MOZART 40

perjantai 2.3.2018 19.00 Kausikonsertti 4
25/19/11 €

MOZART 40

perjantai 19.00 Kausikonsertti 4
25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
perjantai 2.3.2018 19.00 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Viulisti Minna Pensolan solistiparina on harmonikan taitaja Janne Rättyä. Uljas Pulkkisin säteilevän kaksoiskonserton lisäksi ohjelmassa myös näynomaista Rautavaaraa, monisärmäistä Ligetiä ja syvähenkistä Mozartia.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

18.15 - 18.45

Esittelijänä Kimmo Korhonen.
Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Einojuhani Rautavaara

Adagio celeste

"Romantikolla ei ole koordinaatteja. Ajassa hän on eilen tai huomenna, ei tänään. Paikassa hän on tuolla tai siellä, ei tässä." Kun Einojuhani Rautavaara antoi kuuluisan määritelmänsä romantikosta, hän tuli määritelleeksi myös omaa, koulukunnista riippumatonta taiteilijakuvaansa. Vuolas romanttisuus muodostaa yhden keskeisen elementin hänen tuotannossaan, ja romantiikan tunneilmaisuestetiikka värittää myös hänen teostaan Adagio celeste.

Adagio celesten juuret palautuvat 1990-luvun loppupuolelle, Kuhmon kamarimusiikin tilaamaan jousikvartettoon. Ryhtyessään hahmottelemaan kvartettoa Rautavaara huomasi, että sen musiikki vaati ylimääräistä selloa, jolloin suunniteltu kvartetto kasvoi jousikvintetoksi, lisänimeltään Les cieux inconnus (Tuntemattomat taivaat). Soittimellinen kasvu ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, sillä vuonna 2000 Rautavaara muokkasi teoksen toisesta osasta jousiorkesterisävellyksen Adagio celeste. Jousikvinteton nimi oli laina Arthur Rimbaud'n runoudesta, ja myös Adagio celesten taustalla on runollinen innoitus, sillä sen herätteenä oli Lassi Nummen herkkävireinen rakkausruno. Rakkaudentunnot voi halutessaan aistia Rautavaaran teoksestakin, pääosin lyyrisessä ja unelmoivassa muodossa.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

György Ligeti

Kymmenen kappaletta puhallinkvintetille

Ligetin keskeisiä keinovaroja ovat erilaiset sointikentät, mutta 1960-luvun lopulla niiden rinnalle tuli myös uudenlaisia elementtejä, kuten eri osien välisiä voimakkaita vastakohtaisuuksia. Kymmenen kappaletta puhallinkvintetille (1968) kuuluu tämän uudenlaisen ilmaisun varhaisimpiin edustajiine.
Nimensä mukaisesti puhallinkvintetto rakentuu kymmenestä lyhyestä osasta, joista joka toisessa (parilliset osat) yksi soitin saa vuorollaan solistisen roolin. Teoksen dynamiikka rakentuu osien toisistaan selkeästi eroavan ilmaisun varaan. Teos päättyy fagottisoolon värittämään nopeakäänteiseen mutta katkeilevaan osaan. Kyseessä ei ole mikään "suuri finaali", jollaisista Ligeti ei erityisemmin pitänyt.
Partituurin loppuun Ligeti lisäsi vielä lyhyen sitaatin Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa –kirjasta: "...but – There was a long pause. 'Is that all?' Alice timidly asked. 'That's all,' said Humpty Dumpty. 'Goodbye.'"

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Uljas Pulkkis

Crystallizations, kaksoiskonsertto viululle, harmonikalle ja jousille

Uljas Pulkkisin Crystallizations viululle, harmonikalle ja jousiorkesterille (2008) on sävelletty Pekka Kuusistolle ja Janne Rättyälle.
Teoksen nimi viittaa "kristallisointiin" tai "kiteyttämiseen", joko luonnonmukaisesti tai keinotekoisesti syntyvään prosessiin, jossa aine saatetaan kiteiseen muotoon. Tämä prosessi ilmenee Pulkkisin teoksessa kehityskulkuina, joissa musiikki etenee vapaammasta ja usein hauraammasta tilasta kohti selkeämin jäsentyvää koraalimaista tai hymnimäistä ilmaisua. Toisaalta nimi viittaa myös teoksen usein kirkassointiseen ja säteilevään, "kristalliseen" sointiasuun. Vaikka jousisto on jäsennelty perinteiseen tapaan I- ja II-viuluihin, alttoihin, selloihin ja kontrabassoihin, on stemmat jaettu näitä useammiksi osuuksiksi, jolloin syntyy tavattoman rikasta ja monikerroksista jousitekstuuria. Säteilevää sointikuvaa täydentävät spektrimäiset harmoniat ja muutamin paikoin hyödynnetyt flageoletti-soinnit sekä luonnollisesti kahden solistin vuoroin pitkälinjaiset, vuoroin vilkaasti kuvioivat osuudet.
Crystallizations on tauotta soitettava kokonaisuus, jossa varsinaisia "kiteytymisiä" on kolme. Näiden väleihin sijoittuvat viulun ja harmonikan kadenssit sekä Intermezzoksi nimetty jakso ennen toista kiteytymistä. Kehitys vapaammasta ilmaisusta kohti hymnimäistä kiteytymistä vie teoksen mahdikkaaseenn huipennukseen, suureen synteesiin.

Lyhennety
ty Kimmo Korhosen tekstistä

Wolfgang Amadeus Mozart

Sinfonia nro 40

Mozartin kolme viimeistä sinfoniaa ovat hämmästyttävä kolmikko, kolme kokonaista, omanlaistaan maailmaa. Es-duuri-sinfoniaa nro 39 hallitsee täyteläinen valoisuus, ns. suuri g-molli-sinfonia nro 40 on yksi Mozartin vakavahenkisimmistä teoksista, ja Jupiter-sinfonia nro 41 C-duuri on ylvään juhlavaa musiikkia. Nämä kolme sinfoniaa sekä niitä ennen valmistunut sinfonia nro 38 ”Prahalainen” merkitsevät Mozartin sinfonikon uran huippua. Viime vuosien tutkimukset viittaavat siihen, että teokset olisi esitetty ensimmäisen kerran vuonna 1788 Wienissä.

Sinfonian nro 40 ensiosan pääteema on syystäkin ihailtu: sen näennäisen keveyden ja keinuvan eleganssin alle kätkeytyy syvää surua. Hidas osa alkaa seesteisen rauhallisesti, mutta myös tästä osasta on aistittavissa koko teokselle ominaista sisäistä levottomuutta. Menuetti on tummassa uhmakkuudessaan kaukana aristokraattisesta hovitanssista, kun taas Trio-jakso on koko sinfonian levollisin suvantovaihe.
Finaali on yksi Mozartin kiihkeimmistä. Sen pääteema on varsin jyrkkäpiirteinen dynaamisine vastakohtineen, ja kertaukseen sisältyy ehkä koko sinfonian surumielisin hetki. Sivuteema, joka oli finaalin alkupuolella saanut edustaa duurin valoa, on nyt pääsävellajissa g-mollissa. Voiko mikään koskettaa syvemmin kuin tämän hetken hiljainen suru?

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit