Romantiikkaa

perjantai 31.1.2020 19.00 Kausikonsertti 3
alk. 25/19/11 €
Osta lippu

Romantiikkaa

perjantai 19.00 Kausikonsertti 3
alk. 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 31.1.2020 19.00 alk. 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Tammikuinen ilta täyttyy romantiikan musiikista, jota Tapiola Sinfonietta esittää kapellimestari Daniel Blendulfin johdolla. Richard Straussin käyrätorvikonserton solistina vierailee Katy Woolley, joka on instrumenttinsa häkellyttävimpiä nuoria taitajia. Konsertin päättää Brahmsin ensimmäinen sinfonia, jonka valmistuminen luonnoksista soivaan muotoon kesti yli kaksikymmentä vuotta.

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus

10.00-13.00

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Konserttiesittely

18.15-18.45

Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin. Vapaa pääsy!

Thomas Ades

Living Toys

Richard Strauss

Käyrätorvikonsertto nro 1 Es-duuri op. 11

Richard Strauss sävelsi kaksi käyrätorvikonserttoa, jotka kehystävät hänen pitkää uraansa. Ensimmäisen hän sai valmiiksi 18-vuotiaana nuorukaisena 1883, toisen 78-vuotiaana kypsänä mestarina lokakuussa 1942.
Ensimmäinen käyrätorvikonsertto on tyyliltään perinteisen klassis-romanttista musiikkia, joka liittyy lähinnä varhaisromantiikkaan. Vaikka konsertto ei vielä ole tyylillisesti itsenäinen, se on tasapainoinen luomus, yksi Straussin ensimmäisiä taiteellisesti eheitä teoksia, ja siitä on tullut luultavasti esitetyin 1800-luvulla sävelletty käyrätorvikonsertto.

Konsertossa on kolme tiiviin sopusuhtaista osaa, jotka soitetaan tauoitta yhteen. Valoisansävyisessä ja energisessä avausosassa on sekä vauhdikasta, osin fanfaarimaista ilmaisua että kaunislinjaista laulavuutta. Hitaassa keskiosassa tunnelma vakavoituu solistin sisäistyneeksi ja mietiskeleväksi tunnelmoinniksi, jonka voimakasilmeisempi keskitaite katkaisee luottavaisine kaarroksineen. Strauss on sitonut osia motiivisesti yhteen, sillä hitaassa osassa säestyskuviona esiintyvä nouseva kolmisointuaihe on perua ensiosasta, ja se toimii energiaa luovana elementtinä myös nopeassa finaalissa.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Johannes Brahms

Sinfonia nro 1

Beethovenin sinfoninen perintö heitti varjonsa koko 1800-luvun ylle, mutta kukaan ei kokenut sitä yhtä velvoittavana ja haastavana kuin Johannes Brahms. Osin lähes pelonsekaisesta ihailusta suurta edeltäjäänsä kohtaan, osin omaa itsekriittisyyttään, Brahms piti sinfoniaan teoslajina pitkään kunnioittavaa etäisyyttä. Ensimmäisen yrityksen 1850-luvun puolivälissä hän hylkäsi, ja toinen yritys käynnistyi ilmeisesti 1860-luvun alussa. Pitkän tauon jälkeen Brahms palasi teoksen pariin 1870-luvulla ja sai sen vihdoin valmiiksi syksyllä 1876.
Ensiosa alkaa kuin graniittiin hakatulla johdannolla, joka langettaa välittömästi teoksen ylle tragiikan ja uhman kaksoisvalaistuksen. Vaikka johdanto on syntynyt muuta osaa myöhemmin, se liittyy motiivisesti kiinteästi nopeaan pääjaksoon. Ensiosa on dramaattinen ja ankara. Sen etenemistä siivittää tiukka, kuin nyrkkiin puristettu rytmiikka, josta erottuu tunnusomaisena rytmiaiheena Beethovenilta tuttu kohtalonrytmi (kolme lyhyttä ja yksi pitkä sävel).

Sinfonian väliosat ovat ilmeeltään ääriosia hillitympiä ja kevyempiä. Seesteinen ja tasapainoisen melodinen hidas osa on pääsävellajiin nähden etäisessä E-duurissa (niin kuin Beethovenin kolmannessa, c-molli-pianokonsertossa). Kolmantena osana Brahmsilla ei ole Beethovenilta periytyvää scherzoa vaan rauhallisempi intermezzo-tyylinen Allegretto e grazioso.

Kahden keveämmän väliosan jälkeen sinfoninen draama palaa kaikessa pakottavuudessaan finaalin hitaassa johdannossa. Nopea jakso alkaa hymniaiheella, joka on vain vähän verhottu viittaus Beethovenin yhdeksännen sinfonian Ilon hymniin. Finaalista rakentuu dramaattinen mutta voitokas taistelu, jonka käänteisiin myös johdannon aihelmat ja käyrätorviteema osallistuvat. Koodassa Brahms kiristää vielä tempoa kuin alleviivaten saavutetun voiton merkitystä. Ehkä näissä tahdeissa heijastuu myös osa siitä voitonriemusta, jota Brahmsin on täytynyt tuntea raskaan urakan vaatineen ja ajan myötä melkoiseksi taakaksi kasvaneen teoksen valmistumisesta.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit