METSÄNPEITTO

perjantai 17.4.2020 19.00 Kausikonsertti 8
PERUTTU. Tilalla suora striimaus: Kamarimusiikkia 5.
Platina 2019-2020 Hopea 2019-2020

PERUTTU. Konsertin tilalla suora strimaus: Kamarimusiikkia 5, jonka ohjelma vahvistuu lähiaikoina.

Tapiola Sinfoniettan residenssitaiteilija Taavi Oramo marssittaa kauden toisessa profiilikonsertissaan esiin suomalaisia uuden sukupolven säveltäjiä; Heta Ahon, Juhani Nuorvalan ja Meriheini Luodon.

Meriheini Luodon teos Metsänpeitto ammentaa aineksensa ikiaikaisen metsän äänistä ja tunnelmista. ”Halusin luoda tilan, jossa on samaa rauhaa ja yllättävyyttä kuin oikeassakin metsässä”, kertoo Luoto Ylen haastattelussa.  Metsänpeitto-levytys oli vuonna 2018 Teosto-palkintoehdokkaana. Tapiola Sinfoniettan konsertissa teos kuullaan Kalle Vainion orkestroimana ja viulusolistina on Meriheini Luoto.
Lue lisää: Meriheini Luoto Teoston haastattelussa

Heta Ahon sävellyksessä Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin Taavi Oramo astuu tenorin saappaisiin  Juhani Nuorvala kuljettaa Varjojen linnake-teoksessaan kuulijaa äärimmäisen taitavasti läpi musiikin eri aikakausien ja tyylien.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Heta Aho

Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin

Heta Aho on helsinkiläinen säveltäjä ja huilisti ja ollut vuodesta 2015 lähtien kulttuurikomppania Eloan taiteellinen johtaja. Kolme Södergran-laulua ovat valmistuneet alun perin 2016-16 lauluäänelle ja pianolle. Tapiola Sinfoniettan konsertissa kantaesitettävän orkesteriversion (2017-18) kaksi ensimmäistä laulua on orkestroinut Heta Aho, kolmannen laulun Taavi Oramo Heta Ahon korjauksin. Säveltäjä kertoo teoksestaan seuraavaa:

” - Alussa (Det underliga havet) on meri: nuori puhuja seisoo rannalla, edessä koko tuleva elämä mahdollisuuksineen. Orkesterin tekstuuri muodostuu ylös alas uiskentelevista säveliköistä, kuin syvyyksien ihmeellisistä kaloista. Tekstin viime sanoilla 'mikä on tapahtunut sadussa, tapahtuu minullekin!' puhuja tuntuu kiroavan itsensä. Laulaja toistaa sanat 'skall hända även mig?' kuin aavistaen tulevan.

Toisessa runossa (Du som aldrig) kaikki elämän kerran antamat mahdollisuudet on hukattu. Puhujan elämänpiiri on kaventunut kotipuutarhan porteille - hän tuntuu piinaavan itseään kysymällä samat, katkerat kysymykset yhä uudelleen. Musiikki on suloista mutta samalla kammottavaa; laulumelodia laskeutuu hitaasti kuin 'verenpunainen aurinko'. Laulaja ei osallistu orkesterin tunnekuohuun, vaan katselee elämää etäältä, tappioonsa alistuneena.

Viimeisessä runossa (Revanche) puhuja tietää kuolevansa, mutta saa uutta rohkeutta ja päättää kostaa kohtalolleen. Aseena toimii taide, lyyra, jonka avulla voi saavuttaa kuolemattomuuden. Revanche on uhmakas ja itsevarma, loppua kohden kiihtyvä tanssi, joka päättyy hurjaan loikkaan kohti viimeistä tuntematonta.”

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Juhani Nuorvala

Variationes ex "Bene Quondam"

Juhani Nuorvala on suomalaisessa uudessa musiikissa vahvasti omaääninen mutta samalla myös moniääninen säveltäjä. Hänen teoksissaan voi yhdistyä sujuviksi kokonaisuuksiksi näennäisen yhteismitattomia aineksia.

Muunnelmamuotoiseksi hahmottuvassa jousiorkesteriteoksessa Variationes ex "Bene Quondam" (2017). Nuorvala kääntyi lähtökohtaa etsiessään tällä kertaa vanhan suomalaisen musiikin puoleen, myöhäiskeskiaikaisten latinankielisten teinilaulujen kokoelmaan Piae Cantiones (1582), jonka sävelmästä "Bene quondam dociles" hän sai temaattisen perustan muunnelmasarjalleen. Sooloalttoviulun toisiinsa sitomissa muunnelmissa teema vaeltaa erilaisten tyylien läpi ja antaa äänen Nuorvalan säveltäjäpersoonan erilaisille ulottuvuuksille.

Arkaaisimmillaan teema esiintyy tiivissointisessa avausjaksossa Holvi, jossa teema esitellään johdantovaiheen jälkeen kontrapunktisesti yhtä aikaa neljällä eri nopeudella. Sitä seuraa seitsemän eriluonteista muunnelmajaksoa: raukean aistikas, bluesmaisten venytysten maustama Blues, mikrotonaalisesti väritetty Enharmonia, lasimaisen heleä flageoletti-sointimaisema Tiu'uin, glissando-tutkielma Liu'uin, minimalismia ja itämaista eksotiikkaa yhdistävä Kalifornia (kunnianosoitus Nuorvalan ihailemalle kalifornialaissäveltäjälle Lou Harrisonille), minimalistista toisteisuutta jatkava Mosaiikki sekä päätöksenä rockmaisesti rouhiva Mash-up, johon Nuorvala on sujauttanut mukaan katkelman nuoruudenaikansa rock-hitistä (Marc Bolan/T. Rex: Children of the Revolution, 1972).

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Meriheini Luoto, orkestroinut Kalle Vainio Kalle Vainio

Metsänpeitto

Metsänpeitto on suomalaisessa kansanperinteessä elävä uskomus metsän yliluonnollisista voimista. Se on tila tai paikka, johon voi joutua metsässä. Metsänpeitossa oleva ihminen tai eläin ei ole enää täysin tämänpuolisessa maailmassa mutta ei täysin tuonpuoleisessakaan.

Metsänpeiton salaperäiseen maailmaan johdattelee viulisti ja säveltäjä Meriheini Luoto. Hänen taustansa muusikkona on kansanmusiikissa, ja hän valmistui Sibelius-Akatemiasta kansanmusiikin aineryhmästä vuonna 2016. Viime vuosina hän on avannut ilmaisuaan entistä enemmän kokeellisen musiikin, taidemusiikin ja improvisaation suuntiin.

Ensimmäinen Metsäpeitto-albumi ilmestyi vuonna 2017. Sen jälkeen Metsänpeitto-projekti on jatkunut uudella materiaalilla ja uudella levyllä (syksy 2019). Konserteissa levytysten materiaali elää esitystilanteesta ja –tilasta toiseen.

Tapiola Sinfoniettan konsertissa Metsänpeitto-materiaalia kuullaan ensimmäistä kertaa viululle ja kamariorkesterille muokattuna versiona. Sovittajana ja osin myös säveltäjänä on tässä versiossa ollut mukana Kalle Vainio (s. 1986), hänkin Meriheini Luodon tavoin monialaisesti musiikin kentällä liikkuva säveltäjä ja muusikko, jonka ilmaisuasteikko ulottuu kansanmusiikista minimalismiin ja elektroniseen musiikkiin.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Taiteilijatapaaminen

n. 21.00

Palvelut

Näytä kaikki konsertit