Fanny Mendelssohn
Jousikvartetto Es-duuri, jousiorkesteriversioFanny Mendelssohnin (myöh. Fanny Hensel) elämä kietoutuu monin säikein yhteen hänen muutamia vuosia nuoremman veljensä Felixin kanssa. Samalla se käy surulliseksi esimerkiksi siitä, miten erilaisen osan 1800-luvun porvarillinen tapakulttuuri oli varannut miehille ja naisille. Fanny ja häntä neljä vuotta nuorempi Felix olivat lapsuudestaan lähtien poikkeuksellisen läheisiä ja saivat yhdessä musiikkiopetusta säveltäjä Carl Friedrich Zelteriltä. Molemmat osoittivat varhain kiistattoman musiikillisen lahjakkuutensa ja ottivat aktiivisesti kantaa toistensa sävellystyöhön. Fannyn ei kuitenkaan sallittu kehittää uraansa täyteen ammattimaisuuteen niin kuin Felixin; sitä vastustivat sekä Felix että muutoin hyvinkin valistunut pankkiiri-isä.
Ammattimaisen uran ollessa poissuljettu vaihtoehto Fanny Mandelssohnin musiikillisen toiminnan keskipisteeksi tulivat sunnuntaikonsertit, joita hän järjesti vanhempiensa kodissa Berliinissä. Suurin osa hänen tuotannostaan syntyi näitä tilaisuuksia varten ja koostuu sen vuoksi pääosin pientä esittäjistöä vaativasta musiikista, yksin- ja kuorolauluista, pianoteoksista ja kamarimusiikista. Henselin todellista arvoa säveltäjänä ei pitkään aikaan tajuttu, ja ratkaiseva käänne tapahtui vasta 1900-luvun loppupuolella alkaneen syventyneen kiinnostuksen myötä.
Fanny Mendelssohnin ainoa jousikvartetto (1834) kuuluu myöhemmän pianotrion (1846) kanssa hänen keskeisiin teoksiinsa. Sen neljästä osasta rakentuu tavanomaisesta poikkeava mutta silti tasapainoinen kokonaisuus. Teoksessa ei ole perinteistä sonaattimuotoista avaus-allegroa vaan sen paikalla muodoltaan vapaa ja tunnevoimaisen intensiivisesti laulava hidas osa. Toisena osana on eloisa scherzo, jossa on triona dynaamisen vauhdikas fugato. Kolmas osa on laulullinen Romanza, jossa on myös valittavia ja jännitteisiä sävyjä. Teos päättyy energiseen finaaliin, jossa ei olla kaukana Felix-veljen maailmoista, miten päin vaikutteet sitten kulkeutuivatkaan kahden lahjakkaan sisaruksen välillä.
Kimmo Korhonen
