Kuoleman lauluja

perjantai 11.10.2019 19.00 Kausikonsertti 4
alk. 25/19/11 €
Osta lippu

Kuoleman lauluja

perjantai 19.00 Kausikonsertti 4
alk. 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 11.10.2019 19.00 alk. 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun 2018 voittanut Ryan Bancroft ihastuttaa yleisöä musiikin kauniilla muotoilulla. Sibeliuksen kuudennen sinfonian valoisat ja kirkkaat sävyt kohtaavat Takemitsun musiikin länsi- ja itämaiset vaikutteet. Mussorgskyn ja Kokkosen vahvojen teosten solistina on Mika Kares. Luvassa on suomalaista bassolaulua parhaimmillaan.

Taiteilijat

Ohjelma

Tōru Takemitsu

How slow the wind

Japanilainen Toru Takemitsu on jo pitkään ollut Euroopassa esitetyin aasialainen säveltäjä. Hänen tapauksessaan "eurooppalaisuuden" ja "aasialaisuuden" välistä erottelua ei kuitenkaan kannata liiaksi korostaa. Hänen musiikissaan molemmat ovat läsnä mutta eivät vastakohtaisina vaan toisiaan täydentävinä ja toisiinsa sulautuneina elementteinä. Takemitsun kasvuvuosina länsimainen musiikki oli kiellettyä Japanissa, ja sodan jälkeen hän alkoi tietoisesti suuntautua kohti eurooppalaista musiikkia ja vastaavasti ottaa etäisyyttä omaan japanilaisuuteensa. 1960-luvulla hän alkoi kuitenkin vähitellen etsiytyä myös omille japanilaisille juurilleen.

Hänen myöhemmän tuotantonsa synteesityyliä edustaa myös How Slow the Wind (1991), joka on Takemitsulle tyypillisen runollinen, luonnon inspiroima otsikko, ja luonto ylipäätään oli tärkeä innoittaja hänelle. Otsikko on avaussäe amerikkalaisen Emily Dickinsonin (1830-1886) runosta, jossa koko säkeistö kuuluu: "How slow the wind --/how slow the sea --/how late their Feathers be!" Takemitsun teos on heleäsointista, impressionistisen mietiskelevää musiikkia, täynnä salaperäisesti häilyvien tunnelmien ajatonta kauneutta. Teoksen melodisena ytimenä on oboen esittelemä seitsensävelinen aihelma, joka esiintyy taajaan läpi teoksen muuntuen samalla hienovaraisesti.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Modest Musorgski / Dmitri Šostakovitš

Kuoleman lauluja ja tansseja

Modest Musorgski oli 1800-luvun venäläisistä säveltäjistä alkuvoimaisin ja hiomattomin, todellinen luonnonvoimaisen neron arkkityyppi. Hän oli parhaimmillaan vokaalisäveltäjänä, jonka tärkeän sävellyslajin muodostavat yksinlaulut.

Kuoleman lauluja ja tansseja maalaa Musorgskille ominaisella psykologisella voimalla neljä erilaista kuvaa kuolemasta. Laulut ovat sävyltään kerronnallisia, kuin musiikillisia novelleja tai pienoisdraamoja. Kehtolaulussa äiti valvoo sairaan lapsena vuoteen äärellä, mutta Kuolema asettuu päättäväisesti äidin paikalle. Serenadissa Kuolema on tuntematon ritari, joka viettelee laulullaan sairaan nuoren neidon syliinsä. Trepakissa Kuolema tapaa lumimyrskyssä eksyneen juopuneen talonpojan. He tanssivat yhdessä, kunnes talonpoika vajoaa hankeen. Muistumat Dies irae –sävelmästä korostavat laulun danse macabre –luonnetta. Sotapäällikössä Kuolema korjaa satoaan ruumiiden ja haavoittuneiden sotilaiden täyttämältä taistelukentältä.

Musorgski sävelsi Kuoleman laulut ja tanssit alun perin lauluäänelle ja pianolle, mutta sarjasta on sittemmin tehty useita orkestraatioita. Dmitri Šostakovitšin versio on vuodelta 1962.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Joonas Kokkonen

Paavon monologi I ”En saa ovea auki” oopperasta Viimeiset kiusaukset

Suomen Kansallisoopperassa syyskuussa 1975 ensi-iltansa saanut ooppera Viimeiset kiusaukset oli Joonas Kokkosen tuotannon kokoava monumentti, sen selvästi erottuva lakipiste. Se on hänen ilmaisullisesti moniulotteisin ja väkevin teoksensa.

Viimeiset kiusaukset perustuu Joonas Kokkosen pikkuserkun Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään vuodelta 1960. Oopperan päähahmo on todellinen henkilö, 1800-luvun alkupuolen herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen, ja hänen kauttaan teos heijastaa Kokkoselle läheistä hengellistä aihepiiriä.

Kokkonen sävelsi Paavon roolin aikansa suomalaiselle bassojätille Martti Talvelalle. Suuri ja henkisesti vaativa rooli kiteytyy Paavon kahdessa monologissa, yksi kummassakin oopperan näytöksessä. Paavon ensimmäinen monologi "En saa ovea auki" sijoittuu I näytöksen jälkipuolelle, kuudenteen kohtaukseen. Se seuraa Paavon ja hänen vaimonsa Riitan dramaattista riitaa, jonka päätteeksi Riitta on yrittänyt heittää Paavoa kirveellä, kun Paavo on halunnut saarnaretkelle lähtiessään ottaa talon viimeisen leivän mukaansa. Monologissa Paavo harhailee houreisen tajunnanvirran viemänä sisäisissä muistoissaan, matkanteossa ja – puomin kohdattuaan – palaa oman kotinsa maailmaan.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Jean Sibelius

Sinfonia nro 6 d-molli op. 104

Kuudennen sinfonian valmistuminen alkuvuodesta 1923 päätti Sibeliuksen uralla monta vuotta kestäneen välivaiheen, jonka aikana merkittäviä uusia teoksia ei valmistunut.

Kuudes sinfonia on ilmaisunsa tasapainoisuudessa ja muotonsa sopusuhtaisuudessa syvän klassinen ja ajaton teos. Siinä ei ole etumerkintää, mutta C-duurin sijasta sävellaji on d-doorinen. Ensiosa alkaa seesteisenä virtailuna, josta avaus-allegro puhkeaa esiin; tempomerkintä pysyy kuitenkin läpi osan samana.
Hidas osa alkaa huilujen ja fagottien viileänkuulailla soinnuilla, jotka saavat rinnalleen viulujen yksinkertaisen melodia-aihelman. Näistä aineksista Sibelius luo vapaahkosti rakentuvan muunnelmaosan. Kolmantena on energinen ja vauhdikas scherzo.
Finaali alkaa soitinryhmien rauhallisena replikointina, mutta keskivaiheessa musiikki saa dramaattisemman ilmeen ja kasvaa kolmena aaltona huipennukseen. Teos ei kuitenkaan pääty tähän, sillä alkujakson teemat palaavat mutta uudessa asussa, sinfonisen allegro-sykkeen säestämänä. Liike-energian sammuttua musiikki liukuu hiljenevään, Sibeliuksen tuotannon koskettavimpiin kuuluvaan koodaan.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Taiteilijatapaaminen

n. 21.00

Palvelut

Näytä kaikki konsertit