Sivun pääsisältöön

Verkkokonsertti: Portti

perjantai 9.4.2021 19.00 Kevätsarja 3
YouTube
Kevätsarja-3
perjantai 9.4.2021 19.00 YouTube
Kevätsarja-3

Kapellimestari Klaus Mäkelä johdattaa kuulijat ihmisyyden ja henkisyyden äärelle, ja nostaa esiin erityisesti säveltäjä Sauli Zinovjevin, jolta kuullaan kolme teosta. Kohtalokkaassa sellokonsertossa solistina on Klaus Mäkelä, ja unenomaisten sävyjen viulukonsertossa solistina on Pekka Kuusisto, jolle teos on omistettu. Tässä konsertissa kuullaan ensiesityksenä viulukonserton versio sinfonietta-kokoiselle orkesterille.
Konsertin jatkoilla Mäkelä ja Kuusisto kantaesittävät Zinovjevin duon ”Double Trouble”.  – ”Double Trouble – tuplamäärä kitkaa, kohinaa ja vaarallisia tilanteita. On suuri riemu ja kunnia päästää Pekan ja Klausin jousien hartsit pöllyämään!” (Säveltäjän teoskommentti)

Yhdysvaltalainen Caroline Shaw edustaa Zinovjevin ohella 1980-luvulla syntyneitä säveltäjiä.  Hänen Entr’acte-teoksessaan instrumentit valittavat ja huokailevat unen ja todellisuuden välillä. Nykysäveltäjien teokset saavat seurakseen Mozartin suuren g-molli-sinfonian.
Konsertti on kapellimestari Klaus Mäkelän jäähyväiskonsertti Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina. Väliajalla Mäkelä ja Zinovjev ovat Kimmo Korhosen haastateltavina.

Konsertti kuullaan Yle Radio 1:ssä 14.4.2021.

Esitys YouTubessa 9.-11. 4.2021.

HUOM. Painetussa esitteessä tämän konsertin nimenä on Nuoruus. Ennakkotiedoista poiketen Mendelssohnin Sinfonian nro 5 tilalla esitetään Mozartin Sinfonia nro 40.

Taiteilijat

Klaus Mäkelä Kapellimestari
Pekka Kuusisto Viulu

Ohjelma

Sauli Zinovjev

Sellokonsertto ”Die Welt – Ein Tor”

Sauli Zinovjev nousi suomalaisen musiikkiyleisön tietoisuuteen marraskuussa 2014 saavuttamalla kolmannen sijan Kansainvälisessä Uuno Klami –sävellyskilpailussa orkesteriteoksella Gryf (2013). Kilpailumenestyksen jälkeen hänen tuotantonsa on karttunut monilla kiittävän vastaanoton saaneilla teoksilla, ja varsinkin orkesterimusiikki tuntuu hänen omimmalta alueeltaan.

Zinovjevin musiikin ilmaisuasteikko ulottuu pitkälinjaisesta melodiikasta intensiivisiin sointikenttiin ja väkevään rytmiseen sykkeeseen, ja usein teoksissa on vahva, jopa romanttissävyinen tunnelataus. Marraskuussa 2017 valmistuneessa sellokonsertossa "Die Welt – ein Tor" (Maailma – portti) yhteydet romantiikkaan saavat saksalaisesta ajattelusta kumpuavan muodon, sillä teoksen otsikko on lainattu Friedrich Nietzschen runosta (1884). Runossa piirtyy esiin romantiikan arkkityyppinen hahmo, yksinäinen vaeltaja, jonka ainoana seurana ankeassa maisemassa tuntuvat olevan varikset. "Die Welt - ein Tor/Zu tausend Wüsten stumm und kalt!" ("Maailma – portti/tuhansiin autiomaihin, hiljaisiin ja kylmiin!") kuuluvat konserton nimikkosäkeistöt.

Zinovjevin teos vastaa keskitetyssä ja pelkistetyssä ilmaisussaan Nietschen runon autiutta henkiviä tunnelmia. Kyseessä on suunnilleen neljännestunnin kestävä yksiosainen teos, jonka kulkua neljä sellon lyhyehköä soolokadenssia jäsentävät. Solistiosuus ei ole perinteisen virtuoosinen vaan painottuu hehkuvaan, karrelle polttavaan intensiteettiin, joka syttyy soimaan heti teoksen avaavassa ensimmäisessä kadenssissa. Sello saa vastaansa orkesterin pääasiassa hitain liikkein muotoutuvia tummasävyisiä sointipintoja, jotka teoksen lopulla, kolmannen ja teoksen päättävän neljännen kadenssin välissä tiivistyvät teoksen suurimmaksi huipennukseksi. Viimeisen kadenssin lopussa intensiteetti hiipuu kuuluvilta, kun teos kuolee pois kuuluvilta, viimeisenä esitysmerkintänä "morendo".

Kimmo Korhonen

"Die Welt - Ein Tor"

"Varikset raakkuvat
ja lentävät syöksyen kohti kaupunkia:
kohta sataa lunta.
Onnekas on hän, jolla koti on.

Nyt seisot kankeasti,
katselet taaksepäin. Kuinka pitkään jo!
Miksi, hölmö,
pakenit maailmaan talven lähestyessä?

Maailma - portti
tuhansiin autiomaihin hiljaisiin ja kylmiin.
Hän joka on menettänyt,
mitä sinä olet menettänyt, ei pysähdy.

Nyt seisot kalpeana,
kirottuna vaeltamaan talvessa,
kuin savu,
joka alati etsii kylmempiä taivaita.

Lennä, lintu, laula
Laulusi autiomaalinnun tavoin
Piilota, hölmö,
Verestävä sydämesi jäähän ja ivaan.

Varikset raakkuvat
ja lentävät syöksyen kohti kaupunkia:
kohta sataa lunta.
Kipeä on hän, joka koditon on."

Suomennos: Sauli Zinovjev

Caroline Shaw

Entr'acte

Caroline Shaw (s. 1982): Entr'acte

Yhdysvaltalainen, nykyisin New Yorkissa asuva Caroline Shaw murtautui musiikkimaailman tietoisuuteen 2013 voittamalla kaikkien aikojen nuorimpana, vain 30-vuotiaana, arvostetun Pulitzer-palkinnon teoksellaan Partita for 8 Voices. Paitsi säveltäjänä hän on tullut esiin myös viulistina ja laulajana, joka on liikkunut tyylillisesti laajalla alalla ja tehnyt yhteistyötä myös taidemusiikin ulkopuolella mm. toimimalla tuottajana rap-artisti Kanye Westin levyllä.
Pulitzer-palkitussa vokaaliteoksessa Shaw ammensi innoitusta vanhasta musiikista ja antoi teoksen neljälle osalle otsikot barokin ajan tanssimuotojen mukaan. Samantapainen katseen kääntäminen menneisyyteen tulee esiin myös hänen jousiorkesteriteoksessaan Entr'acte (Välisoitto). Se valmistui alun perin jousikvartetille 2011, mutta vuonna 2014 Shaw teki teoksesta version jousiorkesterille.
Entr'acten innoittajana on ollut Brentano-jousikvartetin esitys Haydnin jousikvartetosta op. 77 nro 2 F-duuri. Shaw on kertonut, että jousikvartetti on hänelle aivan erityisen läheinen yhtye: "Tiedän, miltä tuntuu soittaa kvartetissa ja siirtää ajatuksia edestakaisin, olla sillä tavalla osa yhtyeen sointia". Erityisesti häntä kiinnosti Haydnin teoksessa toisena oleva menuetti-osa, jossa äärijakson F-duuri vaihtuu keskiosan trio-taitteessa Shaw'n sanoin "säästeliäästi ja sielukkaasti Des-duuriin". Hän onkin antanut omalle teokselleen alaotsikon "menuetti & trio".
Shaw ei pyri omassa teoksessaan jäljittelemään Haydnia, mutta musiikin kytkös perinteeseen on selvä. Kyse ei kuitenkaan ole uskollisuudesta tälle perinteelle vaan sen eräänlaisesta rapautumisesta ja hajoamisesta ilmaan. Shaw on teokseen viitaten todennut pitävänsä musiikista, joka vie kuulijan äkillisesti "toiselle puolelle Ihmemaan Liisan peiliä eräänlaisessa absurdissa, hienovaraisessa ja technicolorin tapaisessa siirtymässä", ja tällaisissa siirtymissä on Entr'acten sisäinen dynamiikka.

Kimmo Korhonen

Sauli Zinovjev

Viulukonsertto "Der Leiermann"

Sauli Zinovjevin viulukonsertto Der Leiermann on valmistunut ensimmäisenä hänen konsertoistaan heinäkuussa 2017, muutamia kuukausia ennen sellokonserttoa, ja nämä kaksi jousikonserttoa voi kokea läheisiksi sisarteoksiksi. Niiden jälkeen on sittemmin valmistunut myös pianokonsertto (2019), jonka kantaesitys keväällä 2020 peruuntui korona-viruksen vuoksi.

Viulukonsertossa on sellokonserton tapaan jo nimessä paljastuva kytkös saksalaiseen romantiikkaan, tässä tapauksessa lähtökohtana olleeseen Wilhelm Müllerin (1794-1827) runoon Der Leiermann (Posetiivari tai Kampiliiransoittaja). Müller muistetaan parhaiten Schubertin kahden laulusarjan Die schöne Müllerinin ja Winterreisen runoilijana, ja näistä sarjoista jälkimmäinen, pettyneen rakastajan yksinäistä talvista vaellusta kuvaava kokonaisuus saa kolkon päätöksensä juuri Der Leiermannin myötä. Runossa yksinäinen vaeltaja näkee kylän laidalla vanhan paljasjalkaisen kampiliiransoittajan, joka turhaan saa odottaa lanttia palkakseen ja jonka vain kulkukoirat huomaavat. Zinovjev on todennut, että Müllerin "runon tasapainottelu todellisuuden ja suorastaan eskapistisen transsin välitilassa heijastuu viulukonserton unenomaiseen ja vääjäämättömään ilmaisuun". Kyseessä onkin intensiivinen, syvälle teoksen kuvitteellisen kokijan sisäisiin maailmoihin uppoutuva teos.

Teos rakentuu neliosaiseksi mutta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Avausosa maalaa esiin hauraan sointimaiseman, josta erottuu keinuva kolmisävelinen aihelma; kun se kuullaan myöhemmin solistin esittämänä, se saa partituurissa merkinnän "Der Leiermann". Avausosan tunnelma on hiljaisen mietiskelevä, paikoin jännitteinenkin. Osan lopulla on solistin improvisoitava kadenssi. Toisessa osassa sisäänpäinkääntynyt tunnelma alkaa saada aktiivisempia muotoja, ja kolmannessa osassa musiikki tiiivistyy kohti liikettä ja viulun kuvioivuutta ja johtaa lopulta viulun toiseen improvisoitavaan kadenssiin. Päätösosassa hidas hengitys laveine sointikenttineen palaa. Painokkaan huipennuksen jälkeen kuullaan vielä muistuma alun keinuvasta Der Leiermann –aiheesta ennen kuin viulisti katoaa hauraisiin korkeuksiinsa.
Teksti: Kimmo Korhonen

Der Liermann - Liiransoittaja

"Tuolla kylän takamailla
seisoo liiransoittaja
ja kohmeisin sormin
kampea kääntää minkä kykenee.

Paljain jaloin jäällä
hoippuu puolelta toiselle,
ja pikku kerjuukuppinsa
aina tyhjä on vain.

Kukaan ei halua kuunnella,
kukaan ei katso häntä,
ja koirat murisevat
vanhalle miehelle.

Ja hän antaa kaiken
vain mennä menojaan,
kampea vääntää, eikä liiransa
vaikene hetkeksikään.

Merkillinen vanhus,
lähdenkö mukaasi?
Tahdotko lauluihini
liiraasi soittaa?"

Suomennos: Lotta Emanuelsson

Wolfgang Amadeus Mozart

Sinfonia nro 40 g-molli KV550

Suunnilleen kuudessa viikossa kesällä 1788 Mozart sävelsi kolme viimeistä sinfoniaansa. Ne ovat hämmästyttävä kolmikko, kolme koko¬naista, omanlaistaan maailmaa. Es-duu¬ri-sinfoniaa (KV 543) hallitsee täyteläinen valoisuus, ns. suuri g-molli-sinfonia (KV 550) on yksi Mozartin vakavahenki-simmistä teoksista, ja Jupiter-sinfonia (C-duuri; KV 551) on ylvään juhlavaa, varsinkin finaalissa ylenpalttisen kontra¬punktin kultaamaa musiikkia. Yhdessä puolitoista vuotta aiemmin valmistuneen Prahalaisen sinfonian (KV 504) kanssa nämä kolme teosta merkitsevät Mozartin sinfonikon uran huippua.
Sitkeän uskomuksen mukaan Mozartin kolmea viimeistä sinfoniaa ei esitetty hänen elinaikanaan, mutta viime vuosina tätä käsitystä on tarkis¬tettu. Esimerkiksi erittäin arvostettu wieniläis-klassisen musiikin tuntija H. C. Robbins Landon arvelee, että teokset olisi esitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1788 Wienin kasinolla järjes¬tetyissä Mozartin tilauskonserteissa. Mozart on luultavasti myös ottanut sinfoniat mukaansa matkoilleen Leipzi¬giin 1789 ja Frankfurtiin 1790, ja olisi ollut luonnollista, että Mozart olisi tällöin antanut esittää uudet sinfoniat. Lisäksi on ilmeistä, että g-molli-sinfonia kuultiin Wienissä julkisessa konsertissa huhti¬kuussa 1791. Mahdollisesti tätä esitystä varten Mozart korjasi teosta lisäämällä siihen osuudet kahdelle klarinetille ja uusimalla oboeosuuksia.
Ensiosan pääteema on syystäkin ihailtu: sen näennäisen ulkoisen kevey¬den ja keinuvan eleganssin alla kätkey¬tyy syvää surua. Osan kehittelyjakso alkaa aavistellen mutta riistäytyy sitten kiihkeäksi kuohunnaksi. Es-duuriin kirjoitettu hidas osa alkaa seesteisen rauhallisesti, mutta myös tästä osasta on aistittavissa koko teokselle omi¬naista sisäistä levottomuutta. Menuetti on tummassa uhmakkuudessaan kau¬kana aristokraattisesta hovitanssista. Trio-jakso on koko sinfonian levollisin suvantovaihe.
Finaali on yksi Mozartin kiihkeim¬mistä. Jo sen pääteema on varsin jyrkkäpiirteinen dynaamisine vastakoh¬tineen. Kontrapunktisesti rikas kehittely alkaa rohkealla, kaikki kromaattisen asteikon 12 säveltä nopeasti läpikäy¬vällä käänteellä. Kertaukseen sisältyy ehkä koko sinfonian surumielisin hetki. Sivuteema, joka oli finaalin alkupuo¬lella saanut edustaa duurin valoa, on nyt pääsävellajissa g-mollissa. Voiko mikään koskettaa syvemmin kuin tämän hetken hiljainen suru?

Kimmo Korhonen

Sauli Zinovjev

Double Trouble, kantaesitys
Näytä kaikki konsertit