Portti

perjantai 9.4.2021 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 9.4.2021 19.00 Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus

Illan ohjelma johdattaa kuulijat ihmisyyden ja henkisyyden äärelle. Zinovjevin kohtalokkaassa sellokonsertossa ja Shaw’n teoksessa instrumentit valittavat ja huokailevat unen ja todellisuuden välillä. Mendelssohnin viides sinfonia ”Uskonpuhdistus” on kuin portti uuteen, parempaan maailmaan. Klaus Mäkelän johtaman konsertin solistina on viulisti Pekka Kuusisto.

Konsertin jatkoilla Klaus Mäkelä ja Pekka Kuusisto kantaesittävät Sauli Zinovjevin Duon viululle ja sellolle.

HUOM. Painetussa esitteessä tämän konsertin nimenä on Nuoruus.

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus klo 10-13

Liput alk. 5 €, Lippupsite

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa.

Konserttiesittely

Klo 18:15

Klaus Mäkelä esittelee illan konsertin Tapiolasalissa. Vapaa pääsy.

Sauli Zinovjev

Sellokonsertto ”Die Welt – Ein Tor”

Sauli Zinovjev nousi suomalaisen musiikkiyleisön tietoisuuteen marraskuussa 2014 saavuttamalla kolmannen sijan Kansainvälisessä Uuno Klami –sävellyskilpailussa orkesteriteoksella Gryf (2013). Kilpailumenestyksen jälkeen hänen tuotantonsa on karttunut monilla kiittävän vastaanoton saaneilla teoksilla, ja varsinkin orkesterimusiikki tuntuu hänen omimmalta alueeltaan.

Zinovjevin musiikin ilmaisuasteikko ulottuu pitkälinjaisesta melodiikasta intensiivisiin sointikenttiin ja väkevään rytmiseen sykkeeseen, ja usein teoksissa on vahva, jopa romanttissävyinen tunnelataus. Marraskuussa 2017 valmistuneessa sellokonsertossa "Die Welt – ein Tor" (Maailma – portti) yhteydet romantiikkaan saavat saksalaisesta ajattelusta kumpuavan muodon, sillä teoksen otsikko on lainattu Friedrich Nietzschen runosta (1884). Runossa piirtyy esiin romantiikan arkkityyppinen hahmo, yksinäinen vaeltaja, jonka ainoana seurana ankeassa maisemassa tuntuvat olevan varikset. "Die Welt - ein Tor/Zu tausend Wüsten stumm und kalt!" ("Maailma – portti/tuhansiin autiomaihin, hiljaisiin ja kylmiin!") kuuluvat konserton nimikkosäkeistöt.

Zinovjevin teos vastaa keskitetyssä ja pelkistetyssä ilmaisussaan Nietschen runon autiutta henkiviä tunnelmia. Kyseessä on suunnilleen neljännestunnin kestävä yksiosainen teos, jonka kulkua neljä sellon lyhyehköä soolokadenssia jäsentävät. Solistiosuus ei ole perinteisen virtuoosinen vaan painottuu hehkuvaan, karrelle polttavaan intensiteettiin, joka syttyy soimaan heti teoksen avaavassa ensimmäisessä kadenssissa. Sello saa vastaansa orkesterin pääasiassa hitain liikkein muotoutuvia tummasävyisiä sointipintoja, jotka teoksen lopulla, kolmannen ja teoksen päättävän neljännen kadenssin välissä tiivistyvät teoksen suurimmaksi huipennukseksi. Viimeisen kadenssin lopussa intensiteetti hiipuu kuuluvilta, kun teos kuolee pois kuuluvilta, viimeisenä esitysmerkintänä "morendo".

Kimmo Korhonen

Caroline Shaw

Entr'acte

Caroline Shaw (s. 1982): Entr'acte

Yhdysvaltalainen, nykyisin New Yorkissa asuva Caroline Shaw murtautui musiikkimaailman tietoisuuteen 2013 voittamalla kaikkien aikojen nuorimpana, vain 30-vuotiaana, arvostetun Pulitzer-palkinnon teoksellaan Partita for 8 Voices. Paitsi säveltäjänä hän on tullut esiin myös viulistina ja laulajana, joka on liikkunut tyylillisesti laajalla alalla ja tehnyt yhteistyötä myös taidemusiikin ulkopuolella mm. toimimalla tuottajana rap-artisti Kanye Westin levyllä.
Pulitzer-palkitussa vokaaliteoksessa Shaw ammensi innoitusta vanhasta musiikista ja antoi teoksen neljälle osalle otsikot barokin ajan tanssimuotojen mukaan. Samantapainen katseen kääntäminen menneisyyteen tulee esiin myös hänen jousiorkesteriteoksessaan Entr'acte (Välisoitto). Se valmistui alun perin jousikvartetille 2011, mutta vuonna 2014 Shaw teki teoksesta version jousiorkesterille.
Entr'acten innoittajana on ollut Brentano-jousikvartetin esitys Haydnin jousikvartetosta op. 77 nro 2 F-duuri. Shaw on kertonut, että jousikvartetti on hänelle aivan erityisen läheinen yhtye: "Tiedän, miltä tuntuu soittaa kvartetissa ja siirtää ajatuksia edestakaisin, olla sillä tavalla osa yhtyeen sointia". Erityisesti häntä kiinnosti Haydnin teoksessa toisena oleva menuetti-osa, jossa äärijakson F-duuri vaihtuu keskiosan trio-taitteessa Shaw'n sanoin "säästeliäästi ja sielukkaasti Des-duuriin". Hän onkin antanut omalle teokselleen alaotsikon "menuetti & trio".
Shaw ei pyri omassa teoksessaan jäljittelemään Haydnia, mutta musiikin kytkös perinteeseen on selvä. Kyse ei kuitenkaan ole uskollisuudesta tälle perinteelle vaan sen eräänlaisesta rapautumisesta ja hajoamisesta ilmaan. Shaw on teokseen viitaten todennut pitävänsä musiikista, joka vie kuulijan äkillisesti "toiselle puolelle Ihmemaan Liisan peiliä eräänlaisessa absurdissa, hienovaraisessa ja technicolorin tapaisessa siirtymässä", ja tällaisissa siirtymissä on Entr'acten sisäinen dynamiikka.

Kimmo Korhonen

Sauli Zinovjev

Viulukonsertto "Der Leiermann"

Sauli Zinovjevin viulukonsertto Der Leiermann on valmistunut ensimmäisenä hänen konsertoistaan heinäkuussa 2017, muutamia kuukausia ennen sellokonserttoa, ja nämä kaksi jousikonserttoa voi kokea läheisiksi sisarteoksiksi. Niiden jälkeen on sittemmin valmistunut myös pianokonsertto (2019), jonka kantaesitys keväällä 2020 peruuntui korona-viruksen vuoksi.

Viulukonsertossa on sellokonserton tapaan jo nimessä paljastuva kytkös saksalaiseen romantiikkaan, tässä tapauksessa lähtökohtana olleeseen Wilhelm Müllerin (1794-1827) runoon Der Leiermann (Posetiivari tai Kampiliiransoittaja). Müller muistetaan parhaiten Schubertin kahden laulusarjan Die schöne Müllerinin ja Winterreisen runoilijana, ja näistä sarjoista jälkimmäinen, pettyneen rakastajan yksinäistä talvista vaellusta kuvaava kokonaisuus saa kolkon päätöksensä juuri Der Leiermannin myötä. Runossa yksinäinen vaeltaja näkee kylän laidalla vanhan paljasjalkaisen kampiliiransoittajan, joka turhaan saa odottaa lanttia palkakseen ja jonka vain kulkukoirat huomaavat. Zinovjev on todennut, että Müllerin "runon tasapainottelu todellisuuden ja suorastaan eskapistisen transsin välitilassa heijastuu viulukonserton unenomaiseen ja vääjäämättömään ilmaisuun". Kyseessä onkin intensiivinen, syvälle teoksen kuvitteellisen kokijan sisäisiin maailmoihin uppoutuva teos.

Teos rakentuu neliosaiseksi mutta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Avausosa maalaa esiin hauraan sointimaiseman, josta erottuu keinuva kolmisävelinen aihelma; kun se kuullaan myöhemmin solistin esittämänä, se saa partituurissa merkinnän "Der Leiermann". Avausosan tunnelma on hiljaisen mietiskelevä, paikoin jännitteinenkin. Osan lopulla on solistin improvisoitava kadenssi. Toisessa osassa sisäänpäinkääntynyt tunnelma alkaa saada aktiivisempia muotoja, ja kolmannessa osassa musiikki tiiivistyy kohti liikettä ja viulun kuvioivuutta ja johtaa lopulta viulun toiseen improvisoitavaan kadenssiin. Päätösosassa hidas hengitys laveine sointikenttineen palaa. Painokkaan huipennuksen jälkeen kuullaan vielä muistuma alun keinuvasta Der Leiermann –aiheesta ennen kuin viulisti katoaa hauraisiin korkeuksiinsa.

Kimmo Korhonen

Felix Mendelssohn

Sinfonia nro 5 d-molli op. 107 "Uskonpuhdistus"

Mendelssohnin sinfonia D-duuri, Uskonpuhdistussinfonia, valmistui 1830 evankelis-luterilaisen kirkon tärkeimmän tunnustuskirjan, Augsburgin valtiopäivillä 1530 keisari Kaarle V:lle luovutetun Augsburgin tunnustuksen 300-vuotisjuhliin. Näistä juhlallisuuksista kuitenkin luovuttiin Euroopan poliittisten jännitteiden vuoksi, ja kantaesitys siirtyi vuoteen 1832, jolloin teos esitettiin nimellä ”Sinfonia

kirkkovallankumouksen juhlistamiseksi”. Myöhemmin Mendelssohn tuli tyytymättömäksi teokseen, ja se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen 1868. Vaikka teos oli valmistunut jo toisena hänen viidestä numeroidusta sinfoniastaan, se sai myöhäisen julkaisun vuoksi järjestysnumeron viisi.

Mendelssohn on syventänyt uskonpuhdistuksen ajatusta käyttämällä teoksessa kahta luterilaista hymnisävelmää. Ensiosassa häivähtää kahdesti katkelma 1700-luvulla Saksissa syntyneestä kirkkosävelmästä Dresden Amen, jota myös Wagner käytti Parsifalissa Graal-motiivina, ja finaalissa on keskeisessä roolissa Martti Lutherin tuttu koraali Ein feste Burg ist unser Gott (Jumala ompi linnamme). Teoksen voi kokea kasvuna ensiosan hengellisistä kamppailuista päätösosan uskonvarmuuteen.

Ensiosa alkaa harrastunnelmaisena johdantona, jonka lopussa jousten pianissimona soiva Dresden Amen kuullaan ensimmäisen kerran. Nopea pääjakso puhkeaa esiin dramaattisesti kuohuvassa mollissa, ja hillitympi toinen teema on vain lyhyt suvanto osan kuohujen keskellä. Dresden Amen kuullaan uudelleen kehittelyn lopussa.

Teoksen väliosat ovat keveämmällä kädellä hahmoteltuja. Toisena on pastoraalinen scherzo ja kolmantena ensiviulujen melodian hallitsema haikean surumielinen ”sanaton laulu”, jonka lopussa kuullaan lyhyt viittaus ensiosan toiseen teemaan.

Tauotta hitaaseen osaan liittyvä finaali alkaa puhaltimien hartaana Jumala ompi linnamme -koraalina. Myös finaalin nopeassa pääjaksossa koraalisävelmä on mukana ja saa osan edetessä yhä keskeisemmän roolin muun aineksen rinnalla, kunnes teoksen päätöksessä se kuullaan koko orkesterin horjumattoman laveana fortissimona.

Kimmo Korhonen

Konsertin jatkot

Pekka Kuusisto, viulu
Klaus Mäkelä, sello

Sauli Zinovjev: Duo viululle ja sellolle, ke.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit