ROMANTIIKAN LÄHTEILLÄ

perjantai 15.10.2021 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu. Lipunmyynti alkaa 9.8.2021. Espoon kulttuurikeskus

Saksalainen Alexander Lonquich debytoi Tapiola Sinfoniettassa sekä pianistina että kapellimestarina. Konsertissa edetään ajassa taaksepäin ja aloitetaan Anton Webernin varhaisteoksiin kuuluvasta romanttisen vuolaasta pianokvintetosta. Schubertin keskeneräinen sinfonia soi klassis-romanttisen runollisena, ja Mozartin Es-duuri-pianokonsertto päättää konsertin säihkyvään klassismiin.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus 2

Avoin kenraaliharjoitus Tapiolasalissa klo 10-13.
Liput alk. 5 €, Lippupiste.
Lipunmyynti alkaa elokuussa.

Konserttiesittely

Konserttiesittely Tapiolasalissa klo 18.15.-18.35.
Tietokirjailija Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin.

Anton Webern

Pianokvintetto C-duuri

Franz Schubert

Sinfonia nro 8 h-molli D.759 “Keskeneräinen”

Franz Schubert (1797–1828): Sinfonia nro 8 h-molli D. 759 ”Keskeneräinen”

Kun wieniläinen kapellimestari ja Schubertin musiikin ystävä Johann Herbeck vuonna 1860 sai kirjeen, jossa muuan Joseph Hüttenbrenner kertoi, että hänen Anselm-veljensä hallussa oli vielä esittämätön, tosin keskeneräiseksi jäänyt Schubertin sinfonia, olisi luullut Herbeckin repeävän innostuksesta. Kesti kuitenkin viisi vuotta ennen kuin Herbeck haki sinfonian partituurin Grazista Hüttenbrenneriltä. Kantaesitys oli Wienin Musiikinystävien yhdistyksen konsertissa joulukuussa 1865. Siitä lähtien mainittu sinfonia h-molli on ollut yksi maailman tunnetuimmista ja rakastetuimmista sinfonioista.
Schubert oli säveltänyt teosta loka-marraskuussa 1822 ja saanut valmiiksi kaksi ensimmäistä osaa. Sen jälkeen hän on aloittanut scherzon säveltämisen; orkestroituna siitä on olemassa vain yhdeksän ensimmäistä tahtia mutta täydellisenä luonnoksena (pianopartituurina) koko alkuosa trio-jaksoon saakka ja vielä 16 tahtia trion melodialinjaa.
On jäänyt epäselväksi, miksi Schubert ei säveltänyt sinfoniaa valmiiksi. Tosin häneltä on jäänyt keskeneräiseksi useita muitakin suurimuotoisia teoksia, myös sinfonioita. Kuudennen sinfonian (1818) jälkeen hän itse asiassa aloitti uuden sinfonian säveltämisen ainakin neljä kertaa, mutta vasta viides yritys tuotti valmiin teoksen, ns. suuren C-duurisinfonian (1825–26). Juuri h-mollisinfonian tapauksessa keskeneräisyys on kuitenkin sikäli arvoituksellista, että kahden valmistuneen osan perusteella Schubertilla on ollut käsissään ainutlaatuinen mestariteos, jopa uuden aikakauden avaus sinfonian historiassa. Tätä ainutlaatuisuutta symboloi sävellaji h-molli, jota kukaan suurista edeltäjistä – Haydnista, Mozartista tai Beethovenista – ei kokeillut sinfonioissaan.
Sellojen ja kontrabassojen vaikuttava hiljainen unisonoavaus luo tumman pohjustuksen selkeämmin teemaksi hahmottuvalle oboen ja klarinetin aiheelle, joka nousee jousiston hillitysti kehräävän kudoksen ylle. Sivuteema on sellojen leveä laulumelodia. Kehittely alkaa salaperäisesti avauksen unisonoaiheella, joka nousee vähitellen Bruckneria ennakoiviin korkeuksiin. Kehittely rakentuu kokonaisuudessaan tämän aiheen ympärille aina tehokasta huippukohtaa myöten, ja aihe on mukana myös osan koodassa. Sinfonialle antaa omaa sävyään se, etteivät tempomääreet (Allegro mode-rato ja Andante con moto) luo kovinkaan suurta kontrastia kahden osan välille. Jälkimmäistä osaa hallitsee idyllinen tasapaino, jota horjauttaa – mutta ei suista sijoiltaan – kaksi jylhän dramaattista fortissimo-käännettä.

Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart

Pianokonsertto nro 22 Es-duuri K482

Palvelut

Näytä kaikki konsertit