LIVESTRIIMAUS: SOPHIE & SOFIJA

perjantai 21.1.2022 19.00 Kausikonsertti
YouTube
Platina kevät 2022 Hopea kevät 2022
perjantai 21.1.2022 19.00 YouTube
Platina kevät 2022 Hopea kevät 2022

”Sophie & Sofija” -konsertti striimataan suorana Tapiola Sinfoniettan YouTube-kanavalla. Lähetys on maksuton

Etelä-Suomen aluehallintoviraston
 päätöksen (7.1.2022) mukaisesti Tapiola Sinfoniettan konsertit ja muut yleisötilaisuudet on peruttu 31.1.2022 asti.  Siihen saakka konsertit esitetään ilman saliyleisöä.

”Sophie & Sofija” -konsertissa Tapiola Sinfoniettan vieraana ovat ensimmäistä kertaa saksalainen kapellimestari Christoph Altstaedt ja Wienin filharmonikkojen soolofagotisti Sophie Dervaux. Hän on päähenkilönä Sofija Gubaidulinan intensiivisessä konsertossa, jossa fagotisti saa vastaparikseen sellojen ja bassojen tummavärisen yhtyeen.

Bachin upea fuuga kokoelmasta Das musikalisches Opfer kuullaan Anton Webernin omaperäisenä orkesterisovituksena. Sveitsiläisen Arthur Honeggerin neljännessä sinfoniassa ’Deliciae Basilienses’ eletään toisen maailmansodan jälkeisen uuden toivon tunnelmissa.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Johann Sebastian Bach

Fuuga (2. Ricercata) a 6 voci, orkestroinut Anton Webern

Toukokuussa 1747 Johann Sebastian Bach vieraili Potsdamissa tapaamassa poikaansa Carl Philipp Emanuelia, joka työskenteli Preussin musiikillisesti aktiivisen kuninkaan Fredrik II Suuren hovissa. Vierailun aikana kuningas antoi säveltämänsä teeman Bachille ja pyysi tätä improvisoimaan sen pohjalta. Kun Bach oli palannut Leipzigiin, hän sävelsi vielä saman vuoden aikana kuninkaallisesta teemasta kontrapunktisiin mestariteoksiinsa kuuluvan kokoelman Musikalisches Opfer (Musiikillinen uhrilahja), johon sisältyy kaksi fuugamuotoista Ricercarea (yksi kolme- ja yksi kuusiääninen) sekä kymmenen kaanonia ja triosonaatti. Bach ei merkinnyt soittimistoa näkyviin, mutta teosta voi esittää sekä kosketinsoittimilla että kamarimusiikkina; triosonaatti on kuitenkin kirjoitettu nimenomaisesti huilulle, viululle ja basso continuolle.
Kokoelman kuusiääninen fuuga kuuluu Bachin kontrapunktiikan huipentumiin. Teemassa kiinnittää huomiota erikoinen profiili keskellä olevine alaspäisine kromaattisine asteikkoineen. Fuuga kiinnosti myös toisen Wienin koulun modernisteihin kuulunutta Anton Weberniä, joka sovitti kappaleen orkesterille 1935. Sovituksellaan hän halusi omien sanojensa mukaan tehdä abstraktiksi kokemansa kappaleen selkeämmäksi ja paljastaa teoksen eri motiivien yhteyden.
Webernin sovituksen erityispiirteisiin kuuluu teeman ja aihelmien pilkkominen useiden soittimien kesken; esimerkiksi jo teeman kahdeksantahtisessä esittelyssä siihen tarttuvat vuorollaan pasuuna, käyrätorvi, trumpetti, käyrätorvi, pasuuna, käyrätorvi ja trumpetti (yhdessä harpun kanssa). Jatkossakin teeman sävelet soivat lähes yksinomaan puhaltimilla jousiston esittäessä erilaisia vasta-aiheita. Soittimelta toiselle vaihtuva pointillisten strategia antaa Webernin sovitukselle jännittävää fragmentaarista tai kaleidoskooppista tuntua, joka on ominaista myös monille hänen omille teoksilleen. Lopussa hän sitoo langat yhteen nostamalla musiikin komeasti soivaan fortissimoon.

Kimmo Korhonen

Sofija Gubaidulina

Fagottikonsertto

Entisessä Neuvostoliitossa Tatarstanissa syntynyt mutta vuodesta 1992 lähtien Saksassa asunut Sofija Gubaidulina on kulkenut säveltäjänä pitkän tien nykyiseen kansainväliseen kuuluisuuteensa. Opiskellessaan Kazanissa ja Moskovassa hän joutui opiskelemaan länsimaisia "degeneroituneita" sävellystekniikkoja salaa ja oli säveltäjänä pitkään sivussa maan musiikkielämän valtavirrasta. Käänne koitti 1980-luvulla, jolloin varsinkin Gidon Kremerin kantaesittämä viulukonsertto Offertorium (1980) alkoi levittää Gubaidulinan mainetta, ja nykyisin hän kuuluu aikamme säveltäjistä tunnetuimpiin.
Gubaidulinan konsertto fagotille ja matalille jousille on vuodelta 1975, ajalta ennen hänen kansainvälistä läpimurtoaan. Fagotisti Vladimir Popov pyysi sitä Gubaidulinalta kuultuaan tämän kamariyhtyeteoksen Concordanza (1971). Gubaidulina kävi kuuntelemassa Popovin esityksiä ja viehtyi kuulemaansa. Hän on kertonut: "Vähitellen aloin ymmärtää soitinta, ymmärtää sitä kuin roolihahmoa näytelmässä. Silloin sain ajatuksen ympäröidä fagotin 'persoonallisuuden' matalan rekisterin jousilla, kontrabassoilla ja selloilla. Solistin ja sitä ympäröivien soittimien suhteet ovat kompleksisia, ristiriitaisia niin kuin täynnä toimintaa olevassa draamallisessa kohtauksessa."
Gubaildulinan viisiosaisen fagottikonserttoa sävyttää vahva kerronnallisuus. Avausosa on osista laajin ja dramaturgisesti moniulotteisin. Se alkaa fagotin yksinäisellä meditaatiolla, johon sellot ja kontrabassotkin vähitellen liittyvät ja alkavat lopulta suorastaan ahdistella solistia. Huippukohdassa fagotin repliikeissä on lähes epätoivoinen sävy, ja vaikka loppujaksossa jouset antavat jälleen tilaa fagotille, on tunnelma epävarma, kenties hämmentynytkin.
Toisessa osassa jousten sameista ja usvaisista soinneista nousee esiin fagotin multifoneja, erilaisilla sormituksilla toteutettavia moniäänisiä ja karheasointisia muodostelmia. Kolmas osa alkaa ensiosan lopusta tutuilla fagotin fanfaarimaisilla aiheilla, mutta suurimman osan ajasta fagotti vaikenee. Neljäs osa puolestaan alkaa fagotin liikkuvana ja tunnelmiltaan vaihtelevana soolokadenssina, johon jouset lopulta liittyvät. Päätösosassa solisti ja jouset ovat ensiosan tavoin jälleen draaman aktiivisia osallistujia ja ajautuvat vastakkin.

Teksti: Kimmo Korhonen.

Arthur Honegger

Sinfonia nro 4 A-duuri ‘Deliciæ Basilienses’

Sukutaustaltaan sveitsiläinen mutta Ranskassa syntynyt ja asunut Arthur Honegger tuli pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen tunnetuksi nuorista ranskalaissäveltäjistä koostuneen Les Six -ryhmän jäsenenä. Ryhmän ulkojäsenen Jean Cocteaun johdolla he hyökkäsivät myöhäisromanttisia ja impressionistisia ihanteita vastaan. Varsin pian kävi kuitenkin ilmi, että Les Six ei ollut Honeggerin todellinen henkinen koti. Hän erkaantui ryhmästä ja keskittyi omaan vakavahenkiseen luomistyöhönsä, jossa saksalaisuuteen liitetty sanonnan painavuus yhdistyy ranskalaiseksi miellettyyn sointitajuun. Honegger tunnetaan parhaiten jykevän uusbarokkisista oratorioistaan, joiden rinnalla toisen merkittävän teosryhmän muodostavat viisi sinfoniaa.
Neljäs sinfonia – lisänimeltään ”Deliciae Basilienses” (Baselin ilot) – valmistui pian kolmannen jälkeen syksyllä 1946. Sen oli tilannut Honeggerilta Baselin kamariorkesterin perustaja Paul Sacher, yksi 1900-luvun legendaarisimmista sävellysten tilaajista. Siinä missä kolmas sinfonia (1945–46), lisänimeltään ”Liturginen”, on sodan tragiikan täyttämää vakavaa musiikkia, on pienehkölle orkesterille kirjoitettu neljäs sinfonia yksi Honeggerin tasapainoisimmista teoksista, hänen ”pastoraalisinfoniansa”.
Honegger on todennut teoksen ensiosasta (Lento e misterioso – Allegro), että se on tietyn mielentilan tarkka ilmaus. Sodan painostavan ilmapiirin jälkeen Honegger koki erityisen vapauttavana oleskella kesällä 1946 Paul Sacherin kotona Baselissa. Sama vapautuneisuus pätee koko teokseen, jossa on tummempia sävyjä vain ensiosan hitaassa johdannossa ja hitaassa osassa (Larghetto). Hitaan osan lopun käyrätorviaihe on kansansävelmä Baselista. Honegger lainaa baselilaista sävelmää myös finaalissa (Allegro), jossa osan lopulla, vain lyhyehkön adagio-taitteen pysäyttämän musiikillisen kasvun lakipisteessä kuullaan rummun säestämänä 1200-luvulta peräisin oleva karnevaalisävelmä.

Teksti: Kimmo Korhonen.

Näytä kaikki konsertit