KANTOROWIT

perjantai 3.9.2021 19.00 Kausikonsertti
Loppuunmyyty Espoon kulttuurikeskus
perjantai 3.9.2021 19.00 Loppuunmyyty Espoon kulttuurikeskus

Vuoden 2019 Tšaikovski-kilpailun voittaja Alexandre Kantorow on jo aiemminkin häikäissyt Tapiola Sinfoniettan solistina. Tällä kertaa tämä sielukas virtuoosi tuo mukanaan ranskalaisen konserttokirjallisuuden suosikkiteoksiin kuuluvan Camille Saint-Saënsin toisen pianokonserton. Jean-Jacques Kantorowin johtamana kuullaan myös Mahlerin sinfonioista herkkävireisin, nyt Klaus Simonin kiitettynä kamariorkesteriversiona. Sinfonian sopraanosoolon ”taivaallisen elämän” tunnelmia tulkitsee Essi Luttinen.

Ystävällisesti pyydämme tutustumaan turvallisuusohjeisiin.
Muutokset mahdollisia.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Avoin kenraaliharjoitus 1

Avoin kenraaliharjoitus Tapiolasalissa klo 10-13.
Liput alk. 5 €, Lippupiste.

Camille Saint-Saëns

Pianokonsertto nro 2 g-molli op. 22

Ooppera hallitsi lähes yksinvaltiaana 1800-luvun ranskalaista musiikkielämää. Myös Camille Saint-Saëns oli kiinnostunut oopperan mahdollisuuksista, mutta hän piti arvossa myös sinfonian ja konserttojen kaltaisia perinteisiä orkesterimusiikin lajeja ja teki niiden parissa historiallisesti merkittävimmän työnsä. Hän sävelsi kaikkiaan kymmenen konserttoa – viisi pianolle, kolme viululle ja kaksi sellolle – sekä koko joukon pienimuotoisempia solistisia teoksia. Vaikka konsertot heijastavat Saint-Saënsin klassismista juontuvia ihanteita, ilmaisun tasapainoisuutta ja selkeyttä, hän kokeili usein tavallisuudesta poikkeavia muotoratkaisuja.
Saint-Saënsin pianokonsertoista toinen on nykyisin suosituin. Se sai kuitenkin vaisun vastaanoton ensiesityksesään Pariisissa toukokuussa 1868 Saint-Saënsin ollessa itse solistina. Yhtenä syynä saattoi olla se, että hän oli säveltänyt teoksen valtavassa kiireessä, vain 17 päivässä juuri ennen esitystä, eikä hän ollut ehtinyt kunnolla harjoitella sen piano-osuutta. Hämmennystä on saattanut herättää myös teoksen laaja tyyliasteikko, jonka pianisti Zygmunt Stojowski kiteytti: "Se alkaa Bachina ja päättyy Offenbachina."
Konsertto löysi kuitenkin nopeasti ihailijansa. Yksi heistä oli Franz Liszt, joka omista rohkeammista tyylillisistä pyrkimyksistään huolimatta innostui teoksesta: "Sen muoto on kekseliäs ja osuvasti valittu. Mielenkiinto kasvaa läpi kolmen osan, ja olet käyttänyt pianistisia eleitä teoksen eduksi uhraamatta mitään sävellyksellistä periaatetta..."
Teoksen kolme osaa jäsentyvät perinteisestä konserttokaavasta poikkeavaksi kokonaisuudeksi. Teoksen aloittaa hidas osa, jonka alkua hallitseva pianon soolo tuo mieleen Bachin fantasiat. Orkesterin jyhkeiden repliikkien jälkeen piano esittää nokturnalisesti laulavan teeman, jonka Saint-Saëns lainasi oppilaansa Gabriel Faurén harjoitustehtävästä. Osan lopulle Saint-Saëns on sijoittanut vielä kadenssin.
Teoksen keskellä on ilmavan läpikuultava ja eloisan taiturillinen scherzo, jossa on toisena temaattisena elementtinä kepeän huoleton lauluteema. Finaalin kiihkeät rytmit tuovat mieleen italialaisen tarantellan, vaikka osaa ei sellaiseksi olekaan nimetty.

Gustav Mahler, sov. Klaus Simon

Sinfonia nro 4 G-duuri

Gustav Mahlerin kymmenen sinfonian sarjaa on usein verrattu suureen omaelämäkerralliseen romaaniin, jossa jokainen teos muodostaa oman lukunsa. Neljäs sinfonia on monumentaalisen kokonaisuuden valoisin ja vapautunein teos, sen seesteinen suvantovaihe, vaikka omat varjoisammat alueensa siinäkin on.
Teos sai alkunsa laulusta "Das himmlische Leben" (Taivaallinen elämä), joka oli alun perin syntynyt jo 1892. Mahler ajatteli ensin sitä jättimäisen kolmannen sinfoniansa (1893-96) finaaliksi mutta sijoitti sen lopulta päätösosaksi neljänteen sinfoniaan (1900). Sopraanosolistille kirjoitettu Das himmlische Leben on lapsen silmin nähty naivistinen kuvitelma taivaan iloista. Sen sisältö muokkasi koko neljännen sinfonian olemusta, ja Mahler saattoi hyödyntää sen aihelmia teoksen muissakin osissa ja luoda osien välille temaattisia yhteyksiä.
Neliosaisen teoksen sonaattimuotoista avausosaa seuraa kahden trio-jakson rikastama scherzo, jossa sävelaskeleen normaalia korkeammalle viritetty sooloviulu saa tärkeän roolin. Hidas osa rakentuu kahden teeman muuntelulle, ja päätöksenä on rondomaisesti hahmottuva Das himmlische Leben. Teoksen sisäinen kehitys muotoutuu henkiseksi matkaksi kahden ensimmäisen osan ristiriitaisemmista tunnoista kohti päätösosan maalailemaa lapsuuden ihannekuvaa, jollaista Mahler ei omina köyhien lähtökohtien kahlitsemina varhaisvuosinaan saanut kokea.
Tässä konsertissa Mahlerin neljäs sinfonia kuullaan saksalaisen pianistin ja kapellimestarin Klaus Simonin (s. 1968) vuonna 2007 tekemänä sovituksena pienemmälle kokoonpanolle. Mukana ovat vain yhdet puhaltimet (mutta ei trumpettia), lyömäsoittaja, harmoni, piano sekä jousisto, jonka voi toteuttaa pienimmillään viidellä ja enimmillään 20 soittajalla. Simonin sovitus antaa teokselle alkuperäisversiota intiimimmän, välittömämmän ja henkilökohtaisemman sävyn. Mahlerin sinfonioista juuri neljäs soveltuukin hyvin tällaiseen versioon, jolloin korostuu sen piilevä kamarimusiikillisuus, sen hahmottuminen enemmän läpikuultavien linjojen kuin suurten orkesterimassojen musiikiksi.

Taiteilijatapaaminen

Taiteilijatapaaminen konsertin jälkeen Tapiolasalissa.
Haastateltavina Jean-Jacques ja Alexandre Kantorow
Järj. Sinfoniettan Ystävät ry.
Vapaa pääsy

Palvelut

Näytä kaikki konsertit