KAMARIMUSIIKKIA VILLA GYLLENBERGISSÄ III

sunnuntai 19.5.2019 16.00 Kamarimusiikki
15€, sis. käsiohjelma ja museon pääsymaksu
Osta lippu

KAMARIMUSIIKKIA VILLA GYLLENBERGISSÄ III

sunnuntai 16.00 Kamarimusiikki
15€, sis. käsiohjelma ja museon pääsymaksu Villa Gyllenberg
Osta lippu
sunnuntai 19.5.2019 16.00 15€, sis. käsiohjelma ja museon pääsymaksu Villa Gyllenberg

Tapiola Sinfoniettan kamarikonserttien sarja järjestetään tänä keväänä yhdeksännen kerran.
Koti- ja taidemuseo Villa Gyllenbergissä Helsingin Kuusisaaressa kuullaan 18.-19.5.2019 neljä konserttia, joiden ohjelmassa on kamarimusiikin helmiä vuosien varrelta ja tarinoita Villa Gyllenbergin historiasta. Musiikista vastaavat Tapiola Sinfoniettan muusikot.
Sarjan kolmannessa konsertissa kuullaan Schumannin, Baxin, Tarrodin ja Ravelin teoksia. Tutustu muiden konserttien ohjelmiin alla olevista linkeistä ja tule paikan päälle nauttimaan musiikista sekä museon taidekokoelmasta luonnonkauniissa ympäristössä. Konserttilipulla sisäänpääsy myös museoon.

Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä I
Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä II
Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä IV

Yhteistyössä: Villa Gyllenberg

Ohjelma

Robert Schumann

Kolme romanssia

Yksi romantiikan kauden luonteenomaisimmista teoslajeista oli karaktäärikappale, tietyn yhtenäisen tai muutoin rajatun tunnelman hallitsema pienimuotoinen kappale. Erityisen herkästi ja moni-ilmeisesti muodoltaan vapaahkoa miniatyyriä käytti Schumann, ja monet hänen suurista pianoteoksistaankin ovat tällaisten pienoiskuvien ketjuja.

Schumannin kolme vuonna 1849 valmistunutta romanssia op. 94 kuuluvat romantiikan kauden harvoihin alkuperäisiin oboesävellyksiin. Oboelle vaihtoehtoisina soittimina mainitaan tosin viulu tai klarinetti – luultavasti ennen muuta laajemman levikin takaamiseksi - mutta parhaiten näiden surumielisten ja melodisesti kukkeiden kappaleiden herkkä lyriikka avautuu juuri oboen esittämänä. Piano jättäytyy teoksessa suosiolla säestävän myötäilijän osaan. Schumann käytti musiikkiartikkeleita kirjoittaessaan nimimerkkeinä Eusebiusta ja Florestania, jotka ilmensivät hänen muusikkopersoonansa kanta puolta, runollista haaveilijaa ja dynaamista kapinallista. Nämä viehkeät kappaleet ovat selvästi haaveellisen Eusebiuksen kynästä lähtöisin.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Arnold Bax

Threnody and Scherzo

Arnold Bax kuului sotienvälisenä aikana englantilaisen musiikin kärkinimiin. Seitsemän sinfonian lisäksi Bax tunnetaan varsinkin orkesterirunoelmistaan, joista tunnetuin on 1917 valmistunut Tingeltangel, mutta hän kirjoitti myös laajan kamari-, piano- ja vokaalimusiikkituotannon.

Baxin Threnody & Scherzo valmistui vuonna 1936 arvostettua brittiläistä fagotistia Archie Camdenia varten ja sai kantaesityksensä Lontoossa saman vuoden joulukuussa. Epätavallinen kokoonpano – fagotti, harppu ja jousisekstetti – antaa teokselle omaa väriään. Hidas avausosa Threnody kasvaa esiin fagotin salaperäisestä avausmelodiasta ja saa nimen mukaisen valituslaulun tuntua, mutta osassa on myös valoisampia tunnelmia. Toisena osana on nopealiikkeisen sähäkkä Scherzo.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Andrea Tarrodi

Empíreo

Andrea Tarrodi on noussut muutaman viime vuoden aikana Ruotsin säveltäjien eturiviin ja on jo ehtinyt luoda laajan tuotannon, johon sisältyy orkesteriteosten lisäksi konserttoja, kamarimusiikkia, vokaaliteoksia sekä elektroakustista musiikkia.

Harpulle, lyömäsoittimille ja jousikvintetille sävelletty Empireo (2011) on saanut alkunsa visuaalisesta virikkeestä, Tukholman vuonna 1925 valmistuneen konserttitalon Grünewald-salin (pienen salin) kattomaalauksesta. Kreikkalaisesta mytologiasta innoituksensa saaneen art deco -henkisen maalauksen on tehnyt ruotsalainen Isaac Grünewald, ja se esittää Apollo-jumalaa soittamassa lyyraa, jonka kielinä ovat auringon säteet.

Empireon musiikissa on uusimpressionistista kuulaan kirkasta värikkyyttä mutta myös minimalismille sukua olevaa toisteisuutta. Tarrodi on kertonut antaneensa harpun edustaa yhdessä kontrabasson ja sellon kanssa Apollon ääntä. Sana "empireo" viittaa sekä "taivaalliseen" että (Tuomas Akvinolaisen mukaan) taivaan korkeimpaan paikkaan, joka on Jumalan asuinsija.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Maurice Ravel

Trois poèmes de Mallarmé

Stéphane Mallarmé (1842-1898) oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista mutta samalla yksilöllisimmistä ranskalaisista runoilijoista, jonka runot olivat erään määritelmän mukaan "mahdottomia kääntää, edes ranskaksi" mutta joka ehkä juuri siksi antoi virikkeitä myös myöhemmille taidesuuntauksia kuten kubismille, futurismille ja surrealismille.

Ravel sävelsi ensimmäisen Mallarmén runoon perustuvan laulunsa (Sainte) jo runoilijan vielä eläessä vuonna 1896, mutta hänen todellinen Mallarmé-teoksensa on kolmen laulun sarja vuodelta 1913, yksi vokaalisen kamarimusiikin hienovireisimmistä luomuksista. Kaikki Ravelin Mallarmé-laulujen kolme osaa ovat hillityn herkkää ja läpikuultavaa musiikkia, avauslaulussa Soupir paikoin jopa lähes ilmaanhajoavan aineetonta. Sama vähäeleinen, lyyrisiä kauneusarvoja palvova ilmaisu hallitsee myös kahta muuta laulua Placet futile ja Surgi de la croupe et du bond. Kamarimusiikillinen elementti on lauluissa olennainen hillitysti mutta hienostuneesti käytetyn kamariyhtyeen muodossa.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit