Nordlantic

perjantai 23.10.2020 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Hopea 2020-2021
perjantai 23.10.2020 19.00 Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Hopea 2020-2021

Daníel Bjarnason on islantilaisen taidemusiikin nousun merkittävimpiä hahmoja, joka on tehnyt yhteistyötä myös kokeilevien rock-muusikoiden kanssa. Processions-pianokonsertossaan Bjarnason on luonut eräänlaisen uustulkinnan romantiikan kauden suurieleisistä pianokonsertoista. Eleet ja tunnevoima kumpuavat pitkälti romantiikasta, mutta samalla musiikissa on läsnä oman aikamme moderni säveltäjä. Konserton tulkitsee Tapiola Sinfoniettan kanssa Juho Pohjonen, joka on kansainvälisesti tunnetuimpia pohjoismaisia pianisteja.
Toisena teoksena esitetään Johannes Brahmsin valoisa Sinfonia nro 2, joka on yksi hänen vapautuneimmista ja positiivisimmista teoksistaan.

Konserttiesittely: Kimmo Korhonen esittelee teokset Tapiolasalissa klo 18.15.-18.35.

HUOM.  Koronavirusepidemian aikana konserteissa on poikkeusjärjestelyjä: istumapaikoissa on turvavälit ja edellytämme kasvomaskin käyttöä. Tungoksen välttämiseksi saliin saavutaan ja sieltä poistutaan porrastetusti, konserteissa ei ole väliaikaa, naulakkopalveluja eikä ravintolapalveluja. Ystävällisesti pyydämme noudattamaan pääsylipussa mainittua sisäänkäyntiä ja verkkosivuillamme olevia saapumisaikoja. Lisätietoa turvallisuusjärjestelyistä tästä linkistä.

Muutokset mahdollisia.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

Klo 18:15-18:35, Tapiolasali

Tietokirjailija Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin Tapiolasalissa.

Daníel Bjarnason

Processions

Daniel Bjarnason on muutaman viime vuosikymmenen aikana mahtavaan omaperäisyyteen ja rikkauteen kohonneen islantilaisen musiikin tunnetuin edustaja taidemusiikin puolella. Säveltäjänä hän liikkuu laajalla alueella, ja klassisten kokoonpanojen lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä myös kokeilevien rock-muusikoiden kanssa. Hänen musiikissaan voi olla yhtä lailla pitkiksi venyviä sointipintoja kuin kiihkeästi sykkivää motorisuutta, yhtä lailla lyyristä heleyttä kuin raastavaa karheutta. Hänen tuotantoonsa sisältyy orkesteri- ja kamarimusiikkia, solistiteoksia, kuoroteoksia, elokuvamusiikkia sekä Tanskan kansallisoopperan tilaama ja 2017 ensi-iltansa saanut ooppera Brødre (Veljekset).

Teoksessa Processions (2009) on vahva metamusiikillinen, muuhun musiikkiin sekä perinteisiin ilmaisutapoihin ja eleisiin eli "topoksiin" tietoisesti viittaava ja niistä ammentava ulottuvuus. Bjarnason on teoksessaan luonut eräänlaisen uustulkinnan romantiikan kauden suurieleisestä pianokonsertosta Tšaikovskin ja Rahmaninovin hengessä, vaikka hän ei teosta varsinaisesti konsertoksi olekaan nimennyt. Eleet ja tunnevoima kumpuavat romantiikasta ja hetkittäin muistakin historiallisista tyyleistä, mutta samalla musiikissa on vahvasti läsnä myös moderni oman aikamme säveltäjä.

Kolmiosaisen teoksen avausosa In Medias Res leikkautuu nimensä mukaisesti "suoraan keskelle asioita", pianon suuriin, sankarillista solistisuutta edustaviin eleisiin. Osa on ilmaisultaan ja tekstuureiltaan moni-ilmeinen, milloin mahdikkaan riitasointinen, milloin lyyrisen herkkävireinen modernisoidun nokturnin hengessä, milloin koraalisävyisesti liikkuva tai bachmaisen barokkisävyisesti etenevä. Keskiosa Spindrift muodostaa hymnimäisine ja seesteisine tunnelmineen rauhallisen suvannon, vaikka musiikki paisuukin siinä kahdesti suureen huipennuksiin. Tauotta seuraava finaaliosa Red-handed rakentuu päällekkäisten kerrostumien monitasoiseksi rytmiseksi riennoksi ja rynnistää eteenpäin kuin jokin mekanistinen kone.

Kimmo Korhonen

Johannes Brahms

Sinfonia nro 2

”Hänellä on edessään suuri tulevaisuus, ja hän tulee löytämään nerolleen todellisen väylän alkaessaan kirjoittaa orkesteriteoksia.”
Robert Schumannin pianistipuoliso Clara kirjoitti nämä profeetalliset sanat päiväkirjaansa lokakuussa 1853, heti sen jälkeen kun 20-vuotias Brahms oli vieraillut heidän luonaan ja esittänyt heille pianoteoksiaan, ”verhottuja sinfonioita” niin kuin Robert Schumann niitä luonnehti. Brahms sävelsi ensimmäiset orkesteriteoksensa 1850-luvun lopulla, mutta tie sinfonikoksi osoittautui pitkäksi ja raskaaksi. Ennen muuta sitä painoi tietoisuus suuren edeltäjän, Beethovenin asettamasta velvoitteesta. Brahmsin esikoissinfonia olikin työn alla ainakin 15 vuoden ajan, ehkä vieläkin pitempään, ennen kuin se valmistui 1876, jolloin säveltäjän oli jo 40-vuotias.
Esikoissinfonian onnistuminen vapautti Brahmsin, ja seuraavat sinfoniat valmistuivat helpommin ja nopeammin, toinen jo vuoden kuluttua esikoisesta. Uusi luova itseluottamus tuntuu heijastuvan myös D-duuri-sinfonian musiikista, sillä se on yksi hänen vapautuneimmista ja positiivisimmista teoksistaan. Toisaalta sinfonian valoisuutta on joskus korostettu liikaakin, sillä siinä on, varsinkin sen kahdessa ensimmäisessä osassa, myös varjoisammat ulottuvuutensa. Vapautunut ilme ei saanut Brahmsin sinfonista itsekuria höltymään, sillä myös D-duuri-sinfonia on motiivisesti tiivis ja rakenteellisesti luja kokonaisuus.
Jo avausosan pastoraalinen avaus kertoo uhmakkaaseen esikoissinfoniaan verrattuna aivan toisenlaisesta tunneilmaisusta ja lähestymistavasta. Myöskään kontrapunktisesti rikkaasta kehittelystä ei kasva suurta draamaa, vaikka sen lopulla musiikki saa elegisen ilmeen. Hidas osa alkaa idyllisesti sellojen laajakaarisella teemalla, mutta jyhkeät mollikäänteet tuovat musiikkiin syvyyttä. Beethovenilta periytyvän dynaamisen scherzon tilalle Brahms on sijoittanut tapansa mukaan hillitymmän intermezzo-tyyppisen osan. Finaalista Brahms rakentaa riemukkaasti huipentuvan voitonjuhlan.

Teksti: Kimmo Korhonen

Palvelut

Näytä kaikki konsertit