Tähtisumua

perjantai 11.12.2020 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Kulta 2020-2021
Osta lippu
perjantai 11.12.2020 19.00 Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Kulta 2020-2021

Tapiola Sinfoniettan pitkäaikainen partneri, pianisti Alexander Melnikov palaa Espooseen viulisti Isabelle Faustin kanssa. Duon intensiiviset esitykset tunnetaan ympäri maailman. Bachin, Bergin ja Schönbergin teoksista koostuvan ohjelman johtaa inspiroiva ja energinen kapellimestari Rafael Payare.

Kausikonsertin lisäksi Duo Melnikov & Faust esittää valitsemiaan kamarimusiikkiteoksia Hetkiä-konsertissa Sellosalissa sunnuntaina 13.12. klo 19. Liput alk. 15/10€.

HUOM.  Koronavirusepidemian aikana konserteissa on poikkeusjärjestelyjä: istumapaikoissa on huomioitu turvavälit ja konserteissa ei ole väliaikaa. Ystävällisesti pyydämme tutustumaan poikkeusjärjestelyihin tästä linkistä ja noudattamaan pääsylipussa mainittua sisäänkäyntiä sekä verkkosivuillamme olevia saapumisaikoja.

Muutokset mahdollisia.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

18:15-18:35 Tapiolasali

Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin Tapiolasalissa.

Johann Sebastian Bach / Anton Webern

Fuuga (Ricercar à 6 voci) teoksesta Musikalisches Opfer (BWV 1079)

Toukokuussa 1747 Johann Sebastian Bach vieraili Potsdamissa tapaamassa poikaansa Carl Philipp Emanuelia, joka työskenteli Preussin musiikillisesti aktiivisen kuninkaan Fredrik II Suuren hovissa. Vierailun aikana kuningas antoi säveltämänsä teeman Bachille ja pyysi tätä improvisoimaan sen pohjalta. Kun Bach oli palannut Leipzigiin, hän sävelsi vielä saman vuoden aikana kuninkaallisesta teemasta kontrapunktisiin mestariteoksiinsa kuuluvan kokoelman Musikalisches Opfer (Musiikillinen uhrilahja), johon sisältyy kaksi fuugamuotoista Ricercarea (yksi kolme- ja yksi kuusiääninen) sekä kymmenen kaanonia ja triosonaatti. Bach ei merkinnyt soittimistoa näkyviin, mutta teosta voi esittää sekä kosketinsoittimilla että kamarimusiikkina; triosonaatti on kuitenkin kirjoitettu nimenomaisesti huilulle, viululle ja basso continuolle.

Kokoelman kuusiääninen fuuga kuuluu Bachin kontrapunktiikan huipentumiin. Teemassa kiinnittää huomiota erikoinen profiili keskellä olevine alaspäisine kromaattisine asteikkoineen. Fuuga kiinnosti myös toisen Wienin koulun modernisteihin kuulunutta Anton Weberniä, joka sovitti kappaleen orkesterille 1935. Sovituksellaan hän halusi omien sanojensa mukaan tehdä abstraktiksi kokemansa kappaleen selkeämmäksi ja paljastaa teoksen eri motiivien yhteyden.

Webernin sovituksen erityispiirteisiin kuuluu teeman ja aihelmien pilkkominen useiden soittimien kesken; esimerkiksi jo teeman kahdeksantahtisessä esittelyssä siihen tarttuvat vuorollaan pasuuna, käyrätorvi, trumpetti, käyrätorvi, pasuuna, käyrätorvi ja trumpetti (yhdessä harpun kanssa). Jatkossakin teeman sävelet soivat lähes yksinomaan puhaltimilla jousiston esittäessä erilaisia vasta-aiheita. Soittimelta toiselle vaihtuva pointillisten strategia antaa Webernin sovitukselle jännittävää fragmentaarista tai kaleidoskooppista tuntua, joka on ominaista myös monille hänen omille teoksilleen. Lopussa hän sitoo langat yhteen nostamalla musiikin komeasti soivaan fortissimoon.

Kimmo Korhonen

Alban Berg

Kamarikonsertto pianolle, viululle ja 13 puhaltimelle

”Alban Berg on parasta, mitä Arnold Schönberg on saanut aikaan”, lausahti Sibelius kerran puolileikillään. Lausahduksellaan hän tuli viitanneeksi sekä Schönbergin ja Bergin läheiseen opettaja-oppilas-suhteeseen että Bergin asemaan Schönbergin johtaman ns. toisen Wienin koulukunnan suosituimpana säveltäjänä. Berg opiskeli Schönbergin johdolla viitisen vuotta (1905–10), mutta sen jälkeenkin he olivat läheisiä ystäviä. Yksi tämän ystävyyden muistomerkkejä on Bergin kamarikonsertto pianolle, viululle ja puhaltimille. Hän alkoi säveltää teosta vuonna 1923 pian mestarillisen Wozzeck-oopperansa jälkeen, ja sen oli määrä valmistua seuraavaksi vuodeksi Schönbergin 50-vuotispäiväksi. Teos kuitenkin myöhästyi vuodella ja valmistui alkuvuodesta 1925, sattumalta Bergin 40-vuotispäivänä 9. helmikuuta.

Samana vuonna, jolloin Berg alkoi säveltää teosta, Schönberg sai valmiiksi ensimmäisen kehittämäänsä radikaalia 12-säveltekniikkaa noudattavan teoksen. Berg sai kuulla tästä tekniikasta vuoden 1923 alkupuolella, mutta kamarikonsertossa hän ei vielä ryhtynyt käyttämään sitä. Myöhemminkään hän ei antautunut täysin sen vietäväksi vaan suhtautui sen soveltamiseen vapaammin kuin Schönberg ja toinen tämän tähtioppilas Anton Webern. Silti kamarikonsertto on sävyltään melko ankara eikä yhtä avoimen tunnevoimainen kuin monet Bergin muut keskeiset teokset, esimerkiksi Kolme orkesterikappaletta, Lyyrinen sarja, viulukonsertto tai oopperat Wozzeck ja Lulu.

Kamarikonsertto on kolmiosainen mutta tauotta soitettava kokonaisuus. Sen ensitahdeissa kuullaan eräänlaisena mottona Arnold Schönbergin (A-D-Es-C-H-B-E-G), Anton Webernin (A-E-B-E) ja Alban Bergin (A-B-A-B-E-G) nimien kirjaimista rakennetut teemat niin pitkälle kuin se saksalaisten sävelnimien mukaan on onnistunut. Mottoaiheen lyhyttä esittelyä seuraavat scherzoso-teema sekä siitä rakennetut viisi muunnelmaa. Teoksen keskellä on laaja hidas osa ja päätöksenä moni-ilmeinen Rondo ritmico con Introduzione. Solisteista nousee ensiosassa esiin piano, keskiosassa viulu ja finaalissa molemmat.

Kimmo Korhonen

Arnold Schönberg

Verklärte Nacht jousiorkesterille op. 4

Loppuvuodesta 1897 sai Wienissä ensiesityksensä 23-vuotiaan, siihen asti täysin tuntemattoman Arnold Schönbergin varhainen jousikvartetto D-duuri. Uusi tulokas vaikutti sen perusteella täysiveriseltä romantikolta, joka tuntui liittyvän lähinnä Brahmsin leiriin, ja kaupungin arvovaltaisin kriitikko Eduard Hanslick julisti, että "uusi Mozart näyttäisi olevan varttumassa Wienissä" – tuskin arvaten minkälaista Pandoran lipasta oli avaamassa. Schönbergistä kehittyi sittemmin yksi aikansa musiikin radikaaleista uudistajista, joka hylkäsi sävellajit ja kehitti 1920-luvulla modernistisen 12-säveltekniikan.

Jousisekstetto Verklärte Nacht on valmistunut syksyllä 1899. Se edustaa vielä Schönbergin varhaista romanttista kautta mutta antaa jo aavistaa tulevista mullistuksista. Se herätti aikanaan ankaraa vastustusta, ja esitys toteutui vasta 1902. Wienin Tonkünstlerverein, joka oli aikanaan vastannut Schönbergin D-duuri-kvarteton esityksestä, kieltäytyi aluksi esittämästä teosta, ja muuan yhdistyksen jäsenistä totesi, että teos "kuulosti siltä kuin joku olisi hangannut Tristanin ja Isolden partituuria, kun muste oli vielä märkää". Nykyisin Verklärte Nachtista on Schönbergin omina jousiorkesterisovituksina (1917 ja 1944) hänen soitetuin teoksensa.

Verklärte Nacht on yksiosainen, Richard Dehmelin runon innoittama teos. Runossa nainen tunnustaa miehelle olevansa raskaana edellisestä suhteestaan, mutta mies toteaa, että heidän rakkautensa voimalla lapsesta tulee heidän yhteisensä. Runossa on viisi säkeistöä, joiden mukaan Schönberg on jäsentänyt oman teoksensa etenemistä.

Teoksen musiikki on kontrapunktisesti tiivistä ja ilmaisultaan myöhäisromanttisen vuolasta, täynnä herkkyyttä, voimaa ja intensiteettiä. Kokonaisuus jäsentyy kiihkeiden nousujen ja tasaannuttavien suvantojen jatkumoksi, joka vie alun d-mollista naisen tunnustuksen kuohahteleviin tuntoihin ja surumarssimaisen välitaitteen jälkeen miehen vastauksen lempeämpiin sävyihin. Teos päättyy seesteiseen D-duuriin "kahden ihmisen kävellessä läpi korkean, kirkkaan yön".

Kimmo Korhonen

Konsertin jatkot

Tapiolasali

Isabelle Faust, viulu
Alexander Melnikov, piano

Béla Bartók: Sonaatti nro 1

Vapaa pääsy.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit