KAMARIMUSIIKKIA VILLA GYLLENBERGISSÄ I

lauantai 18.5.2019 16.00 Kamarimusiikki
15€, sis. käsiohjelman ja museon sisäänpääsyn

KAMARIMUSIIKKIA VILLA GYLLENBERGISSÄ I

lauantai 16.00 Kamarimusiikki
15€, sis. käsiohjelman ja museon sisäänpääsyn Villa Gyllenberg
lauantai 18.5.2019 16.00 15€, sis. käsiohjelman ja museon sisäänpääsyn Villa Gyllenberg

Tapiola Sinfoniettan kamarikonserttien sarja järjestetään tänä keväänä koti- ja taidemuseo Villa Gyllenbergissä Helsingin Kuusisaaressa 18.-19.5.2019.
Neljässä konsertissa kuullaan kuvataiteen ja luonnon inspiroimia ohjelmakokonaisuuksia Tapiola Sinfoniettan muusikoiden tulkitsemina.
Sarjan ensimmäisessä konsertissa 18.5. klo 16 kuullaan Mozartin, Takemitsun, Muhlyn ja Caplet’n teoksia. Tutustu muiden konserttien ohjelmiin alla olevista linkeistä ja tule paikan päälle nauttimaan musiikista sekä museon taidekokoelmasta luonnonkauniissa ympäristössä. Konserttilipulla sisäänpääsy myös museoon. Kahvio on avoinna väliajalla.

Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä II
Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä III
Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä IV

Yhteistyössä: Villa Gyllenberg

OHJELMA 18.5.2019 KLO 16

Wolfgang Amadeus Mozart: Serenadi puhaltimille c-molli K.388
– Allegro
– Andante
– Menuetto (in canone)
– Allegro

Paula Malmivaara, oboe
Marja Talka, oboe
Olli Leppäniemi, klarinetti
Alžběta Baldová, klarinetti*
Jaakko Luoma, fagotti
Bridget Allaire-Mäki, fagotti
Tero Toivonen, käyrätorvi
Ilkka Hongisto, käyrätorvi

Tōru Takemitsu: Rain Spell

Heljä Räty, huilu
Olli Leppäniemi, klarinetti
Päivi Severeide, harppu
Antti Rislakki, vibrafoni
Naoko Ichihashi, piano

* Väliaika *

Nico Muhly: Clear Music

Janne Aalto, sello
Päivi Severeide, harppu
Naoko Ichihashi, celesta

André Caplet: Conte fantastique

Päivi Severeide, harppu
Sari Deshayes, viulu
Jukka Mertanen, viulu
Tuula Saari, alttoviulu
Jukka Kaukola, sello

Konsertti päättyy n. 17.30.

* Sibelius-Akatemia

Ohjelma

Wofgang Amadeus Mozart

Puhallinoktetto c-molli

Mozartin serenadi c-molli K. 388 kuuluu Mozartin kamarimusiikin hienoimpiin luomuksiin, mutta on myös monilla tavoin arvoituksellinen teos. Sen syntyaika tiedetään, mutta teoksen käyttötarkoituksesta tai esityksestä ei ole mitään tietoa. Mozart joka tapauksessa ymmärsi serenadin musiikillisen arvon ja sovitti sen myöhemmin myös jousikvintetoksi K. 406.

Kun yleensä serenadeissa on vähintään viisi osaa, on tässä osia vain neljä, ja kokonaisuus on pikemminkin sinfoninen kuin serenadimainen. Sonaattimuotoista avausosaa seuraavat hivelevän laulullinen hidas osa, kaanontekniikan rikastama menuetti ja päätöksenä muunnelmamuotoinen finaali, joka kääntyy viimeisessä muunnelmassa C-duurin valoon. Läpi teoksen voi ihailla, miten Mozart suorastaan herkuttelee soittimiston mahdollistamilla erilaisilla väri- ja sointitehoilla.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Tōru Takemitsu

Rain Spell

Tōru Takemitsun teoksissa eurooppalaiset ja aasialaiset ainekset sulautuvat eheäksi, vaikuttavaksi synteesiksi.
Luonto ja sen eri elementeistä erityisesti vesi kiehtoi Takemitsua, ja hän sävelsi useita vesiaiheisia teoksia. Tähän sarjaan lukeutuu myös Rain Spell vuodelta 1982, joka kiinnittää huomiota jo heleitä ja sateisen läpikuultavia sointimahdollisuuksia tarjoavalla soitinvalikoimallaan huilu, klarinetti, harppu, piano ja vibrafoni.

Takemitsu on kirjoittanut teoksen ns. proportionaalisella notaatiolla, eli siinä ei ole tahtiviivoja, jolloin syntyy vapaasti hengittävää, elastista sointikudosta. Tunnelma on mietiskelevän lyyrinen, paikoin salaperäinenkin. Omaa väriään teokselle antaa se, että harpun viritys tuo mukaan neljäsosasävelaskelia ja puhaltimet käyttävät ns. multifoneja, joiden ansiosta musiikki saa omaa epätodellista tuntuaan. Harppu voi tuoda mieleen perinteisen japanilaisen kielisoittimen koton, ja vastaavasti kun huilisti vaihtaa teoksen aikana soittimensa matalammaksi alttohuiluksi, se muistuttaa soinniltaan japanilaista shakuhachi-huilua.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Nico Muhly

Clear Music

Nico Muhly on noussut 2010-luvulla yhdeksi aikamme menestyneimmistä amerikkalaissäveltäjistä. Hänen musiikilliset virikkeensä ulottuvat vanhasta anglikaanisesta kuorotraditiosta minimalismiin ja 1900-luvun uudempiin tyylisuuntauksiin.

Vanha englantilainen kuorotraditio on taustalla kamarimusiikkiteoksessa Clear Music (2005). Lähtökohtana on renessanssin kauden vokaalimusiikin mestarin John Tavernerin (n. 1490-1545) motetti Mater Christi sanctissima ja tarkemmin sen yksi tahti, jota Muhly on tutkinut ja josta hän on rakentanut koko teoksen. Tavernerin motetti on sikäli läheinen Muhlylle, että hän on itsekin ollut laulamassa sitä osana vokaaliyhtyettä, ja hän kertoo kiinnittäneensä silloin huomiota siihen, kuinka pitkä välimatka motetin sopraanonäänellä on muihin ääniin. Tässä teoksessa sopraanon roolin ottaa sello, ja keskitetystä materiaalisesta lähtökohdasta on syntynyt toisteinen mutta jatkuvasti varioituva teos, jossa sellon intensiivinen laulavuus saa taustakseen celestan ja harpun kuulaan sointimaiseman.

Lyhennetty Kommo Korhosen tekstistä

André Caplet

"Conte fantastique" harpulle ja jousikvartetille

Teos perustuu Edgar Allan Poen kauhukertomukseen The Masque of the Red Death (Punaisen kuoleman naamio), joka kertoo ruhtinas Proseperon linnaan lukkiutuvista, "punaisena kuolemana" tunnettua ruttoa pakenevista ihmisistä.
Caplet kohtasi oman "punaisen kuolemansa" ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudoissa, joissa hän joutui kaasumyrkytyksen uhriksi. Se vaurioitti pysyvästi hänen keuhkojaan, päätti hänen uransa kapellimestarina ja aiheutti hänen ennenaikaisen kuolemansa vuonna 1925.

Conte fantastique valmistui alun perin harpulle ja jousiorkesterille, mutta Caplet teki siitä myöhemmin myös version harpulle ja jousikvartetille, joka ilmestyi 1924. Caplet mainitsee julkaistussa nuotissa, että teoksen lähtökohtana on ollut Poen kertomus ja on vielä liittänyt mukaan tiivistelmän novellin juonesta. Näin teos edustaa selkeästi ohjelmallista kamarimusiikin juonnetta.

Teos myötäilee kuvausvoimaisin sävyin tarinan vaiheita. Musiikki etenee avausjakson aavemaisesta, kenties ruton saapumista kuvaavasta kauhumusiikista keskitaitteen valoisampaan, debussymäisesti soljuvaan eloisuuteen, jossa voi kuulla vieraiden tanssivan turvalliseksi kokemassaan linnassa. Loppupuolella tunnelma kääntyy jälleen uhkaavammaksi, ja harpun koputuksia seuraavat 12 kellonlyöntiä, joiden myötä punainen kuolema paljastuu ja alkaa surmata vieraita.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit