MUSICA NOVA

torstai 7.2.2019 19.00 Kausikonsertti 3
25/19/11€

MUSICA NOVA

torstai 19.00 Kausikonsertti 3
25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus
torstai 7.2.2019 19.00 25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus

Uusinta uutta

Musica nova Helsinki -festivaaliin kuuluvan konsertin ohjelmassa on kolme uutta teosta: Teosto-palkitun Antti Auvisen videoiden tehostama kantaesitys Digital Madrigal sekä kaksi ensi kertaa Suomessa esitettävää teosta: amerikkalaisen The National-yhtyeen kitaristin Bryce Dessnerin tuore Wires (2016), jossa Dessner on solistina, sekä uuden musiikin omaperäisen mestarin Morton Feldmanin For Samuel Beckett (1987), joka maalaa hiljaisia ja staattisia sävelpintoja. Teokset johtaa sveitsiläinen uuteen musiikkiin erikoistunut kapellimestari Baldur Brönnimann.

”I think the guitar as an instrument can add an interesting color and grit to an orchestral work, and perhaps some element of rarity or uniqueness to the work that might be missing elsewhere.” – Bryce Dessner

Yhteistyössä: Musica nova Helsinki

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus

10:00-13:00

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös noin klo 11.20 alkavalla tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Konserttiesittely

18:15-18:45

Säveltäjä Antti Auvinen esittelee illan konsertin.
Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Bryce Dessner

Wires, Suomen ensiesitys

Bryce Dessner on tullut tunnetuksi sekä Grammy-palkitun indie rock -yhtyeen The Nationalin kitaristina (yhdessä Aaron-veljensä kanssa) että omaehtoisena, monipuolisesti eri tahoilta virikkeitä ammentavana säveltäjänä.

Dessner on kertonut, että teoksen ytimessä ovat aivan kirjaimellisesti "langat" tai "johdot" (wires): langat jotka yhdistävät ihmisiä, langat jotka tuottavat ääniä sekä langat jotka erottavat meitä toisistamme. Tätä symboloivat kolme mukana olevaa kielisoitinta (wired instruments), harppu, piano ja sähkökitara (jota Dessner on itse soittanut teoksen esityksissä kuten myös Musica Novassa).

Teoksessa on neljä tauoitta toisiinsa kytkeytyvää osaa. Teoksen ilmaisu ulottuu herkästi aistituista sointiväreistä tehokkaasti sykkiviin, paikoin oikukkaisiinkin rytmeihin. Voimakasilmeisimmillään syke on painokkaassa päätösjaksossa.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Antti Auvinen

Digital Madrigal orkesterille ja videolle, kantaesitys

Antti Auvinen saa usein teoksiinsa innoituksen ympärillämme olevan maailman kipupisteistä ja vääristymistä. Hän ei tee varsinaista ohjelmamusiikkia, mutta hänen teoksensa pakottavat kysymään ja ottamaan kantaa. Sellaiset orkesteriteosten nimet kuin Junker Twist (2015), Himmel Punk (2016) ja Turbo Aria (2017) luovat vahvoja mielikuvia ja taidemusiikille epätavallisia assosiaatioita. Arvostetun Teosto-palkinnon saanut ooppera Autuus (2015) hylkää perinteisen oopperamaisuuden ja tuo videoilla mukaan multimedia-elementin, jonka avulla uskonnollisesti harhautuneen veljenmurhan ympärille rakentuvaa draamaa täydennetään mm. analyyttisillä pohdiskeluilla.
Myös nyt kantaesitettävässä Tapiola Sinfoniettan tilausteoksessa Digital Madrigal (2018) on orkesterin rinnalla video-osuus. Ajatukset teoksen videosta ovat jo vuosilta 2008-09 ja varsinainen toteutus vuodelta 2014. Tuolloin kuvatuissa ja äänitetyissä videoklipeissä soitetaan kitaroita radikaaleilla laajennetuilla soittotekniikoilla, lopulta jopa ampumalla niitä rikki aseilla. Auvinen sai yhden virikkeen tuhoutuvien kitaroiden kuvaamiseen ja äänittämiseen Christian Marclayn videoteoksesta Guitar Drag (1999). Sen taustalla oli valkoisten rasistien Amerikassa tekemä murha, jossa he sitoivat mustaihoisen miehen auton takapuskuriin ja kiskoivat tätä perässään pitkin katuja. Marclayn videolla puskuriin on kiinnitetty mikitetty sähkökitara.
Orkesteriosuuden ja videolla tuhoutuvien kitaroiden lisäksi Auvinen halusi teokseen vielä kolmannenkin elementin. Sellaisen muodostavat YLEn arkistoista löytyneet vanhojen elokuvien ja kielenopetusfilmien katkelmat, jotka fragmentoituvat säveltäjän digitaalisesti manipuloimilla videoilla usein tunnistamattomiksi, eräänlaiseksi lauluksi; siitä nimi Digital Madrigal. Vaikka tuhoutuvat kitarat sekä vanhojen elokuvien ja opetusfilmien katkelmat luovat teokseen vahvan, symbolisesti latautuneen visuaalisen elementin, Auvinen korostaa, että kyseessä on ennen kaikkea orkesteriteos, ja videoillakin häntä on kiinnostanut erityisesti niiden soiva asu. Kokonaisuudesta syntyy hänen sanoin "monikerroksellinen dialogi orkesterin, sähkökitaroiden tuhoutumisen ja puhuvien päiden välillä".

Kimmo Korhonen

Morton Feldman

For Samuel Beckett, Suomen ensiesitys

Feldman tutustui vuonna 1976 Berliinissä irlantilaiseen absurdin teatterin mestarina tunnettuun kirjailijaan Samuel Beckettiin, joka kirjoitti hänelle tekstin epäsovinnaista oopperaa Neither (1977) varten. Beckettissä Feldman löysi kovasti itsensä oloisen kirjailijan, ja kummankin teoksissa on merkillistä, epätodellista toisteisuutta, eräänlaista outoa minimalismia.

Kamariorkesterille kirjoitettu For Samuel Beckett valmistui 1987, vain joitakin kuukausia ennen Feldmanin kuolemaa ja jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Sitä hallitsevat Feldmanin myöhäisteoksille ominaisesti hiljainen sointiasu ja hidas kehitys. Täysin pysähtynyttä musiikki ei kuitenkaan ole, ja vaikka tapahtumat tuntuvat toistavan samaa unenomaista, etäisen uhkan aavistusta huokuvaa hengitystään, tapahtuu kudoksen sisällä jatkuvaa mutta hitaudessaan lähes huomaamatonta muutosta. Kyse on eräänlaisesta tekstuurin sisäisestä evoluutiosta, jossa muutos tuntuu aineellistuvan vasta vähitellen, ei niinkään kahden perättäisen tapahtuman kuin pitempien aikajaksojen kuluttua. Teos ei liity suoraan mihinkään Beckettin teokseen vaan yleisemmin tämän omaperäiseen kirjalliseen maailmaan.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit