Verkkokonsertti: Serenadi keväälle

torstai 13.5.2021 19.00 Verkkokonsertti
YouTube
torstai 13.5.2021 19.00 YouTube

Kauden päätöskonsertissa Tapiola Sinfoniettan kapellimestarina debytoi Tarmo Peltokoski, joka tekee uraa myös pianistina ja säveltäjänä. Vuonna 2018 hänet valittiin  Pro Musica -säätiön vuoden nuoreksi muusikoksi.
Konsertissa kuullaan  Sebastian Fagerlundin jousille ja lyömäsoittimille säveltämä, tunnelmiltaan myyttinen Partita, sekä Johannes Brahmsin Serenadi orkesterille nro 2, joka kuuluu Brahmsin lämminhenkisimpiin teoksiin.

Koronavirusrajoituksista johtuen konsertti striimataan suorana Tapiola Sinfoniettan  YouTube-kavavalla 13.5.2021 klo 19.

Yle Radio 1 taltioi konsertin.

Taiteilijat

Ohjelma

Sebastian Fagerlund

Partita

Yksi avainhetkistä Sebastian Fagerlundin uralla koitti klarinettikonserton (2005-06) myötä. Hienoja teoksia hän oli toki säveltänyt jo ennen sitäkin, mutta siinä hän löysi sen ilmaisullinen perustan, jolla hänen myöhempikin tuotantonsa paljossa lepää. Hänen musiikilleen ovat ominaisia laajalta alueelta ammennetut tyyliainekset, jotka hän on sulauttanut tiiviiksi ja dramaturgisesti tehokkaaksi sävelkieleksi.
Jousille ja lyömäsoittimille sävelletty Partita valmistui hiukan klarinettikonserton jälkeen vuosina 2007-2009. Monista Fagerlundin teoksista poiketen pääpaino on hidasliikkeisellä musiikilla, joka hallitsee kolmiosaisen teoksen ääriosia. Osien otsikot antavat vihjeen siitä, että teoksessa on neutraalista nimestä huolimatta vahva myyttinen lataus. Sitä korostavat kolmen lyömäsoittimen osuudet, joihin sisältyy monipuolinen valikoima erityyppisiä soittimia.
Avausosa Cerimonia (Seremonia) – esitysmerkinnältään "Misterioso" – alkaa hitaasti hengittävänä, salaperäisenä sointipintana, johon lyömäsoittimien kumahdukset tuovat omaa ritualistista tuntuaan. Matalasta rekisteristä esiin nouseva pitkälinjainen melodisuus vie huipennukseen, josta keskiosa Risonanza (Sointuvuus) purkautuu tauotta esiin. Sitä hallitsee teräväsykkeinen liike-energia, joka haurastuu välillä lähes hiljaisuuden rajoille mutta yltyy lopussa šamanistiseksi rytmisykkeeksi.
Päätösosa Preghiera (Rukous) vie syvälle kohti mysteeriä. Osaa värittävät sooloäänien sisäistyneet, Lähi-idän musiikin sävyä saavat meditaatiot, jotka ovat kuin yksinäisiä etsiviä sieluja sanoin tavoittamattoman äärellä. Avaruudellista tuntua huokuva osa päättyy läpikuultavaa valoa säteilevään, ikään kuin arkiolevaisuudesta irtaantuneeseen päätökseen.

Kimmo Korhonen

Johannes Brahms

Serenadi orkesterille nro 2 A-duuri op. 16

Brahms työskenteli nuorena muusikkona 1857-59 aina vuosittain muutaman kuukauden Detmoldin pienessä ruhtinashovissa. Muiden velvollisuuksiensa lisäksi hän pääsi johtamaan paikallista hoviorkesteria ja sai hyvää käytännön kokemusta orkesterin mahdollisuuksista. Näinä vuosina syntyivätkin hänen ensimmäiset orkesteria käyttävät teoksensa ensimmäinen pianokonsertto sekä kaksi serenadia, joiden syntyprosessit menevät osin limittäin toistensa kanssa.
Serenadi oli teoslajina epätavallinen valinta 1800-luvun puolivälissä. Serenadit ja niiden lähisukulaiset divertimentot olivat kokeneet kulta-aikansa 1700-luvun lopulla, ja esimerkiksi Mozart sävelsi sellaisia useita, mutta romantiikan kaudella ne jäivät pois suosiosta. Niiden säveltäminen heijastaakin sekä Brahmsin osittain menneisyyteen kääntyneitä ihanteita että kenties myös alitajuista pakoa sinfonisesta luomistyöstä. Nimivalinta oli kuitenkin sikäli osuva, että Brahmsin sinfonioihin verrattuna hänen serenadinsa ovat olemukseltaan vapautuneempia.
A-duuri-serenadi (1859) kuuluu Brahmsin lämminhenkisimpiin teoksiin. Sille antaa soinnillista ominaisväriä viulujen jättäminen pois orkesterista, jolloin puupuhaltimet saavat enemmän vastuuta tematiikan esittelemisessä. Teos on viisiosainen symmetrinen kokonaisuus, joka tuo mieleen monet klassismin kaudet serenadit. Reunimmaisina ovat nopeat osat, toisena ja neljäntenä scherzo ja "Quasi Menuetto" ja keskellä teoksen vakavahenkinen ydin, a-mollissa oleva hidas osa.

Kimmo Korhonen

Näytä kaikki konsertit