Hans Abrahamsen
Satukuvia"Säveltäminen on sitä, että löytää musiikista jotain jota en tiennyt siinä olleen alusta pitäen. Tutkia musiikkia ja löytää tonaalisesta materiaalista uusia asioita, jotka yllättävät ja vangitsevat minut."
Hans Abrahamsenin sanoissa tulee esiin säveltäjä, jolla on vahva suhde traditioon ja joka on tietoinen ympärillään olevasta soivasta todellisuudesta. Vaikka hänessä on ripaus "musiikkia musiikista" –asennetta, hän on ennen muuta syvän itsenäinen, omista lähtökohdistaan musiikkia luova tekijä. Varhaisessa tuotannossaan Abrahamsen liittyi Tanskassa vahvan aseman saavuttaneeseen "Uusi yksinkertaisuus" –suuntaukseen, joka pyrki luomaan vastavoiman kompleksiselle eurooppalaiselle modernismille, erityisesti ns. Darmstadtin koulukunnalle. 1970-luvun jälkipuolella hän alkoi soveltaa aiempaan sävellystapaansa verrattuna subjektiivisempaa otetta, jota on kutsuttu hänen "poeettiseksi" tai "romanttiseksi" vaiheekseen.
Kamariorkesteriteos Märchenbilder (Satukuvia) (1984) on lainannut otsikkonsa Schumannin myöhäisestä teoksesta pianolle ja alttoviululle (1851), ja tavallaan Abrahamsen käy tässä dialogia Schumannin kanssa asettamalla samantapaisen lähtökohdan toteuttajaksi oman ilmaisunsa. Musiikissa on sekä minimalistista toisteisuutta, rikasilmeistä välkettä että usein kerroksellisia, päällekkäin asettuvia tekstuureja.
Teos jakaantuu kolmeen osaan, joista kaksi jälkimmäistä soitetaan tauoitta yhteen. Abrahamsenin mukaan teos jakaantuu itse asiassa kuuteen satukuvaan, joista kolme ensimmäistä sisältyvät avausosaan. Satukuvat laajenevat sitten niin, että toisessa osassa niitä on kaksi ja päätösosa koostuu yhdestä satukuvasta. Avausosa on erilaisine vaiheineen nopealiikkeista, usein eloisasti pirskahtelevaa musiikkia. Toinen osa alkaa hitaana, raskaana askelluksena (tempomerkintä on Andante alla marcia), joka taittuu heleämmäksi, vaskien ja jousten säveltoistojen värittämäksi jaksoksi. Päätösosa on nopealiikkeisyydessään ja toisteisuudessaan osista selkeimmin minimalistinen ja luo teokselle valoisan, vapauttavan ja sadunomaisen päätöksen.
Kimmo Korhonen