Verkkokonsertti: Tunteet

perjantai 22.1.2021 19.00 Kevätsarja 2 & 3
YouTube
Kevätsarja-2 Kevätsarja-3
perjantai 22.1.2021 19.00 YouTube
Kevätsarja-2 Kevätsarja-3

Kapellimestari Anja Bilhmaierin johtamassa konsertissa Zimmermannin virtuoosisen oboekonserton solistina on Lontoon sinfoniaorkesterin oboen äänenjohtaja Juliana Koch, ja konsertin päättää vuolaan romanttinen Brahmsin viimeinen sinfonia.

Koronavirusepidemiasta johtuen konsertti esitetään ilman saliyleisöä ja striimataan Tapiola SInfoniettan YouTube-kanavalla 22.1.2021 klo 19.  Tallenne on YouTubessa 21.2.2021 asti.

Ohjelma:

Bernd Alois Zimmermann: Konsertto oboelle ja pienelle orkesterille
I Hommage à Strawinsky
II Rhapsodie
III Finale

Johannes Brahms: Sinfonia nro 4 e-molli op. 98
Allegro non troppo
Andante moderato
Allegro giocoso
Allegro energico e passionato

Konsertin kesto on noin 1 tunti.

Muutokset ovat mahdollisia hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Suosittelemme tarkistamaan ajantasaiset tiedot oheisesta linkistä: https://www.tapiolasinfonietta.fi/konsertit/

 

Taiteilijat

Ohjelma

Bernd Alois Zimmerman

Konsertto oboelle ja pienelle orkesterille

Saksalainen Bernd Alois Zimmermann oli toisen maailmansodan jälkeisen kauden suuria yksinäisiä, etsijä, epäilijä ja pessimisti, joka lopulta päätyi itsemurhaan ratkaisuna oman elämänsä ja taiteilijuutensa umpikujaan. Hän eteni 1950-luvulla säveltäjänä varhaisten teosten uusklassismista atonaalisuuteen, dodekafoniaan ja lopulta sarjallisuuteen, mutta parhaiten hänet tunnetaan siitä erilaisia tyylejä yhdistelevästä pluralistisesta ilmaisusta, johon hän päätyi 1960-luvulla. Hänen maineikkain teoksensa on massiivisen moniaineksinen ooppera Die Soldaten (1965).

Zimmermannin konsertto oboelle ja pienelle orkesterille on suhteellisen varhainen teos vuodelta 1952. Samoihin aikoihin hän sävelsi muitakin solistiteoksia kuten viulukonserton (1950), trumpettikonserton Nobody knows the trouble I see (1954) sekä Canto di Speranzan sellolle ja pienelle orkesterille (1957). Oboekonsertossa heijastuu tyylillinen siirtymä uusklassismista kohti dodekafoniaa, ja teoksen materiaalisena lähtökohtana on sama 12-sävelrivi, jota Zimmermann käytti myös trumpettikonsertossaan. Toisaalta yhteydet uusklassismiin ovat yhä selvät, ja avausosalle Zimmermann antoikin otsikon Hommage à Strawinsky. Oboeosuus on virtuoosisen vaativa ja hyödyntää tehokkaasti nopeita siirtymiä rekisteristä toiseen.

Konsertto on tiiviiksi puristettu kolmiosainen kokonaisuus, jonka hidas keskiosa on suunnilleen yhtä laaja kuin kaksi muuta osaa yhteensä. Uusklassisessa, tesktuureiltaan teräväsärmäisessä ja kirpeäsointisessa avausosassa kumarrus Stravinskyn suuntaan tulee esiin viittauksina tämän sinfoniaan in C. Hitaan osan Rhapsodien jännitteinen ja uhkaava tunnelma sen sijaan on kuin painajaismuunnelma Bartókin Musiikkia jousille –teoksen yömusiikista, joskin osassa on myös muutama heleämpi sadunomainen käänne. Oboen osuus on paljolti resitatiivinomainen ja irtaantuu osan lopulla soolokadenssiksi. Myös eloisassa ja soinnillisesti ilmavassa finaalissa solistilla on kadenssi ennen lyhyitä päätösrituaaleja.

Kimmo Korhonen

Johannes Brahms

Sinfonia nro 4 e-molli op. 98

Brahmsin tie sinfonikoksi oli pitkä ja tuskainen. Ankara itsekritiikki ja taustalta kuuluvan jättiläisen eli Beethovenin askelten kumu saivat hänet pitämään kunnioittavan etäisyyttä sinfoniaan aina kypsään miehuuteen saakka. Kun hän oli vihdoin 43-vuotiaana syksyllä 1876 saanut esikoissinfoniansa valmiiksi lähes kahden vuosikymmenen ajalle venyneen luomistaistelun jälkeen, syntyivät muut kolme sinfoniaa suhteellisen nopeassa tahdissa, viimeiseksi jäänyt e-molli-sinfonia kesinä 1884 ja 1885.

Neljäs sinfonia on sävelletty Alppien juurella Steiermarkin Mürzzuschlagissa. Sieltä Brahms löysi vertauksen sinfonian luonteelle: "Pelkäänpä, että siinä maistuu täkäläinen ilmasto - kirsikat eivät kypsy täällä, etkä haluaisi syödä niitä." Teoksen mollisävyissä onkin jotain kiistattoman syksyistä ja elegistä.

Ensiosa alkaa kuuluisalla ja syystäkin ihaillulla pääteemalla, jonka ulkoiseen sopusuhtaisuuteen sisältyy syvää surumieltä. Avausosa rakentuu tiiviiksi sonaattimuodoksi, jossa siirtymä kertaukseen hämärtyy pääteeman venytetyn esiintymän vuoksi. Osan dynaaminen huipennus koittaa vasta poikkeuksellista painoa saavassa koodassa.

Hitaassa osassa kiinnittää huomiota häilyminen C-duurin ja E-duurin välillä, mikä antaa musiikille arkaaista fryygistä väritystä. Brahms ei kirjoittanut sinfonioihinsa varsinaista scherzoa, mutta neljännen sinfonian jyhkeän uhmakas ja energinen kolmas osa on tasajakoisuudestaan huolimatta lähellä Beethovenin esikuvaa.

Sinfonian finaalista Brahms rakentaa barokin esikuviin sekä muodon että materiaalin tasolla liittyvän muunnelmasarjan. Kyse on passacagliasta (tai tulkinnasta riippuen chaconnesta), jonka teeman Brahms on muokannut Bachin kantaatin nro 150 Nach dir Gott verlanget mich loppukuorosta. Muunnelmat, jotka seuraavat toisiaan saumattomana, suorastaan musiikkia eteenpäin imevänä vuona, on ryhmitelty kolmeen pääjaksoon, joista tasapainottavana suvantovaiheena toimivan keskijakson aloittaa huilun soolo ja viimeisen vaskien voimakas julistus.

Kimmo Korhonen

Näytä kaikki konsertit