Vuoropuheluja

perjantai 15.1.2021 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Kulta 2020-2021
Osta lippu
perjantai 15.1.2021 19.00 Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Kulta 2020-2021

Tapiola Sinfonietta avaa kevätkauden romantiikan ajan musiikilla. Felix Mendelssohn aloitti italialaisen ja skottilaisen sinfoniansa säveltämisen inspiraation alkulähteillä, kyseisissä maissa. Teokset valmistuivat kuitenkin vasta vuosia myöhemmin. Robert Schumann en sijaan sävelsi kahdessa viikossa romanttisen sellokonserton, jonka solistina on vuoden 2019 Tšaikovski-kilpailun finalisti Senja Rummukainen. Konsertin johtaa orkesterin taiteellinen partneri, kapellimestari Klaus Mäkelä.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

Klo 18:30. Tapiolasali

Kapellimestari Klaus Mäkelä esittelee illan konsertin Tapiolasalissa. Vapaa pääsy.

Felix Mendelssohn

Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90 "Italialainen"

Kurista ja järjestyksestä pitävälle musiikinystävälle Mendelssohnin sinfonioiden numerointi saattaa aiheuttaa ainakin jonkinasteista päänsärkyä. Vuosina 1820–1824 hän sävelsi 12 jousisinfoniaa, jotka ovat nuoruudenteoksia eivätkä kuulu hänen viiden numeroidun sinfoniansa sarjaan. Myös Mendelssohnin ensimmäinen numeroitu sinfonia c-molli (1824) on nuoruudenkauteen kuuluva, vain 15-vuotiaana sävelletty teos. Seuraavana valmistui ns. Uskonpuhdistussinfonia d-molli (1830), joka tunnetaan järjestysnumerolla viisi. Kolme vuotta myöhemmin valmistui Mendelssohnin sinfonioista soitetuin, sinfonia nro 4 A-duuri, ns. Italialainen, ja seuraavina teosten syntyjärjestyksessä olivat sinfonia nro 2 B-duuri Lobgesang (1840) ja sinfonia nro 3 a-molli (1842), ns. Skotlantilainen.

Mendelssohnin Italialainen sinfonia valmistui 1833. Sen henkisenä taustana oli säveltäjän oleskelu Italiassa vuosina 1830-1831, vaikka varsinainen ”italialaisuus” rajoittuukin presto-finaalin riehakkaaksi yltyvään tanssillisuuteen. Italialainen on raikkain ja elinvoimaisin Mendelssohnin sinfonioista ja kuvastaa hänen valoisaa säveltäjänlaatuaan, jota suuri tragedia tai monien muiden romantikkojen suosima demoninen yömaailma ei juuri koskaan varjosta. Sibelius totesi kerran pitävänsä Mendelssohnia yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista orkestroijista, mutta niin kuin Italialainen sinfoniakin todistaa, on enemmän kyse orkestraation selkeydestä ja toimivuudesta kuin värikkyydestä tai erikoisuudesta.

Teoksen osista aurinkoisin on sammumattoman 6/8-sykkeen tahdittama avausosa. Toisena on tummasävyinen, kulkuemaisesti etenevä hidas osa. Lämminhenkinen kolmas osa vastaa menuettia, joskin sen tanssilliset piirteet sulautuvat yhteen leveän laulullisuuden kanssa. Teoksen kiihkeäsykkeinen finaali on avausosan A-duuriin nähden poikkeuksellisesti loppuun asti a-mollissa mutta silti vaikutukseltaan sytyttävän energinen. Mendelssohn nimesi osan saltarelloksi, mutta olemukseltaan se on lähempänä tarantellaa.

Kimmo Korhonen

Robert Schumann

Konsertto sellolle ja orkesterille a-molli op. 129

Schumannin viimeisiä vuosia hallitsivat vastakkaisiin suuntiin vetävät voimat. Yhtäältä hänen tuotteliaisuutensa oli noussut kukoistukseen usean vuoden hiljaisemman jakson jälkeen, ja myös muutoin hän oli aktiivinen ja otti vuonna 1850 vastaan viran Düsseldorfin kaupungin musiikinjohtajana. Toisaalta Schumannin henkinen terveys alkoi vähitellen horjua ja johti lopulta itsemurhayritykseen ja täydelliseen romahdukseen.

Sellokonsertto a-molli valmistui vain kahdessa viikossa lokakuussa 1850, vielä valoisissa tunnelmissa pian sen jälkeen kun Schumann oli ottanut vastaan viran Düsseldorfissa. Hän kuitenkin korjaili konserttoa useaan otteeseen, varsinkin sen soolo-osuutta, ja antoi ainakin kahden sellistin kokeilla teosta ennen sen julkaisemista 1854. Aivan ilmeisesti hänen keskeisenä huolenaan oli se, ettei solisti jäänyt orkesterin peittämäksi, ongelma joka on erityisen polttava juuri sellokonserton säveltäjälle. Mitään korostetun virtuoosista teosta Schumann ei pyrkinyt luomaan vaan antoi teokselle pianokonserton tapaan

pikemminkin runollisen ilmeen, ja hän merkitsikin teoksen käsikirjoitukseen otsikoksi tradition suhteen vapaamman termin "konserttikappale".

Schumannin sellokonsertto on perinteisen kolmiosainen mutta välikkeillä tauottomaksi sidottu kokonaisuus. Osien sitominen yhteen oli konserton sävellysaikana epätavallinen ratkaisu, joka tuo mieleen Schumannin läheisiin ystäviin kuuluneen Mendelssohnin viulukonserton e-molli (1838-44). Solisti hallitsee teosta ja on mukana heti ensiosan alusta lähtien esittelemällä osan laajakaarisen ja surumielisen pääteeman. Myös keveämpi ja valoisampi sivuteema kuullaan aluksi solistin esittämänä. Lyhyessä hitaassa osassa jousten pizzicatot säestävät sellon tunteikkaita melodioita. Samoin kuin pianokonsertossa myös tässä muistuma ensiosan pääteemasta vie välikkeeseen, joka johtaa tiheästi toistuvien rytmikuvioiden sävyttämään finaaliin. Loppujaksossa musiikki kääntyy vapauttavasti duuriin.

Kimmo Korhonen

Felix Mendelssohn

Sinfonia nro 3 a-molli op. 56 "Skottilainen"

Keväällä 1829 Mendelssohn matkusti 20-vuotiaana lupaavana muusikkona ensimmäisen kerran Brittein saarille. Hän palasi maahan vielä yhdeksän kertaa, ja Lontoosta - ”tuosta savupesästä” niin kuin hän sitä kutsui - tuli yksi hänen suosikkikaupungeistaan. Mendelssohnin ensimmäinen matka Brittein saarille ulottui Skotlantiin, jossa hän sai virikkeen sekä Hebridit-alkusoittoon että Skottilaiseen sinfoniaan. Alkusoitto valmistui lopulliseen muotoonsa vuonna 1832, mutta sinfonian säveltämisestä tuli pitkäaikaisempi prosessi. Mendelssohn yritti kirjoittaa sitä jo Italiassa talvella 1830-31 mutta totesi, ettei päässyt välimerellisessä ympäristössä oikeaan ”skotlantilaiseen sumutunnelmaan”. Mendelssohn palasi Skottilaisen sinfonian pariin 1840-luvun alussa ja sai teoksen valmiiksi tammikuussa 1842. Ensiesitys oli maaliskuussa Leipzigissa, ja kesäkuussa hän johti teoksen suurella menestyksellä rakkaassa ”savupesässään” Lontoossa.

Skottilainen ja Italialainen (1833) ovat tunnetuimmat Mendelssohnin viidestä numeroidusta sinfoniasta. Vaikka Skottilainen sinfonia ei ole varsinainen ohjelmasinfonia, siinä on joitakin kuvailevia tai vapaammin skotlantilaiseen aihepiiriin liittyviä elementtejä.

Skottilaisessa sinfoniassa neljä osaa liittyvät tauoitta toisiinsa. Ensiosa alkaa kaunistunnelmaisella johdannolla, jonka kansanlaulumaisen yksinkertainen melodia on temaattisesti kytketty nopean pääjakson ensimmäiseen aiheeseen. Sonaattimuotoisen, kehittelyssä kontrapunktisesti käsitellyn ensiosan koodassa puhkeaa ilmoille rajumyrsky kromaattisine juoksutuksineen. Johdannon melodian kertautuminen vie vauhdikkaaseen, tasajakoiseen scherzoon, jonka pääaihe on lainattu skotlantilaisesta kansanmusiikista.

Hidas osa rakentuu kahden tunnelmaltaan vastakkaisen aineksen varaan. Niistä ensimmäinen on leveästi laulava melodia, toinen jyhkeä surumarssi. Alkuperäisellä otsikkosivulla finaali on otsikoltaan ”Allegro guerriero” (sotaisa allegro), ja on arveltu, että koodan kääntymisessä valoisaan, lämminsointiseen duuriin olisi ohjelmallista sisältöä, esimerkiksi taistelussa saavutetun voiton juhlistavaa tunnelmaa.

Kimmo Korhonen

Konsertin jatkot

Tapiolasali

Kamarimusiikkia Klaus Mäkelän seurassa. Vapaa pääsy.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit