Mozart

perjantai 11.9.2020 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Kulta 2020-2021
perjantai 11.9.2020 19.00 Alk. 29/23/12 € Espoon kulttuurikeskus
Platina 2020-2021 Kulta 2020-2021

Kauden avajaiskonsertti on Mozartin aarioiden ja sinfonioiden juhlaa. Tapiola Sinfoniettaa johtaa kapellimestari Jonas Rannila ja solistina on kauden 2020/21 residenssitaiteilija, sopraano Tuuli Takala.

OHJELMA:
Wolfgang Amadeus Mozart:
– Sinfonia nro 33 B-duuri KV319
– Welche Wechsel . . .Traurigkeit ward mir zum Lose, Konstanzen aaria oopperasta Ryöstö        Seraljista
– Konserttiaaria Chi sà, chi sà, qual sia KV582
– Crudele? … Non mi dir, Donna Annan aaria oopperasta Don Giovanni
– Sinfonia nro 36 C-duuri KV425

Konsertin jatkoilla tutustutaan kansainvälisillä oopperanäyttämöillä menestyneen Tuuli Takalan kamarimusiikillisen puoleen.

HUOM.  Koronavirusepidemian aikana konserteissa on poikkeusjärjestelyjä: istumapaikoissa on huomioitu turvavälit ja konserteissa ei ole väliaikaa. Ystävällisesti pyydämme tutustumaan poikkeusjärjestelyihin tästä linkistä ja noudattamaan pääsylipussa mainittua sisäänkäyntiä sekä verkkosivuillamme olevia saapumisaikoja.

Muutokset mahdollisia.

Taiteilijat

Ohjelma

Wolfgang Amadeus Mozart

Sinfonia nro 33 B-duuri K319

Mozartin elämä ja tuotanto on ollut tapana jakaa kolmeen kauteen. Ensimmäistä, lapsuuden ja varhaisnuoruuden aikaa, kesti vuoteen 1773 saakka, ja tähän kauteen mahtuvat sekä vuosien 1763-66 "Grand Tour", joka ulottui Itävallasta aina Pariisiin ja Lontooseen saakka, että kolme vuosien 1769-73 tärkeää Italian-matkaa. Toinen kausi oli nuoren säveltäjän kypsymisen ja itsenäistymisen aikaa, jolloin Mozart työskenteli yhä syvenevän turhautumisen vallassa synnyinkaupungissaan Salzburgissa arkkipiispa Hieronymus Colloredon hovimuusikkona, merkittävimpänä irtiottona matka Mannheimin kautta Pariisiin 1777-79. Lopulta kesällä 1781 välit Colloredon kanssa tulehtuivat niin pahoin, että Mozart muutti vapaaksi taiteilijaksi Wieniin, ja näin alkanut kolmas kausi oli hänen suvereenin mestaruutensa aikaa.

Sinfonia nro 33 B-duuri sijoittuu kiinnostavasti kahden kauden rajalle ja hieman rajan ylikin. Mozart sävelsi sinfonian kolmiosaiseen muotoon kesällä 1779. Myöhemmin - muutettuaan jo Wieniin - hän lisäsi teoksen kolmanneksi osaksi menuetin ja sai aikaan tyypillisen neliosaisen klassisen sinfonian kokonaismuodon.

Luonteeltaan B-duuri-sinfonia on valoisa ja ongelmaton. Sonaatinmuotoinen ensiosa on vuoroin elegantin lempeää, vuoroin ulospäinsuuntauneempaa ja juhlavampaa musiikkia. Osan kehittelevässä jaksossa nousee esiin nelisävelinen aihe, jonka Mozart lainasi aiemmasta F-duuri-messustaan (1774) mutta joka on tutumpi Jupiter-sinfonian (1788) finaalin avausmotiivina. Tasapainoisen idyllistä hidasta osaa seuraa tarmokas menuetti, jonka terävöityneempi ote kielii muuta sinfoniaa myöhemmästä sävellysajankohdasta.

Sinfonian valoisa ilmapiiri nousee finaalissa ikään kuin uudelle tasolle, ja raikkaassa huumorissaan osa tuo mielen Haydnin. Osan valloittavaa rientoa siivittää trioli-syke, joka on vuoroin taustalla, vuoroin nousee etualalle. Ilmaisuasteikko ulottuu kepeästä ilmavuudesta päätösteeman kansanomaisen lämpimään puhallinaiheeseen ja kehittelevän jakson oppineempaan mutta eleganssissa säilyttävään kontrapunktiin.

Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart

Aarioita

Ooppera oli Mozartille luultavasti kaikkein läheisin sävellysmuoto, jotain jonka parissa hän saattoi antaa ehtymättömälle musiikilliselle keksinnälleen syvän, inhimillisesti koskettavan ja merkitsevän sisällön. Hänen oopperoidensa henkilöt piirtyvät elävän kolmiulotteisina hahmoina esiin hänen teostensa aarioissa, mutta tarvittaessa hän sävelsi aarioita myös muiden säveltäjien teoksiin.

Ryöstö seraljista (1782) oli Mozartin ensimmäinen ooppera sen jälkeen, kun hän oli 1781 asettunut vapaaksi taiteilijaksi Wieniin. Se on Turkkiin sijoittuva pelastusooppera, jossa espanjalainen aatelismies Belmonte pelastaa kihlattunsa Konstanzen pasha Selimin seraljista. Teoksesta tuli suurmenestys, joka vetosi yleisöön sekä musiikillaan että orientalistisella eksotiikallaan. Resitatiivi ja aaria "Welcher Wechsel... Traurigkeit" kuvastaa koskettavasti Konstanzen surua hänen jouduttuaan eroon Belmontesta.

Aarian "Chi sà, chi sà, qual sia" Mozart sävelsi 1789 espanjalaisen Vicente Martín y Solerin (1754-1806) oopperaan Il burbero di buon cuore (Hyväsydäminen saituri), joka oli saanut ensiesityksensä Wienissä 1786. Martín y Soler oli Mozartin kilpailija oopperasäveltäjänä, mutta hän oli 1788 siirtynyt Pietariin Katariina Suuren hoviin, ja kun teoksen wieniläisiin uusintaesityksiin tarvittiin kaksi uutta aariaa, Mozart ryhtyi työhön ja antoi oopperan tuhlailevalle Lucillalle tilaisuuden eloisaan ilmaisuun ja taiturillisiin koloratuureihin.

Klassiseen Don Juan –aiheeseen perustuva Don Giovanni (1787) on yksi Mozartin tuotannon korkeimmista huipuista, monille jopa vaikuttavin ja rikkain hänen oopperoistaan. Teoksen kolmesta eriluonteisesta naishahmosta Donna Anna on säädyltään ylhäisin ja sen mukaisesti luonteeltaan vakavamielisin ja musiikillisesti lähimpänä opera serian maailmaa. Aariassaan "Crudele! Non mi dir" Don Giovannin viettelemäksi joutunut Donna Anna vakuuttaa Don Ottaviolle rakastavansa tätä vaikka ei vielä haluakaan avioitua tämän kanssa koska suree yhä Don Giovannin surmaamaa isäänsä.

Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart

Sinfonia nro 36 C-duuri K425 ”Linziläinen”

Asettuminen Wieniin kesällä 1781 merkitsi Mozartille uutta vaihetta, sekä säveltäjänä että ihmisenä. Löydettyään Wienistä huoneen tuntemiensa Weberien luona hän rakastui perheen tyttäreen Constanzeen ja avioitui Leopold-isänsä vastustuksesta huolimatta tämän kanssa elokuussa 1782. Hälventääkseen isänsä epäilyjä nuorta vaimoaan kohtaan Mozart matkusti loppukesällä 1783 Constanzen kanssa kolmeksi kuukaudeksi Salzburgiin tapaamaan Leopoldia.

Paluumatkalla lokakuun lopulla Mozartit pysähtyivät muutamaksi päiväksi Linziin, jossa Mozart sai antaa jälleen yhden näytteen hämmästyttävästä nopeudestaan säveltäjänä. Lokakuun 31. päivänä hän kirjoitti isälleen: ”Tiistaina 4. marraskuuta aion pitää täällä konsertin paikallisessa teatterissa. Koska minulla ei ole yhtään sinfoniaa mukanani, sävellän parhaillani uutta hirvittävällä vauhdilla.” Tämä kenties vain neljässä tai viidessä päivässä sävelletty teos tunnetaan nykyisin ”Linziläisenä” sinfoniana (KV 425). Kiireestä huolimatta se on hieno, yksityiskohtia myöten hallittu mestariteos.

”Linziläinen” on ensimmäinen Mozartin sinfonia, jonka hän – luultavasti Haydnin inspiroituneena – aloittaa hitaalla johdannolla. Itse varsinainen nopea pääjakso on usein suurieleisen juhlavaa musiikkia, mutta sen pinnan alta kuultaa syvempiäkin tuntoja, varsinkin ulkoisesti hillityssä mutta jännitteisessä kehittelyssä.

Ajan käytännöstä poiketen trumpetit ja patarummut ovat mukana myös hitaassa osassa, joka on sulava yhdistelmä eleganssia ja vakavuutta. Osan tematiikassa on nähty sukulaisuutta Haydnin Maria Teresia –sinfonian hitaaseen osaan, mutta jännitteinen, mollin tummentama kehittely on tragiikkaa koskettavissa sävyissään mitä tyypillisimmin mozartiaaninen.

Valoisassa menuetissa äärijaksojen juhlavuus saa vastakohdakseen trio-jakson soljuvan melodisuuden. Finaalissa voi aistia edellisen vuoden Ryöstö seraljista –oopperan kulmikasta tarttuvuutta mutta myös eleganssia sekä valojen ja varjojen hienovaraista häilymistä. Lyhyen kehittelyn valtaa yksi ainoa aihe, joka liukuu soittimelta toiselle ja käy vuorollaan läpi puupuhaltimet ja jouset.

Kimmo Korhonen

Konsertin jatkot

Tapiolasali

Tuuli Takala, sopraano
Tuula Hällström, piano

Sibeliuksen, Madetojan ja Järnefeltin lauluja

Vapaa pääsy.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit