Wolfgang Amadeus Mozart
Sinfonia nro 33 B-duuri K319Mozartin elämä ja tuotanto on ollut tapana jakaa kolmeen kauteen. Ensimmäistä, lapsuuden ja varhaisnuoruuden aikaa, kesti vuoteen 1773 saakka, ja tähän kauteen mahtuvat sekä vuosien 1763-66 "Grand Tour", joka ulottui Itävallasta aina Pariisiin ja Lontooseen saakka, että kolme vuosien 1769-73 tärkeää Italian-matkaa. Toinen kausi oli nuoren säveltäjän kypsymisen ja itsenäistymisen aikaa, jolloin Mozart työskenteli yhä syvenevän turhautumisen vallassa synnyinkaupungissaan Salzburgissa arkkipiispa Hieronymus Colloredon hovimuusikkona, merkittävimpänä irtiottona matka Mannheimin kautta Pariisiin 1777-79. Lopulta kesällä 1781 välit Colloredon kanssa tulehtuivat niin pahoin, että Mozart muutti vapaaksi taiteilijaksi Wieniin, ja näin alkanut kolmas kausi oli hänen suvereenin mestaruutensa aikaa.
Sinfonia nro 33 B-duuri sijoittuu kiinnostavasti kahden kauden rajalle ja hieman rajan ylikin. Mozart sävelsi sinfonian kolmiosaiseen muotoon kesällä 1779. Myöhemmin - muutettuaan jo Wieniin - hän lisäsi teoksen kolmanneksi osaksi menuetin ja sai aikaan tyypillisen neliosaisen klassisen sinfonian kokonaismuodon.
Luonteeltaan B-duuri-sinfonia on valoisa ja ongelmaton. Sonaatinmuotoinen ensiosa on vuoroin elegantin lempeää, vuoroin ulospäinsuuntauneempaa ja juhlavampaa musiikkia. Osan kehittelevässä jaksossa nousee esiin nelisävelinen aihe, jonka Mozart lainasi aiemmasta F-duuri-messustaan (1774) mutta joka on tutumpi Jupiter-sinfonian (1788) finaalin avausmotiivina. Tasapainoisen idyllistä hidasta osaa seuraa tarmokas menuetti, jonka terävöityneempi ote kielii muuta sinfoniaa myöhemmästä sävellysajankohdasta.
Sinfonian valoisa ilmapiiri nousee finaalissa ikään kuin uudelle tasolle, ja raikkaassa huumorissaan osa tuo mielen Haydnin. Osan valloittavaa rientoa siivittää trioli-syke, joka on vuoroin taustalla, vuoroin nousee etualalle. Ilmaisuasteikko ulottuu kepeästä ilmavuudesta päätösteeman kansanomaisen lämpimään puhallinaiheeseen ja kehittelevän jakson oppineempaan mutta eleganssissa säilyttävään kontrapunktiin.
Kimmo Korhonen