VALON SÄTEITÄ

perjantai 17.12.2021 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 17.12.2021 19.00 Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu Espoon kulttuurikeskus

Nuorten suomalaissäveltäjien kärkihahmoihin kuuluva Sebastian Hilli on verrannut teostaan Peach helteiseen kesäpäivään ja sen epätodellisiin kehon täyttäviin mielihyvän ja kihelmöinnin tuntemuksiin. Hollantilais-amerikkalainen sopraano Katharine Dain uppoutuu Kaija Saariahon Émilie-oopperasta muokatussa Émilie- laulusarjassa 1700-luvun tiedenaisen Émilie du Châtelet’n sisäisiin pohdiskeluihin.

Konsertti päättyy myöhäisbarokin suurimman ranskalaismestarin Jean-Philippe Rameaun ”lyyriseen tragediaan” Les Boréades, josta Ryan Bancroft on koonnut moni-ilmeisen orkesterisarjan.

Ystävällisesti pyydämme tutustumaan turvallisuusohjeisiin.
Muutokset mahdollisia.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus 4

Avoin kenraaliharjoitus Tapiolasalissa klo 10-13.
Liput alk. 5 €, Lippupiste.

Konserttiesittely

Konserttiesittely Tapiolasalissa klo 18.15.-18.35.
Tietokirjailija Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin.

Sebastian Hilli

Peach

Nuorten suomalaissäveltäjien kärkihahmoihin kuuluva Sebastian Hilli on todennut, että hänelle on tärkeää olla jokin selkeä idea tai konsepti sävellystyön perustaksi. Tästä usein teoksen nimen ympärille kiteytyvästä alkuideasta teos sitten alkaa rakentua, ja lähtökohdat voivat vaihdella paljonkin teoksesta toiseen. Soinneilla, väreillä ja tekstuureilla on keskeinen asema Hillin musiikissa, jonka ilmaisu voi ulottua tiheäsykkeisestä energisyydestä hiljaisuuden rajoilla liikkuvaan haurauteen.

Hillin vahvojen mielikuvien musiikki on toistaiseksi pukeutunut lähinnä soittimelliseen muotoon, joko orkesterille tai erilaisille yhtyeille, kun taas vokaalimusiikkia on vain yhden joskin sitäkin suurimuotoisemman kuoro-orkesteriteoksen (Affekt, 2017) verran. Hillin teokset ovat menestyneet loistavasti erilaisissa kilpailuissa ja katselmuksissa: orkesteriteos Reachings (2014) voitti Japanissa Toru Takemitsu –kilpailun 2015 ja valittiin kansainvälisen säveltäjärostrumin alle 30-vuotiaiden sarjan voittajaksi 2017, hän sai Gaudeamus-palkinnon Hollannissa 2018 ja orkesteriteos Snap Music (2018) voitti Teosto-palkinnon 2019. Vuonna 2021 Hilli teki sopimuksen arvostetun saksalaisen kustantajan Schott Musicin kanssa.

Orkesteriteos Peach (2019) on syntynyt Suomalaisen kamariorkesterin tilauksesta ja kantaesitetty Tammisaaressa elokuussa 2019 Jukka-Pekka Sarasteen johdolla. Sanan "Peach" monet merkitykset ja assosiaatiot saivat Hillin maalaamaan ilmavaa, intensiivistä ja vangitsevaa sointimaisemaa huokuvan teoksen, jota hän on verrannut helteiseen kesäpäivään ja sen epätodellisiin kehon täyttävän mielihyvän ja kihelmöinnin tuntemuksiin.

Peach rakentuu tiivistunnelmaiseksi ja dramaturgialtaan selkeäksi kokonaisuudeksi. Alun hidas maalauksellisuus, jossa melodiikka ikään kuin sulaa osaksi tekstuuria, tiivistyy nopealiikkeisemmäksi, energisesti sykkiväksi jaksoksi, kunnes syke katkeaa salaperäisen odottavaan ja pysähtyneeseen taitteeseen. Musiikki kasvaa uuteen, tihentyvien crescendo-diminuendo-aaltojen nostattamaan huipennukseen ja taittuu hiljeneviin lopputahteihin kuin näkymättömiin haihtuva hellepäivän kangastus.

Kaija Saariaho

Émilie-laulusarja

Oopperoista on tullut esikoisoopperasta L'Amour de loin (2000) lähtien keskeinen laji Kaija Saariaholle, eräänlainen tuotannon painokas ydin, ja niitä on valmistunut jo viisi. Amin Maaloufin librettoon sävelletty Émilie (2008-09) on sikäli erikoisasemassa Saariahon oopperoiden joukossa, että se on monodraama, toisin sanoen teos jossa on vain yksi henkilöhahmo. Kyseessä on markiisitar Émilie du Châtelet (1706-1749), yksi tieteenhistorian merkittävimmistä naisista, matemaatikko ja fyysikko, joka korkean sosiaalisen asemansa ansiosta saattoi luoda tieteellisen uran. Hänet muistetaan sekä omista itsenäisistä saavutuksistaan, esimerkiksi infrapunasäteiden ennustamisesta ja energialakien tarkemmasta määrittelystä, että Isaac Newtonin vaikeaselkoisen pääteoksen Philosophiae Naturalis Principia Mathematican kommentoidusta käännöksestä, joka on yhä teoksen ranskankielinen standardilaitos. Tieteen lisäksi hän omistautui erilaisille nautinnoille ja oli mm. Voltairen pitkäaikainen ystävä ja rakastajatar.

Ooppera tapahtuu yhtenä yönä Lunévillen linnassa. Émilie on viimeisillään raskaana ja yrittää kiihkeästi saada päätökseen Principian käännöstä. Hän on jo 42-vuotias ja pelkää, että synnytys olisi koituva hänen kuolemakseen (niin kuin sitten todellisuudessa kävikin). Hän kirjoittaa kirjettä viimeiselle rakastajalleen ja lapsensa isälle markiisi ja runoilija Jean François de Saint-Lambertille ja pohtii elämäänsä. Hänessä elävät rinnakkain tiedenainen, nautiskelija, rakastaja, vaimo ja äiti.

Vuonna 2011 Saariaho muokkasi 80-minuuttisesta monodraamasta konserttisarjan, joka koostuu kolmesta laulusta ja kahdesta orkesterin välisoitosta. Avausosassa "Pressentiments" (Ennakkoaavistuksia) Émilie kirjoittaa Saint-Lambertille rakkaudestaan mutta saa samalla pahaenteisiä ennakkoaavistuksia. "Principia" henkii Émilien intohimoista suhdetta Newtonin teoksen kääntämiseen. Päätöslaulussa "Contre l'oubli" (Unohdusta vastaan) kuolema on jo lähellä, tiiviisti läsnä ajatuksissa; elämän katoavaisuuden sekä tehdyn työn ja tiedon pysyvyyden teemat kietoutuvat toisiinsa, ja Émilie alkaa ikään kuin sulautua maailmankaikkeuteen.

Jean-Philippe Rameau

Sarja oopperasta Les Boréades, koonnut Ryan Bancroft

Jean-Philippe Rameau (1683-1764): Sarja oopperasta Les Boréades

Jean-Philippe Rameaun ura ja tuotanto jakaantuvat jyrkästi kahtia: varhaiskaudellaan hän keskittyi lähes yksinomaan klaveeriteoksiin, vuodesta 1733 lähtien puolestaan oopperoihin ja balettioopperoihin. Oopperoissaan hän kehitti ja uudisti edellisen suuren ranskalaismestarin Jean-Baptiste Lullyn luomaa mallia ja eteni nopeasti niin pitkälle, että hän joutui jo 1730-luvulla Lullyn muistoa palvovien lullistien ja omien kannattajiensa rameauistien välisen kiistan kohteeksi. Pari vuosikymmentä myöhemmin, vuosina 1752-54, Rameau joutui uudelleen myrskynsilmään, kun hänet koettiin vanhahtavan ranskalaisen oopperatradition symboliksi omien kannattajiensa ja italialaisen koomisen oopperan suosijoiden välisessä "buffonistisodassa".
Viimeinen Rameaun lähes 30 näyttämöteoksesta oli ooppera Les Boréades. Pitkään arveltiin teoksen valmistuneen Rameaun kuolinvuonna, mutta uudemman tiedon mukaan teos valmistui jo 1763 ja harjoiteltiin esityskuntoon saman vuoden huhtikuussa. Les Boréades jäi kuitenkin esittämättä. Syiksi on ehdotettu mm. teoksen esitysteknisiä vaikeuksia, ranskalaisten muuttunutta musiikkimakua sekä teoksen juonessa nähtyjä yhteyksiä tuolloin arveluttavan liberaalina pidettyyn vapaamuurariuteen. Rameaun kuoltua teos unohtui täysin ja löydettiin vasta 1950-luvulla. Ensimmäinen näyttämöesitys venyi kuitenkin aina kesään 1982, jolloin teos nähtiin Aix-en-Provencessa.
Les Boréades on muinaiseen Bactrian kuningaskuntaan sijoittuva tarina, jonka keskiössä on kuningatar Alphisen ja ylevän muukalaisen Abariksen rakkaustarina. Ongelman muodostaa se, että vanhan tavan mukaan kuningattaren on määrä ottaa puolisokseen yksi pohjoistuulen jumalan Boreaksen pojista eli Boreadeista. Monien vaiheiden jälkeen tarina saa onnellisen lopun, kun Apollo paljastaa, että Abaris on hänen lapsensa, jonka hän on saanut Boreaksen nymfi-tyttären kanssa, toisin sanoen tarpeeksi korkea-arvoinen Alphisen puolisoksi.
Oopperan monet soitinmusiikkijaksot osoittavat, että Rameau oli yksi orkestraalisen ajattelun varhaisista mestareista. Osaltaan hänen valpasta asennettaan orkesterin keinoihin kuvastaa se, että Les Boréadesin orkesterissa käytetään tuolloin vielä uudehkoa soitinta klarinettia (joiden osuudet tosin ovat valinnaiset). Toisaalta Les Boréadesin musiikki ei ole pelkkää orkestraalista ilotulitusta vaan intensiivistä ja vaikuttavaa myös muiden elementtien osalta.

Kimmo Korhonen

Palvelut

Näytä kaikki konsertit