiseksi musiikin pariin jatkui yhteistyössä Lasten taidefestivaali Kutituksen kanssa ja Tapiola Sinfonietta esitti lokakuussa Tapiolasalissa tarinallisen lastenkonsertin ”Kissakeisari ja appelsiinikuu”. Uutta lastenmusiikkia konserttiin oli säveltänyt Timo Klemettinen, tekstit lauluihin on tehnyt Tuula Korolainen ja solisteina Ulla Piispanen (laulu), Tarja Luoma (laulu) ja Matti Tegelman (kontrabasso ja laulu), johtajana József Hárs.

2015

”- On nostettava hattua, kahdesti:
Vänskälle tinkimättömästä oman tiensä kulkemisesta, joka tuottaa ainutlaatuisen lopputuloksen. Ja Tapiola Sinfoniettalle oman itsensä ylittämisestä.”

Annamari Salmela (HS 20.12.)

”- Tapiola Sinfoniettan soittajat olivat persoonia, jotka antoivat oman ilmeensä sinfonian rikkaalle kudokselle.
Finaalin fuugamyrskyn horisontin kallistavia puhallinkulkuja en ole ennen kuullut näin rohkeina ja moderneina.”
(
Jukka Isopuro HS 30.5.)

Orkesterin ulkomaankiertueet saivat jatkoa tammikuussa, jolloin vierailtiin Etelä-Korean Seul International Music Festivalilla. Ohjelmassa oli Sibeliuksen, Beethovenin ja Schubertin teoksia ja solisteina soittivat viulisti Ju-young Baek, sellisti Na-Young Baek ja pianisti Ralf Gothóni, joka myös johti orkesteria.
Tapiolasalin jatkuvasti erinomaisia arvosteluja saaneissa kausikonserteissa Tapiola Sinfoniettaa johtivat mm. Minnesotan orkesterin ylikapellimestari Osmo Vänskä, Jevgeni Sudbinin soittaessa solistina. Anatello Manacordan johtamassa konsertissa solistina lauloi sopraano Anu Komsi.

Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi näkyi myös orkesterin ohjelmistossa. Tammikuussa esitettiin Neito tornissa -ooppera orkesteriversiona ja Scaramouche-balettipantomiimi, joihin kapellimestari Tuomas Hannikainen oli laatinut uudet orkesterisovitukset ja jälkimmäisen teoksen elokuvavisualisoinnin.

” –…lähes pimeällä lavalla
sykki kuvan ja musiikin maaginen vuoropuhelu.”

(Auli Särkiö Rondo Classic 12.11.)

 “- This recording (…) feels tight and exciting (…).
Helena Juntunen is outstanding in the title role both vocally and emotionally and Jorma Hynninen makes much of her compromised father (…) Anna Liisa is something special and deserves wide circulation outside its native land.

(Mike Ashman, Gramophone, September 2015, ’Editor’s Choice’)

”- Jan Söderblomin johtama Tapiola Sinfonietta soi avarasti
ja monitasoisesti, ja energia kihisee läpi hiljaisemmissakin jaksoissa.”

(Samuli Tiikkaja HS 19.8.)

Veli-Matti Puumalan 90-luvun lopussa säveltämä ooppera Anna-Liisa sai lopulta ansaitsemansa taltioinnin, kun Tapiola Sinfonietta levytti teoksen Ondine studiotaltiontina. Kritiikeissä levytystä pidettiin yleisesti merkittävänä kulttuuritekona ja se oli ehdolla australialaisen Limelight -musiikkilehden vuoden levyksi.

Taiteilijat lähikuvassa -kamarimusiikkisarjan nimeksi tuli Hetkiä, ja esityspäivä vaihdettiin torstaista sunnuntaiksi. Sarjan ensimmäisessä konsertissa Sellosalissa heijastettiin salin valkokankaalle Tapiola Sinfoniettan fagotisti Bridget Allaire-Mäen esitettävien teosten innoittamia maalauksia.
Orkesterin yleisötyö ulottui myös kaikkein nuorimpien kuulijoiden pariin, kun viulisti Leena Tuomisto-Saarikoski aloitti neuvolamuusikkona osana Espoon kaupungin kulttuurineuvolatoimintaa. Sen tarkoituksena on tarjota musiikin avulla yhteistä puuhaa ja elämyksiä lapsille ja innostaa perheitä kulttuurin ja taiteen pariin.
Poikkitaiteellisuus, musiikin raja-aitojen ennakkoluuloton ylittäminen ja erilaisille kuulijoille suunnattu musiikkitarjonta olivat kaikki esillä kauden ohjelmistossa.
April Jazz Festivaalin konsertissa esitettiin saksofonisti Tim Riesin teos The Rolling Stones Project. Orkesteria johti Marzi Nyman ja solisteina kuultiin Tim Riesin lisäksi vokalisti Anna-Mari Kähärää.
Marraskuussa kuultiin kaksi konserttia, joista ensimmäisessä Tapiola Sinfonietta esitti yhtenä aikamme monipuolisimpana musiikin tekijänä tunnetun Frank Zappan teoksia, solisteinaan kitaristi-laulaja Marzi Nyman, orkesterin käyrätorven äänenjohtaja Tero Toivonen ja lyömäsoittaja Arttu Takalo. Zappa! -konsertti oli osa kapellimestari Jukka Iisakkilan musiikin absurdismia käsittelevää tohtorintutkintoa.
Toisessa konsertissa orkesterin taiteellinen partneri Marzi Nyman johti Tapiola Sinfoniettaa ja Tapiola Big Bandia Ola, Topi & Tapsa 300 vuotta -yhteiskonsertissa. Se oli samalla myös musiikillinen kunnianosoitus Olavi Virran, Toivo Kärjen ja Tapio Rautavaaran elämäntyölle ja heidän unohtumattomia laulujaan esittivät solisteina Paula Koivuniemi, Tuure Kilpeläinen ja Maria Ylipää.
Lastenkonserttien perinne jatkui yhdessä Unga Teatterin kanssa toteutetussa Pieni Tulitikkutyttö -satukonsertissa, jonka musiikin oli säveltänyt Sofia Finnilä ja sovittanut orkesteria johtanut Jussi Lampela.

2016

“ – Featuring Artistic Director and international acclaimed cellist Trey Lee in collaboration with the dazzling Finnish violinist Pekka Kuusisto
leading the Tapiola Sinfonietta, the Opening drew thunderous applause with Lee and Kuusisto returning with encores that elated the audience to a rapturous joy.”
(
Musicus Society, lehdistötiedote 6.12.)

”- Tapiola Sinfoniettan konserttimestarin, Englundin pojantyttären Meri Englundin soittaessa
viulukonserttoa esitystä kehystää henkilökohtaisen, herkän suhteen aura.”
(
Jukka Isopuro HS 5.12.)

Orkesteri teki konserttimatkan Hongkongiin ja esiintyi siellä Musicus Fest -festivaaleilla. Orkesterikonserttien lisäksi ohjelmassa oli kamarimusiikkia, lastenkonsertteja ja opetusvierailuja paikallisissa musiikkioppilaitoksissa. Solisteina soittivat sellisti Trey Lee, sopraano Louise Kwong, pianisti Paavali Jumppanen sekä konserttimestarin paikalta orkesteri johtanut viulisti Pekka Kuusisto. Kapellimestarina oli Janne Nisonen. Ohjelmistossa oli Griegin, Sibeliuksen, Schnittken sekä Prokofjevin musiikkia ja läksiäiskonsertit Tapiolasalissa ja Ritarihuoneella keräsivät kumpikin loppuunmyydyn salillisen yleisöä.

Kaikki Paulon kansainvälisen sellokilpailun voittajat eri vuosilta, Enrico Bronzi, Xavier Phillips, Hai-Ye Ni, Kian Soltani ja Andreas Brantelid, esiintyivät kahdessa Paulon Säätiön 50-vuotisjuhlakonsertissa, joissa kapellimestareina olivat Dalia Stasevskaja ja Eva Ollikainen.

Säveltäjä Einar Englundin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta ja hänen pojantyttärensä, Tapiola Sinfoniettan ensimmäinen konserttimestari Meri Englund esitti isoisänsä viulukonserton kapellimestari Mario Venzagon johtamassa konsertissa.

Orkesterin hallinto sai uuden vetäjän, kun Juha Ahonen aloitti työnsä Tapiola Sinfoniettan intendenttinä 1.6.2016. Klarinetin äänenjohtaja Harri Mäki valittiin puhallinmusiikin professoriksi ja käyrätorven äänenjohtaja Tero Toivonen aloitti käyrätorvimusiikin lehtorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Ensimmäinen konserttimestari Janne Nisonen kiinnitettiin syksystä 2016 alkaen Pori Sinfoniettan ylikapellimestariksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Sinfoniettan oma pitkänlinjan toimintatapa tuottaa mahtavaa hedelmää.
Kapellimestarilla on käsissään taidokas, erinomaisten solistien yhtenäinen ensemble, jonka kanssa voi tehdä aivan mitä haluaa.”
(
Annamari Salmela HS 24.10.)

“- The orchestra plays with electric energy
and the highly charged performances more than make up for the apparent lack of sentiment in Stravinsky´s music.”
(
Blair Sanderson AllMusic Review 10.6.)

Kauden kantaesityksenä kuultiin mm. korealaisen Jeajoon Ryun marimbakonsertto ensi kertaa Euroopassa, solistina June Moon Kyun Hahn, jolle teos oli sävelletty. Orkesteria johti Ralf Gothóni. Barokkispesialistina tunnettu japanilainen kapellimestari Masaaki Suzuki levytti Igor Stravinskin uusklassisen kauden musiikkia Tapiola Sinfoniettan jousien kanssa.

Tapiola Sinfonietta esitti lasten Kutitus -festivaalien konsertissa József Hársin johdolla Timo Klemettisen säveltämän Aave pyykkinarulla-produktion, jossa solisteina olivat Ulla Piispanen (laulu), Tarja Luoma (laulu) ja Matti Tegelman (bassot ja laulu). Uli Kontu-Korhonen kutsuttiin vetämään projektia, jossa kahdeksan Sinfoniettan muusikkoa kouluttautui sairaalamuusikoksi. Koulutuksen saatuaan he aloittivat vierailut Espoon sairaalan eri osastoilla. Siikajärven vastaanottokeskuksessa Tapiolan Sinfoniettan muusikoista koostunut yhtye esitti kansanmusiikkia turvapaikanhakijoille.  Espoon kaupungin liikunta- ja kulttuuritoimen kanssa yhteistyössä järjestettiin ensimmäistä kertaa Ystäväluistelu-tapahtuma. Siihen liittynyt konsertti välitettiin Tapiolasalista suorana lähetyksenä Tapiolan Jääpuutarhaan luistelijoiden nähtäväksi ja kuultavaksi. Vastaavasti Jääpuutarhan tapahtumat välitettiin Tapiolasalin screenille.  Tapahtuma sai suuren suosion ja sitä päätettiin jatkaa tulevina vuosina.