MELNIKOV

perjantai 16.3.2018 19.00 Kausikonsertti 6
25/19/11 €

MELNIKOV

perjantai 19.00 Kausikonsertti 6
25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
perjantai 16.3.2018 19.00 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Alexander Melnikov yhdistää jälleen rohkeasti erilaisia kokoonpanoja. Hindemithin ja Šostakovitšin konsertoivien pianoteosten lisäksi kuullaan Prokofjevin kamariyhtyeteos sekä Sibeliuksen ja Hindemithin duot. Tunnelmia toteuttavat myös trumpetisti Jeroen Berwaerts sekä kapellimestari Janne Nisonen.

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus

10.00-13.00

Tervetuloa seuraamaan Tapiola Sinfoniettan työskentelyä ja valmistautumista illan konserttiin. Avoimet kenraaliharjoitukset alkavat klo 10.00 ja päättyvät klo 13.00. Harjoituksista voi poistua myös noin klo 11.20 alkavalla tauolla. Harjoitusten esittely klo 9.50 Espoon kulttuurikeskuksen aulassa (2. krs.). Saavuthan ajoissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Konserttiesittely

18.15-18.45

Esittelijänä toimittaja Eeva Tigerstedt. Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Paul Hindemith

Teema ja neljä variaatiota baletista Neljä luonnekuvaa

Kun Paul Hindemith vuonna 1940 päätti käyttää neljän temperamentin (maa, vesi, ilma, tuli) ajatusta lähtökohtana sävellykselle, hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka näin teki. Esimerkiksi jo Carl Nielsen oli toisessa sinfoniassaan "De fire Temperamenter" (1901-02) ottanut sen innoittajakseen. Hindemith sai omalle teokselleen syntyvirikkeen balettitanssija ja koreografi Léonide Massinelta, mutta heidän ajauduttuaan taiteellisiin erimielisyyksiin Hindemith sävelsi varsinaisen baletin sijasta koreografiseen käsittelyyn soveltuvan solistiteoksen pianolle ja jousille. Näin syntynyt Teema ja neljä muunnelmaa, Die Vier Temperamente sai kantaesityksensä Bostonissa syyskuussa 1940.
Hindemithin teos on täysimittaisen konserton laajuinen teos, joka jakaantuu teemaan ja sen neljään eri luonnetyyppejä ilmentävään muunnelmaan. Teema sisältää kolme erityyppistä aihetta: hillityn surumielisen avausteeman, scherzomaisen sähäkän toisen teeman ja nostalgisesti tanssahtelevan kolmannen teeman. Tämä kolmijakoisuus värittää enemmän tai vähemmän selvänä myös muunnelmia, joissa ovat vuorollaan esillä melankolinen, sangviininen, flegmaattinen ja koleerinen luonnetyyppi.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Sergei Prokofjev

Alkusoitto Heprealaisista teemoista op. 34

Prokofjev muutti New Yorkiin 1918 ja tapasi pian joukon vanhoja pietarilaisia muusikkoystäviään, jotka olivat perustaneet Zimro-nimisen sekstetin. He antoivat Prokofjeville kokoelman vanhoja juutalaisia sävelmiä ja pyysivät häntä säveltämään kamarimusiikkiteoksen niiden pohjalta. Teoksen. aiheita ei ole voitu yhdistää mihinkään tunnettuun kokoelmaan, ja on mahdollista, että ne ovat yhtyeen klarinetistin Simeon Bellisonin käsialaa.
Alkusoitto heprealaisista teemoista (1919) on sävelletty Zimro-yhtyeen kokoonpanolle: klarinetille, jousikvartetille ja pianolle. Teos rakentuu kahden eriluonteisen teeman varaan ja jäsentyy sonaattimuotoiseksi kokonaisuudeksi, jossa on vaikutteita mm. klezmer-tyylistä.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Dmitri Šostakovits

Konsertto pianolle, trumpetille ja jousiorkesterille nro 1

Dmitri Shostakovitshin ensimmäinen pianokonsertto valmistui vuonna 1933, jolloin säveltäjä oli vasta 27-vuotias mutta jo kansainvälisesti tunnettu nimi. Jotain olennaista nuoruuden riehakkuudesta tuntuu tarttuneen ensimmäiseen pianokonserttoon, joka on yksi säveltäjänsä raikkaimpia ja välittömimpiä töitä.
Teoksen orkesteri rajoittuu jousiin ja yhteen trumpettiin, joka nousee muutamaan otteeseen pianon rinnalle solistiksi.

Ensimmäisessä osassa kauniin laulava pääaihe rinnastuu osan muuhun materiaaliin, joka on luonteeltaan vastakkaista terävässä iskevyydessään ja sarkastisessa huumorissaan.
Toinen osa on lyyrisen kaunista, pakotonta ja romanttistakin musiikkia; tuntuu melkein vaikealta uskoa osan haaveellisuuteen edellisen osan huumorin jälkeen.
Kolmas osa on lyhyt välikkeenomainen osa, joka vie toisesta osasta suoraan finaaliin.
Viimeisen osan alun kirpeys vaihtuu nopeasti hillittömäksi huumoriksi, joka tiivistyy osan keskivaiheilla trumpetin tarkoituksellisen banaaliin sävelmään. Kadenssin jälkeen musiikki kiihtyy hurjaan loppuhuipennukseen, jossa trumpetti on äänekkäästi mukana ja joka saa suorastaan parodisia ulottuvuuksia.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Jean Sibelius

Malinconia sellolle ja pianolle

Aino ja Jean Sibeliusta kohtasi suuri suru helmikuussa 1900, kun tuolloin kolmilapsisen perheen nuorin tytär Kirsti menehtyi lavantautiin. Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa syntyi sellolle ja pianolle sävelletty Fantasia, jolle Sibelius antoi myöhemmin nimen Malinconia. Tyttären kuolema jätti jälkensä sävellykseen lähes kahlitsemattomasti purkautuvana tuskaisuutena ja tunnekuohuna. Se tulee esiin sekä sellon intensiivisesti laulavassa linjassa että pianon vuolaina vyöryvissä kuvioissa. Suuren tuskanpurkauksen tuntua kuvastaa myös teoksen synty, sillä kertomansa mukaan Sibelius sävelsi sen kolmessa tunnissa. Myöhemmin hän otti teokseen etäisyyttä, kenties sekä sen estottoman romanttisen tunnepaatoksen että sen tuskaisen taustan vuoksi. Kun nuori amerikkalainen sellisti Laura Tappen kysyi 1914 Sibeliukselta, oliko tämä säveltänyt mitään sellolle, tämä mainitsi Malinconian mutta lisäsi, ettei sitä pitäisi nuorten naisten soittaa, vain vanhojen elostelijain.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Paul Hindemith

Sonaatti trumpetille ja pianolle

Sonaatti trumpetille ja pianolle valmistui 1939, yhtenä viimeisistä teoksista jotka Hindemith sävelsi Euroopassa ennen emigroitumistaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan jaloista. Trumpettisonaatti edustaa tyyliltään uusklassismin painokkaampaa, usein uusbarokkiseksi luonnehdittua suuntausta, johon Hindemith oli päätynyt 1920-luvun alun radikaalimpien teosten jälkeen.
Trumpettisonaatti on kolmiosainen mutta osajärjestykseltään tavanomaisesta kolmiosaisesta sonaatista poikkeava kokonaisuus. Teoksessa on vahvailmeinen avausosa (esitysmerkintä "mit Kraft", voimakkaasti) ja scherzo-tyyppinen mutta tunnelmaltaan rauhallinen väliosa, joita seuraa teoksen painopisteeksi hahmottuva, muita laajempi hidas päätösosa. Siihen tuntuu tarttuneen jotain ajan raskaista tunnelmista, joita korostaa otsikko "Trauermusik" (Surumusiikki). Ja ikään kuin alleviivatakseen osan merkitystä Hindemith on lainannut lopussa koraalia, jonka sanat ovat "Alle Menschen müssen sterben" (Kaikkien ihmisten on kuoltava).

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit