TALVIUNELMIA

perjantai 19.1.2018 19.00 Kausikonsertti 2
25/19/11 €

TALVIUNELMIA

perjantai 19.00 Kausikonsertti 2
25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
perjantai 19.1.2018 19.00 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Talviunelmia-konsertissa kohtaa kolme erilaista maailmaa: Igor Stravinskyn konsertto kamariorkesterille Es-duuri ”Dumbarton Oaks”, Debussyn sensuelli Faunin iltapäivä sekä
Dvořákin vapautunut kahdeksas sinfonia.

Ennakkotiedoista poiketen kapellimestari Mario Venzagon tilalla esiintyy saksalainen kapellimestari Anja Bihlmaier.

Taiteilijat

Ohjelma

Igor Stravinsky

Dumbarton Oaks

Igor Stravinsky sävelsi Dumbarton Oaks -konserton juhlistamaan hänen tuttavapariskuntansa 30-vuotishääpäivää. Konsertto Es-duuri 15 soittajan kamariorkesterille valmistui Pariisissa maaliskuussa 1938. Tuttavapariskunnan kauniin kotitalon nimi Dumbarton Oaks jäi konserton lisänimeksi.
Teoksen sävellystyön aikana eräs ystävä kysyi Stravinskyltä, mitä tämä sävelsi. Stravinsky vastasi: ”Pientä konserttoa Bachin Brandenburgilaisten konserttojen tyyliin.” Stravinskyn lausahdus antaa hyvän vihjeen teoksen olemuksesta, sillä ensimmäinen teema on kuin kaiku Bachin musiikista. Stravinsky väisti kysymyksen mahdollisesta lainauksesta toteamalla myöhemmin: ”Soitin säännöllisesti Bachia kun sävelsin konserttoa. Brandenburgilaiset konsertot viehättävät minua kovasti.”
Konsertto Es-duuri edustaa Stravinskyn uusklassista tyylikautta. Sävyltään se on pääosin valoisa ja myönteinen. Ensimmäinen osa (Tempo giusto) on rytmisesti karakteristista ja raikkaasti soivaa musiikkia, jota barokkihenkinen polyfonia paikoin värittää. Toisessa osassa (Allegretto) pelkistetysti kirjoitetut äärijaksot kehystävät salaperäisempää keskitaitetta. Viimeinen, marssimaista tematiikkaa sisältävä osa (Con moto) on osista vahvahenkisin.

Lyhennetuy Kimmo Korhosen tekstistä

Claude Debussy

Faunin iltapäivä

Claude Debussy on yleisesti koettu musiikin impressionismin henkilöitymäksi, joidenkin mielestä jopa sen ainoaksi puhdaspiirteiseksi edustajaksi. Kuvataiteesta omaksutun impressionismi-termin käyttö Debussyn yhteydessä kuvastaa osuvasti sitä, että hänen teostensa syntyheräte oli usein puhtaan musiikin ulkopuolella, maalaustaiteen lisäksi esimerkiksi kirjallisuudessa tai luonnonilmiöissä.
Debussyn impressionistinen sävelrunous puhkesi ensimmäisen kerran eloon orkesteriteoksessa Faunin iltapäivä (1894). Sana "preludi" jäi pysyvästi teoksen otsikkoon, vaikka Debussy ei koskaan toteuttanutkaan alkuperäistä ajatustaan kolmiosaisesta sinfonisesta teoksesta (Prélude, Interlude, Paraphrase). Lisämääre on silti ainakin vertauskuvallisesti osuva, sillä teoksesta tuli alkusoitto jollekin paljon enemmälle, jopa kokonaiselle uudelle aikakaudelle musiikissa. Säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez on todennut, että "kuten moderni runous on lähtöisin tietyistä Baudelairen runoista, yhtä oikeutettua on sanoa, että moderni musiikki syntyi Faunin iltapäivässä".
Faunin iltapäivän lähtökohtana on symbolistirunoilija Stéphane Mallarmén samanniminen runo, joka kuvaa puoliksi unessa, puoliksi valveilla olevan faunin aistillisia tuntoja raukean helteisenä iltapäivänä. Teos alkaa kuuluisalla huilusoololla, joka Boulezin mukaan "puhalsi uuden hengen musiikkiin". Teos kasvaa hienostuneen sävykkäin orkesterivärein maalatuksi sävelrunoksi, joka nousee muutamaan huipennukseen ja hiipuu lopulta kuuluvilta.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Antonin Dvořák

Sinfonia nro 8 G-duuri

Dvořák sävelsi kahdeksannen sinfoniansa vauhdilla: sävellystyö nytkähti liikkeelle syyskuussa 1889, ja jo helmikuussa 1890 Dvořák johti kantaesityksen Prahassa. Kahdessa edellisessä sinfoniassa Dvořák oli nojautunut lähinnä Brahmsin sinfoniatyyliin, ja varsinkin seitsemännessä hän oli luonut yhden jyhkeimmistä teoksistaan. Kahdeksannessa sinfoniassa hän pyrki tietoisesti luomaan jotain erilaista. Teoksen tunnelma onkin edeltäjään verrattuna vapautuneempi. Samalla kyseessä on yksi Dvořákin kokeilevimmista ja varsinkin muotoratkaisuiltaan yksilöllisimmistä teoksista.
Temaattisesti runsas ensiosa alkaa kaikkien sävellajiodotusten vastaisesti g-mollissa, ja vasta hetken kuluttua huilun soittama pääteema aukaisee musiikin G-duuriin. Hitaassa osassa kiinnittää huomiota vapaahkosti rakentuva, mosaiikkimainen muoto sekä kahdesti esiin nouseva pitkälinjainen melodia viehkeine säestyksineen. Kolmantena osana on elegantin surumielinen valssi. Triona on Dvořákin omasta oopperastaan Tvrdé palice lainaama kansantanssiaihe.
Finaali luo synteesiä erilaisista muotostrategioista. Dvořák alkaa rakentaa teeman pohjalta muunnelmasarjaa, mutta yhdistää siihen myös sonaattirondon elementtejä. Osan keskellä on sotilasmarssin tapaan alkava, kuohuvaksi kehittelyksi kasvava keskitaite. Esiin nousee myös suurieleinen toinen muunnelma hurjine käyrätorvitrilleineen, joka esiintyy osassa kaikkiaan kolmesti.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit