Sauli Zinovjev
Sellokonsertto ”Die Welt – Ein Tor”Sauli Zinovjev nousi suomalaisen musiikkiyleisön tietoisuuteen marraskuussa 2014 saavuttamalla kolmannen sijan Kansainvälisessä Uuno Klami –sävellyskilpailussa orkesteriteoksella Gryf (2013). Kilpailumenestyksen jälkeen hänen tuotantonsa on karttunut monilla kiittävän vastaanoton saaneilla teoksilla, ja varsinkin orkesterimusiikki tuntuu hänen omimmalta alueeltaan.
Zinovjevin musiikin ilmaisuasteikko ulottuu pitkälinjaisesta melodiikasta intensiivisiin sointikenttiin ja väkevään rytmiseen sykkeeseen, ja usein teoksissa on vahva, jopa romanttissävyinen tunnelataus. Marraskuussa 2017 valmistuneessa sellokonsertossa "Die Welt – ein Tor" (Maailma – portti) yhteydet romantiikkaan saavat saksalaisesta ajattelusta kumpuavan muodon, sillä teoksen otsikko on lainattu Friedrich Nietzschen runosta (1884). Runossa piirtyy esiin romantiikan arkkityyppinen hahmo, yksinäinen vaeltaja, jonka ainoana seurana ankeassa maisemassa tuntuvat olevan varikset. "Die Welt - ein Tor/Zu tausend Wüsten stumm und kalt!" ("Maailma – portti/tuhansiin autiomaihin, hiljaisiin ja kylmiin!") kuuluvat konserton nimikkosäkeistöt.
Zinovjevin teos vastaa keskitetyssä ja pelkistetyssä ilmaisussaan Nietschen runon autiutta henkiviä tunnelmia. Kyseessä on suunnilleen neljännestunnin kestävä yksiosainen teos, jonka kulkua neljä sellon lyhyehköä soolokadenssia jäsentävät. Solistiosuus ei ole perinteisen virtuoosinen vaan painottuu hehkuvaan, karrelle polttavaan intensiteettiin, joka syttyy soimaan heti teoksen avaavassa ensimmäisessä kadenssissa. Sello saa vastaansa orkesterin pääasiassa hitain liikkein muotoutuvia tummasävyisiä sointipintoja, jotka teoksen lopulla, kolmannen ja teoksen päättävän neljännen kadenssin välissä tiivistyvät teoksen suurimmaksi huipennukseksi. Viimeisen kadenssin lopussa intensiteetti hiipuu kuuluvilta, kun teos kuolee pois kuuluvilta, viimeisenä esitysmerkintänä "morendo".
Kimmo Korhonen
"Die Welt - Ein Tor"
"Varikset raakkuvat
ja lentävät syöksyen kohti kaupunkia:
kohta sataa lunta.
Onnekas on hän, jolla koti on.
Nyt seisot kankeasti,
katselet taaksepäin. Kuinka pitkään jo!
Miksi, hölmö,
pakenit maailmaan talven lähestyessä?
Maailma - portti
tuhansiin autiomaihin hiljaisiin ja kylmiin.
Hän joka on menettänyt,
mitä sinä olet menettänyt, ei pysähdy.
Nyt seisot kalpeana,
kirottuna vaeltamaan talvessa,
kuin savu,
joka alati etsii kylmempiä taivaita.
Lennä, lintu, laula
Laulusi autiomaalinnun tavoin
Piilota, hölmö,
Verestävä sydämesi jäähän ja ivaan.
Varikset raakkuvat
ja lentävät syöksyen kohti kaupunkia:
kohta sataa lunta.
Kipeä on hän, joka koditon on."
Suomennos: Sauli Zinovjev