SØNDERGÅRD & ROMBO

perjantai 25.1.2019 19.00 Kausikonsertti
25/19/11€
Osta lippu

SØNDERGÅRD & ROMBO

perjantai 19.00 Kausikonsertti
25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 25.1.2019 19.00 25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus

Tässä konsertissa Tapiola Sinfoniettassa debytoi kaksi pohjoismaisen klassisen musiikin kirkasta tähteä. Tanskalainen kapellimestari Thomas Søndergård toimii Kuninkaallisen Skotlannin kansallisorkesterin taiteellisena johtajnaa ja on aiemmin työskennellyt BBC:n Walesin kansallisen orkesterin sekä Norjan radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina.
Ruotsalaissopraano Elin Rombo on hurmannut yleisön mm. Ruotsin kuninkaallisen oopperan useissa produktioissa, lukuisilla oopperalavoilla Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa sekä maineikkailla Sapzburgin festivaaleilla.
Ohjelmallisesti konsertti tarjoaa kaksi näkökulmaa klassiseen musiikkiin: Haydnin sinfoniaa ja Esa-Pekka Salosen legendaarisen antiikin kreikkalaisen runoilijattaren Sapphon tekstiin sävellettyä kuulaankaunista laulusarjaa yhdistää klassismi, kun taas Alban Bergin varhaisissa lauluissa ja Franz Schrekerin kamarisinfoniassa syttyy soimaan tunteikas romanttis-ekspressiivinen sävelmaailma.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus

10.00-13.00

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös noin klo 11.20 alkavalla tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Konserttiesittely

18:15-18:45

Esittelijänä Kimmo Korhonen. Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Joseph Haydn

Sinfonia nro 80

Haydn sai vuonna 1779 pitkäaikaiselta työnantajaltaan ruhtinas Nikolaus Esterházyltä luvan kirjoittaa teoksia myös ulkopuolisille tilaajille. Nyt hän pystyi valvomaan paremmin teostensa julkaisemista, mikä tarjosi hänelle huomattavaa taloudellista etua.
Uudessa tilanteessa Haydn alkoi aiempaa selvemmin jäsentää sinfonioitaan useamman teoksen ryppäiksi. Esimerkiksi vuoden 1782 kolme sinfoniaa (nrot 76-78) syntyivät tiiviissä tahdissa Haydnin tuolloin toteutumatta jäänyttä Lontoon-vierailua varten. Myös kolme vuosina 1783-84 valmistunutta sinfoniaa (nrot 79-81) syntyivät tietoisesti yhtenäiseksi ryhmäksi, mutta nyt teosryhmän lähtökohtana oli ensi sijassa niiden julkaiseminen.
Sinfonia nro 80 luo mollisävellajissaan tumman vastakohdan kahdelle saman ryhmän duurissa olevalle teokselle. Sen avausosan kiihkeydessä tuntuu soivan etäinen kaiku Haydnin reilua vuosikymmentä varhaisempien ns. Sturm und Drang –sinfonioiden ilmaisusta. Toisaalta osan ilmettä keventää esittelyvaiheen lopulla kuultava kepeämpi teema, joka saa hallita yllättävän tauon jälkeen alkavaa kehittelyä (jonka keskellä on toinenkin samanlainen yllättävä kahden tahdin tauko). Monet etuheleet kirjovat hitaan osan laulavuutta. Menuetin ankarampia äärijaksoja tasapainottaa seesteisempi trio-jakso, jonka melodia myötäilee gregoriaanisen kirkkolaulun tyyliä. D-duurissa olevaa finaalia elävöittää synkooppien avulla luotu rytminen leikittely, eikä esimerkiksi osan alussa kuulijan ole ihan helppo saada tahdista kiinni.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Esa-Pekka Salonen

Viisi kuvaa Sapphon runoihin

Aiemmin eurooppalaisen modernismin nimeen vannonut Esa-Pekka Salonen avasi teoksessaan LA Variations (1996) sävelkieltään tunnevoimaiseen, orkestraalisesti loistokkaaseen, rytmisesti energiseen, harmonisesti täyteläiseen ja melodisesti rikkaaseen ilmaisuun.
Yksi ensimmäisistä LA Variationsin jälkeen syntyneistä teoksista oli sopraanolle ja 14 hengen kamariyhtyeelle sävelletty Five Images After Sappho (Viisi kuvaa Sapfon mukaan) (1999). Tekstilähteenä olleiden runojen kirjoittaja oli 600-500-luvuilla eaa. elänyt antiikin kreikkalainen runoilijatar Sapfo, joka muistetaan kaiken muun ohella naisten elämää pohtineena taiteilijana.
Salonen on antanut Sapfon runoille säteilevän kauniin, antikisoivaa puhtautta huokuvan musiikillisen asun. Fanfaarimaisen kirkasta avausosaa (Tell Everyone) seuraa toisen osan (Without Warning) ravelmaisen hehkeä sointimaailma kuvaamassa rakkauden syttymistä. Rytmisesti toisteisessa osassa It's No Use rakkaus on vallannut nuoren naisen niin, ettei hän ole pystyä edes kertomaan asiasta äidilleen. Osassa The Evening Star nainen kohtaa tähtien ajattoman kimmellyksen. Päätösosassa Wedding Salonen on yhdistänyt useampia runoja luodakseen laajemman muodon, ja laulussa useampia kertojanääniä – ystäväjoukko, nainen, vanhempi nainen ja morsiusneidot. Morsian kokee epävarmuutta ennen hääyötä, mutta vanhempi nainen rauhoittelee häntä. Musiikki nousee lopulta hääyön täyttymykseen ja tasaantuu seesteiseen, onnelliseen lopputunnelmaan.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Alban Berg

Seitsemän varhaista laulua

Säveltäjä Arnold Schönberg tunnisti 19-vuotiaassa, muusikkona vielä täysin tiensä alussa olleessa ja siihen asti itseoppineessa Alban Bergissä suuren lahjakkuuden ja kutsui tämän oppilaakseen.

Berg oli Schönbergin oppilaana vuoteen 1910 ja kasvoi näinä vuosina lahjakkaasta musiikinharrastajasta täysiveriseksi taiteilijaksi. Samalle kaudelle sijoittuu Bergin julkinen debyytti säveltäjänä, sillä Schönbergin oppilaiden teoksista koostuneesta konsertissa Wienissä marraskuussa 1907 kuultiin kolme Bergin laulua. Nämä laulut – Liebesode, Die Nachtigall ja Traumgekrönt – olivat mukana myös siinä seitsemän laulun valikoimassa, jonka Berg päätti julkaista hienovaraisesti korjailtuna vuonna 1928, jo kypsänä mestarina.

Seitsemän varhaista laulua (Sieben frühe Lieder) sijoittuu kiinnostavasti keskelle Bergin taiteellisen kasvun vuosia. Laulut lukeutuvat tyylillisesti vielä myöhäisromantiikkaan, mutta samalla niissä voi jo aistia kohti modernimpaa ilmaisua kurkottavia eleitä. Perinteisintä harmoninen kieli on lauluissa Die Nachtigall ja Im Zimmer, ehkä jännittävimmillään kokosävelkulkujen värittämässä avauslaulussa Nacht. Yleisemmällä tasolla laulut heijastavat sitä moniselitteistä ajanhenkeä ja niitä sisäisiä jännitteitä, jotka kuohuttivat 1900-luvun alun wieniläisten tuntoja.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Franz Schreker

Kamarisinfonia

Itävaltalaisen Franz Schrekerin musiikki lähti liikkeelle myöhäisromantiikasta, mutta hän rikasti ilmaisuaan lähes impressionistisella värien rikkaudella. Hän ei edennyt modernismin tiellä yhtä pitkälle kuin esimerkiksi Schönberg mutta silti riittävän pitkälle noustakseen yhdeksi aikansa kohutuimmista uusista säveltäjistä.

Schreker muistetaan ennen muuta oopperasäveltäjänä ja ennen muuta kolmesta teoksesta: Der ferne Klang (1910), Die Gezeichneten (1915) ja Der Schatzgräber (1918). Oopperoissaan hän hakeutui realismia ja fantasiaa yhdistelevien postfreudilaisten eroottisten aiheiden pariin, ja sikäli kuin soitinmusiikille voi ylipäätään antaa minkäänlaisia sisällöllisiä merkityksiä, voisi väittää, että hänen vuolaan värikäs ja hehkuvan tunnevoimainen kamarisinfoniansa (1916) kumpuaa jostain samantapaisten aihepiirin uumenista. Teos on yksiosainen, vapaahkosti sonaattimuotoa noudattava ja näin tavallaan Schönbergin kamarisinfonialle (1906) sukua oleva kokonaisuus, jossa on sekä materiaalia esittelevä ja kehittelevä että scherzomainen ulottuvuus.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit