Greenwoodin nimi lienee musiikinharrastajille tutuin englantilaisen vaihtoehtoista rockia edustavan vuonna 1985 perustetun Radiohead-yhtyeen soolokitaristina ja kosketinsoittajana. Hän on säveltänyt myös orkesteriteoksia, mm. elokuvamusiikkia.
Greenwoodin teos Water on valmistunut 2014 Australian kamariorkesterin tilauksesta. Sen innoittajana on ollut Philip Larkinin (1922-1985) samanniminen runo ja erityisesti sen päättävä ajatus vesilasista, jossa eri suunnista saapuvat valonsäteet yhdistyvät loputtomasti.
Jos odottaa teokselta kytkentöjä rockiin, voi pettyä. Muutaman kerran tosin nousee esiin vahvoja rytmikehikkoja, mutta hallitsevana sointikuvana on kuulassointinen, prisman tavoin välkehtivä tekstuuri, jossa kuviot toistuvat usein minimalistiseen, vähittäin muuntuvaan ja kehittyvään tapaan ja pakkautuvat paikoin lähes ligetimäisiksi sointikentiksi tai ripustautuvat tiheäsykkeisten motoristen rytmikuvoiden varaan. Jousisto soi monitasoisena pintana, josta varsinkin viulu irtaantuu usein solistisiin repliikkeihin ja jota huilujen ja kosketinsoittimien kuviot sekä pohjaäänenä soivat tanpurat värittävät. Teos jakaantuu viiteen yhtäjaksoisesti soivaan jaksoon, jotka tuovat kokonaisuuteen vaihtelevia näkökulmia ja muodon dynamiikkaa mutta jotka samalla yleisemmällä tasolla heijastavat erilaisia runollisen alkuinnoittajan herättämiä mielikuvia.
Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä