Tapiola Sinfonietta Live: Strauss & Brahms

perjantai 27.3.2020 19.00 Striimaus
Maksuton kotona247.fi
perjantai 27.3.2020 19.00 Maksuton kotona247.fi

Tapiola Sinfoniettan verkkolähetyksessä 27.3. klo 19 soi Straussin ja Brahmsin musiikki.
Konsertti alkaa Richard Straussin oboekonserton hitaalla osalla, jonka orkesterimme oboen äänenjohtaja Anni Haapaniemi esittää pianisti Emil Holmströmin kanssa. Alunperin Anni Haapaniemen oli tarkoitus  olla Straussin oboekonserton solistina Beethoven VIII -konsertissa. 27.3.2020, joka peruuntui koronavirustilanteen takia.
Toisena teoksena esitetään Johannes Brahmsin sinfonia nro 1, joka on taltioitu Tapiola Sinfoniettan konsertista 31.1.2020 kapellimestari Emilia Hovingin johdolla. Konsertin juontaa Jukka Rantamäki.

Katso konsertti perjantaina 27.3.2020 klo 19. osoitteessa kotona247.fi

Taiteilijat

Ohjelma

Richard Strauss

Konsertto oboelle ja pienelle orkesterille, osa Andante

Johannes Brahms

Sinfonia nro 1

Beethovenin sinfoninen perintö heitti varjonsa koko 1800-luvun ylle, mutta kukaan ei kokenut sitä yhtä velvoittavana ja haastavana kuin Johannes Brahms. Osin lähes pelonsekaisesta ihailusta suurta edeltäjäänsä kohtaan, osin omaa itsekriittisyyttään, Brahms piti sinfoniaan teoslajina pitkään kunnioittavaa etäisyyttä. Ensimmäisen yrityksen 1850-luvun puolivälissä hän hylkäsi, ja toinen yritys käynnistyi ilmeisesti 1860-luvun alussa. Pitkän tauon jälkeen Brahms palasi teoksen pariin 1870-luvulla ja sai sen vihdoin valmiiksi syksyllä 1876.
Ensiosa alkaa kuin graniittiin hakatulla johdannolla, joka langettaa välittömästi teoksen ylle tragiikan ja uhman kaksoisvalaistuksen. Vaikka johdanto on syntynyt muuta osaa myöhemmin, se liittyy motiivisesti kiinteästi nopeaan pääjaksoon. Ensiosa on dramaattinen ja ankara. Sen etenemistä siivittää tiukka, kuin nyrkkiin puristettu rytmiikka, josta erottuu tunnusomaisena rytmiaiheena Beethovenilta tuttu kohtalonrytmi (kolme lyhyttä ja yksi pitkä sävel).

Sinfonian väliosat ovat ilmeeltään ääriosia hillitympiä ja kevyempiä. Seesteinen ja tasapainoisen melodinen hidas osa on pääsävellajiin nähden etäisessä E-duurissa (niin kuin Beethovenin kolmannessa, c-molli-pianokonsertossa). Kolmantena osana Brahmsilla ei ole Beethovenilta periytyvää scherzoa vaan rauhallisempi intermezzo-tyylinen Allegretto e grazioso.

Kahden keveämmän väliosan jälkeen sinfoninen draama palaa kaikessa pakottavuudessaan finaalin hitaassa johdannossa. Nopea jakso alkaa hymniaiheella, joka on vain vähän verhottu viittaus Beethovenin yhdeksännen sinfonian Ilon hymniin. Finaalista rakentuu dramaattinen mutta voitokas taistelu, jonka käänteisiin myös johdannon aihelmat ja käyrätorviteema osallistuvat. Koodassa Brahms kiristää vielä tempoa kuin alleviivaten saavutetun voiton merkitystä. Ehkä näissä tahdeissa heijastuu myös osa siitä voitonriemusta, jota Brahmsin on täytynyt tuntea raskaan urakan vaatineen ja ajan myötä melkoiseksi taakaksi kasvaneen teoksen valmistumisesta.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Näytä kaikki konsertit