VENZAGO & SINFONIKOT

perjantai 28.9.2018 19.00 Kausikonsertti
25/19/11€

VENZAGO & SINFONIKOT

perjantai 19.00 Kausikonsertti
25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus
perjantai 28.9.2018 19.00 25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus

SUURTEN SINFONIKKOJEN TEOKSIA

Johannes Brahms ja Anton Bruckner olivat 1800-luvun jälkipuolen kaksi suurta keskieurooppalaista sinfonikkoa. Tässä konsertissa vastakkain asettuvat Brahmsin monumentaalinen toinen pianokonsertto ja Brucknerin sinfoniasarjan varhaisiin teoksiin kuuluva ”Die Nullte”.
Brahmsin pianokonserton solistina on Paavali Jumppanen, joka on ikäpolvensa menestyneimpiä suomalaispianisteja. Kapellimestarina on Mario Venzago, jonka johdolla orkesteri on levyttänyt mm. konsertissa kuultavan Brucknerin sinfonian.

Paavali Jumppanen signeeraa levyjään väliajalla.
Hänen uusinta Debussy-levyään (2018) sekä Beethoven-levyä (2014) myydään konsertin väliajalla Sinfoniettan ystävien info-pisteessä. Maksu käteisellä, 20 € / tupla-cd.

”Pianisti Paavali Jumppasen Debussy-levytys on lihaa ja verta.” (HS, 31.1.2018)

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus

10:00-13:00

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös noin klo 11.20 alkavalla tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Johannes Brahms

Pianokonsertto nro 2 B-duuri, op.83

1800-luvun konserttokirjallisuudessa on usein nähty kaksi pääjuonnetta: virtuoosikonsertto ja sinfoninen konsertto. Ne eivät ole mitään tarkkarajaisia ja määritelmiltään ehdottomia kategorioita, vaan ilmentävät pikemminkin tiettyjä näkökulmia konserttoon sävellyslajina. Brahmsin konsertot lukeutuvat tässä katsannossa selvästi sinfoniseen konserttoon, ja ovat vieläpä sen merkittävimpiä edustajia romantiikan musiikissa.
Sinfoninen lähtökohta tulee toisessa pianokonsertossa esiin jo konsertoille epätavallisessa neliosaisessa muodossa ja 50 minuutin laajuudessa. Piano-osuus ei ole ulkokohtaisen virtuoosinen, mutta silti se on äärimmäisen vaativa. Kuin teoksen sinfonista olemusta alleviivatakseen Brahms on jättänyt teoksesta solistin soolokadenssin pois.

Ensiosa on luonteeltaan enemmän majesteetillisen mahdikas kuin sisäisesti jännitteinen, ja Brahmsin omista kommenteista käy ilmi, että toisena olevan scherzon oli määrä tuoda teoksen dramaattisuutta. Se onkin varsin jyhkeä ja tummasävyinen ja osista ainoa, joka ei ole pääsävellajissa B-duurissa vaan d-mollissa.

Teoksen kokonaisdramaturgia vaati, että kahden poikkeuksellisen painokkaan osan jälkeen Brahms hahmotteli kaksi jälkimmäistä osaa kevyemmällä kädellä. Kauniilla sellosoololla alkava hidas osa on pääosin jalopiirteisen tasapainoinen. Finaali alkaa keveän keinahtelevalla teemalla, mutta toisen teeman mukana osaan tulee myös tunteikkaampi elementti. Mitään suurta draamaa finaalista ei kuitenkaan kehkeydy, ja osan keveyttä on joskus arvostelukin. Brahms on kuitenkin taitavasti osannut laskea finaalinsa aseman osana teoksen kokonaisuutta, sekin yksi suuren säveltäjän merkki.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Anton Bruckner

Sinfonia nro 0 "Die Nullte"

Anton Brucknerin oli jo nelissäkymmenissä saadessaan ensimmäisen sinfoniansa valmiiksi, ja monista sinfonioistaan hän laati useita versioita. Lisäksi matkan varrelle jäi kaksi varhaista sinfoniaa, joita hän ei huolinut numeroitujen sinfonioidensa sarjaan. Numeroimaton d-molli-sinfonia sai lopullisen muotonsa vasta 1869. Eräänlainen järjestysnumero sillekin on myöhemmin vakiintunut, sillä se tunnetaan Brucknerin sinfoniana nro 0, "Die Nullte".

Bruckner oli ehtinyt kuulla Beethovenin yhdeksännen sinfonian ensi kertaa ennen teoksen sävellystyötä. Beethovenin monumentaaliteos muodosti yhden Brucknerin sinfonikontyön keskeisistä esikuvista, ja sen vaikutusta voi kuulla myös Die Nulltessa.

Kun kapellimestari Otto Dessoff läpisoitti sinfoniaa Wienin filharmonikkojen harjoituksissa, hän kääntyi hämmentyneenä Brucknerin puoleen ja kysyi, missä oli ensiosan pääteema. Ilmeisesti jo tämä kommentti sai aina epävarman Brucknerin hylkäämän teoksen, eikä sitä esitetty hänen elinaikanaan.
Tavallaan Dessofin hämmennys on ymmärrettävää, sillä ensiosan pääteema tulee esiin viulujen tremolokuvioissa ja voisi hahmottua myös säestäväksi elementiksi. Kuitenkin juuri avauksen häilyminen teeman ja säestyskuvion välillä on kiehtovaa ja antaa sille aseman orgaanisen kasvun alkujuurena.

Hidas osa alkaa jousiston ja puupuhaltimien rauhallisella dialogilla, tunnelma on vuoroin harras, vuoroin kuulas. Scherzo alkaa jyhkeillä unisonokuluilla ja liittyy lähinnä Schubertin tyyliin. Trio luo hitaassa pastoraalisuudessaan selkeän vastakohdan äärijaksojen energialle. Finaalin keskeisimmäksi teemaksi hahmottuu maltillista alkujaksoa seuraava määrätietoinen ja kontrapunktisesti käsitelty beethoveniaaninen aihe.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Taiteilijatapaaminen

n. 21.00

Haastateltavina Mario Venzago ja Paavali Jumppanen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Järjestää: Sinfoniettan Ystävät ry.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit