VENZAGO & TAKALA

perjantai 5.4.2019 19.00 Kausikonsertti 8
25/19/11€
Osta lippu

VENZAGO & TAKALA

perjantai 19.00 Kausikonsertti 8
25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 5.4.2019 19.00 25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus

Darius Milhaud’n 1920-luvun jazz-tunnelmia henkivä baletti Creation du Monde saa seurakseen Robin Hollowayn orkestroimat Debussyn Verlaine-laulut. Yksi Schubertin monista keskeneräiseksi jääneistä sinfonioista kuullaan brittiläisen Brian Newbouldin tyylitietoisesti täydentämänä laitoksena.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus

10.00-13.00

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös noin klo 11.20 alkavalla tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Darius Milhaud

La Création du Monde

Milhaud oli maineikkaan Les Six -säveltäjäryhmän jäsen ja sen myötä lähellä uusklassikkoja.
Jazz-ainekset muodostavat yhden leimallisen elementin Milhaud'n musiikissa. Hän tutustui jazziin ensimmäisellä Lontoon-matkallaan 1920 ja syvensi tuttavuutta kaksi vuotta myöhemmin New Yorkissa Harlemin kukoistavissa jazz-klubeissa. Pian New Yorkin –matkan jälkeen syntyi hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluva pienoisbaletti La création du monde (1923, Maailman luominen). Aiheena oli maailman luominen afrikkalaisen taruston mukaan kerrottuna.

Teos on sävelletty kamariorkesterille, jonka soittimistoon kuuluu saksofoni; lisäksi lyömäsoittimia ja pianoa käytetään usein jazz-tyylisesti. Jazzin vaikutusta on myös melodioissa, rytmeissä ja tekstuureissa - toisin sanoen koko musiikin perusolemuksessa.

Maailman luominen alkaa valittavan surumielisissä tunnelmissa saksofonin laulaessa melodiaansa pehmeästi kehräävän säestyksen yllä. Avausteema esiintyy teoksessa useaan otteeseen, milloin selvempänä, milloin kätketympänä. Sen vastakohtana on erilaisia liikkuvampia taitteita, joita jazz-rytmiikka elävöittää. Toisaalta Milhaud hyödyntää myös perinteisiä klassisen musiikin keinoja, esimerkiksi ensimmäinen kontrastoiva taite on rakenteeltaan fuuga. Teoksen lopulla pääteema saa aiempaa lyyrisemmän ja valoisamman ilmeen, kun baletissa on edetty vaiheeseen, jossa mies ja nainen jäävät odottamaan ihmisen ensimmäistä kevättä.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Claude Debussy

C'est l'extase op. 118, orkesteroinut Robin Holloway

Englantilaissäveltäjä Robin Hollowayn kokoama C'est l'extase käsittää kymmenen Debussyn alun perin pianosäestyksistä laulua 1800-luvun lopun hienon symbolistirunoilijan Paul Verlainen runoihin. Kuusi näistä lauluista muodostaa laulukokoelman Ariettes oubliées (1885-87), ja niistä ensimmäinen tarjosi otsikon Hollowayn koosteelle. Lisäksi Holloway otti sarjaansa mukaan neljä Debussyn muuta suunnilleen saman kauden Verlaine-laulua. Holloway ei ole tyytynyt pelkkään laulujen orkestrointiin vaan on ryhmitellyt ne uuteen järjestykseen ja lisännyt mukaan lauluja linkittäviä orkesterivälikkeitä sekä epilogin.

Mukaan valitut Debussyn laulut ovat luonteeltaan pääosin verhottuja ja aistillisen tunnelmallisia, "pastellisävyisiä" niin Holloway on luonnehtinut. Laulujen sensuelli, herkkävaistoinen ja sävykirjossaan tuhlaileva musiikki on pukeutunut Hollowayn käsissä upean rikassointiseen orkesteriasuun. Hän on pyrkinyt noudattamaan Debussyn tyyliä ja henkeä, vaikka tekstuuriin on tullut mukaan myös uusia säikeitä. Välikkeet voivat jatkaa edellisen laulun ilmaisua tai ennakoida seuraavaa. Koska laulut päättyvät kaikki seesteisesti, Holloway halusi tehdä epilogista viimeisen, panteistisen meri-laulun tyyliä jatkavan suurieleisen ja kokonaisuuden komeasti huipentavan päätöksen.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Franz Schubert

Sinfonia nro 7 E-duuri, koonnut Brian Newbould

Viimeisen kymmenen elinvuotensa aikana Schubert aloitti sinfonian säveltämisen ainakin kuusi kertaa, mutta näistä vain yksi – ns. suuri C-duuri-sinfonia (1825-26) – valmistui.

Yksi näistä keskeneräisistä teoksista, elokuussa 1821 työn alla ollut sinfonia E-duuri, on sittemmin saanut järjestysnumeron 7. Schubert on luonnostellut E-duuri-sinfonian alusta loppuun ja orkesteroinutkin ensiosan johdannon ja alkua osan nopeasta pääjaksosta. Muu osa sinfoniaa on kuitenkin kirjoitettu pääosin yksiäänisenä melodialinjana, jota muutamat kontrapunktiset vastaäänet sekä viitteet orkestraatiosta ja harmonioista täydentävät. Niiden pohjalta englantilainen Brian Newbould pystyi rekonstruoimaan teoksen esityskelpoiseksi vuosina 1977-78.

Newbouldin käsissä sinfonia hahmottuu murroskauden teokseksi, joka muodostaa yhdistävän nivelen Rossini-vaikutteisen kuudennen ja myöhempien sinfonioiden välillä. Itse asiassa se viittaa usein h-molli-sinfonian ohi suoraan suureen C-duuri-sinfoniaan. Ensiosan avaa laaja hidas johdanto, josta nopea jakso puhkeaa esiin raikkaana ja ilmavana mutta kasvaa myöhemmin energiseen voimaan. Hidas osa on linjakkaan laulava, sävyissään jopa romanttinen. Vastaavasti scherzo on ilmeeltään klassisempi, "beethovenmaisempi". Laajassa finaalissa on sekä balettimaisen kepeää eleganssia että mahdikasta voimaa, joka nostaa teoksen komeaan loppuhuipennukseen.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Taiteilijatapaaminen

n. 21.00

Haastateltavina Mario Venzago ja Tuuli Takala. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Järjestää: Sinfoniettan Ystävät ry.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit