KUVAJAISIA

perjantai 17.11.2017 19.00 Kausikonsertti 8
25/19/11 €

KUVAJAISIA

perjantai 19.00 Kausikonsertti 8
25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
perjantai 17.11.2017 19.00 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Rautavaaran Cantus Arcticuksessa ja rovaniemeläisen Outi Tarkiaisen Jukka Perkolle kirjoittamassa saksofonikonsertossa soi pohjoinen ulottuvuus. Konserton saamenkielinen nimi Saivo viittaa tuonpuoleisten olentojen maailmaan. Näitä tunnelmia täydentää Šostakovitšin karheanvoimakas kamarisinfonia.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

18.15 - 18.45

Esittelijänä Kimmo Korhonen. Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Einojuhani Rautavaara

Cantus Arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille
Levytetty

Rautavaaralta (1928-2016) tilattiin 1970-luvun alussa juhlakantaatti Oulun yliopiston ensimmäistä promootiotilaisuutta varten. Tavanomaisen solisteille, kuorolle ja orkesterille kirjoitetun juhlateoksen sijasta hän päättikin säveltää "konserton linnuille ja orkesterille", josta on myöhemmin tullut yksi Rautavaaran suosituimmista teoksista.
Cantus arcticuksessa linnut esiintyvät ääninauhalla, josta Rautavaara nauhoitti itse suuren osan Limingan kuuluisilla lintusoilla. Lintujen äänet muodostavat raikkaan kontrapunktin orkesterin täyteläisille ja pehmeille soinnuille.

Avausosa Suo alkaa huilujen sooloilla. Vähitellen lintujen sointikenttä nousee kuuluville, samoin jousien leveä pääaihe. Keskiosassa Melankolia nousee esiin tunturikiurun surumielinen laulu. Päätösosa Joutsenet kasvaa hurmioituneeseen huipennukseen, jossa joutsenten määrää on lisätty monistamalla nauhaosuutta. "Kuvittelin, että ne lentäisivät suoraan polttavaan aurinkoon asti", kuvaili säveltäjä.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

Outi Tarkiainen

Saksofonikonsertto ”Saivo”, kantaesitys

Saksofonikonsertto Saivo on heijastuksista inspiraationsa saanut teos, joka maalaa muotokuvan uudenlaisesta saksofonistista. Sana ”saivo” on peräisin saamelaisten muinaisuskosta ja tarkoittaa alunperin kaksipohjaista järveä, jonka alapuolella on tuonpuoleisten olentojen asuttama maailma – kuin kuvajainen meidän maailmastamme. Sävelsin teoksen edesmenneen saamelaisen taiteilijan, Nils-Aslak Valkeapään kotitalossa Yykeänperällä Pohjois-Norjassa Lyngenin vuonon rannalla, jossa ikkunoiden alla aukeava meri saattoi tyynenä päivänä heijastaa kokonaisen todellisuuden pintaansa.

Konsertto alkaa solistin yksinäisellä laululla, jonka ääriin orkesteri tarttuu ja joka sytyttelee kuin pieniä lamppuja eri puolille jousistoa (osa Kuvajaisesi). Toisinaan solisti pysähtyy heijastustaan kuulostellen, ja tunnelma on odottava. Toinen osa (Vedessä) väreilee kujeellisesti, ja valon välkehtivät spektrit kuvastuvat kaikkialle. Musiikin rytmit leikkivät iloisesti ja luistavat pois juuri kun niistä on saamassa otteen. Muodossa on scherzomaisuutta.

Teoksen kolmas osa (Tuhkassa) on dramaattinen: toinen toistaan korkeammat tuhkapilvet jylisevät orkesterissa ja vyöryvät solistin yli voimalla, ja orkesterin välillä vetäessä henkeä huutaa solisti kuin kohtalonsa repimänä. Neljäs osa (Heijastus)on muodoltaan palindromimainen – sen musiikki kimaltelee salaperäisesti ja solisti liittyy siihen kuin olisi kaiku itsekin. Toisinaan kuuluu ääniä, jotka kuiskivat oudolla tavalla, ikäänkuin jo toisesta maailmasta kutsuen.

Viides osa (Halkeama) uppoaa Saivoon, Tuonpuoleiseen. Maa ja taivas ovat kääntyneet ylösalaisin, tähdet loistavat alhaalla ja yläpuolella lainehtii vesi. Solisti vaeltaa rauhallisesti eteenpäin, puhuen kaikella tietämyksellään. Jouset leviävät kaikkeuteen ja celesta tikittää itsepintaisesti kuin ajan rajallisuudesta muistuttaen. Musiikin vääjäämättömyys virtaa kohti tuntematonta, solistin voimatta sitä enää vastustaa…

Teos on Tapiola Sinfoniettan tilaus ja omistettu saksofonisti Jukka Perkolle. Haluan kiittää Madetoja-säätiötä, Lásságámmi-säätiötä ja Suomen Kulttuurirahastoa tuesta teosta työstäessä.

Teksti: Outi Tarkiainen

Dmitri Šostakovitš

Kamarisinfonia op. 73a
Levytetty

Šostakovitšin (1906-1975) nimissä esitetään useita "kamarisinfoniaksi" otsikoituja teoksia. Ne eivät ole hänen alkuperäisiä luomuksiaan vaan hänen jousikvartetoista tehtyjä sovituksia jousiorkesterille. Monien sovitusten takana on venäläinen alttoviulisti ja kapellimestari Rudolf Barshai, joka sai sovituksilleen täyden hyväksynnän säveltäjältä. Kamarisinfoniassa F-duuri op. 73a lähtökohtana on ollut Šostakovitšin kolmas jousikvartetto, jonka sovituksessa Barshai on täydentänyt jousistoa puupuhaltimilla ja harpulla.

Šostakovitšin kolmas jousikvartetto valmistui toisen maailmansodan jälkitunnelmissa 1946. Kun teos sai kantaesityksensä Moskovassa joulukuussa 1946, se herätti hämmennystä mm. ajoittaisen tuskaisuutensa ja moniselitteisen päätöksensä vuoksi. Jotkut kriitikot jopa kokivat, että teos oli verhottu hyökkäys Stalinia vastaan. Šostakovitš vetikin teoksen pois julkisuudesta, ja lähivuosina, aina Stalinin kuolemaan saakka 1953, sitä esitettiin vain yksityisissä tilaisuuksissa.

Kolmas kuuluu Šostakovitšin merkittäviin jousikvartettoihin. Se on tunnelataukseltaan vahva teos, jossa voi aistia yhtä lailla muistumia sodan tunnoista kuin syvän henkilökohtaista itsetilitystä. Siinä on myös yhteyksiä muutamiin hänen samanaikaisiin teoksiinsa.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit