Joulubarokki 1

keskiviikko 18.12.2019 19.00 Kausikonsertti 10
Loppuunmyyty
Osta lippu

Joulubarokki 1

keskiviikko 19.00 Kausikonsertti 10
Loppuunmyyty Espoon tuomiokirkko
Osta lippu
keskiviikko 18.12.2019 19.00 Loppuunmyyty Espoon tuomiokirkko

Barokkiviulun kuningattareksi mainittu Rachel Podger saapuu odotetulle uusintavierailulle Tapiola Sinfoniettaan. Kaunis ja monikerroksinen barokkimusiikki johdattaa kuulijat hiljentymään joulun äärelle. Bachin musiikkia kehystetään italialaisella barokkiohjelmistolla.
Rachel Podgerin ansiot on huomioitu useilla merkittävillä tunnustuksilla: vuonna 2015 hän sai ensimmäisenä naisena Royal Academy of Musicin Bach-palkinnon ja 2018 Gramophone-lehden Vuoden taiteilija -palkinnon. Levytyksistään hän on saanut BBC Music Magazinen palkinnon 2014 ja 2016 ja Gramophone-lehden palkinnon 2016.

Konsertin kesto on noin 1 h 15 min, ei väliaikaa. KONSERTTI ON LOPPUUNMYYTY.

“Podgerin Bach on aina ollut jotain aivan erityistä, korvaamatonta.” – BBC Music Magazine
“Rachel Podger lets the music shine – what unity of art and personality!” – Göttinger Tagelblatt

Kuuntele YouTubessa J.S. Bachin kaksoisviulukonserton d-molli osa ””Largo ma non tanto” Rachel Podgerin ja Elizabeth Blumenstockin esittämänä.

www.rachelpodger.com

 

 

 

 

Taiteilijat

Ohjelma

Francesco Maria Veracini

Alkusoitto g-molli

Veracini syntyi Firenzessä viulistisukuun ja sai oppinsa sedältään. Hän vaikutti säveltäjänä ja taiturillisena viulistina eri puolilla Eurooppaa, mm. Venetsiassa, Dresdenissä, Lontoossa ja vuodesta 1745 lähtien Firenzessä. Hänet muistetaan parhaiten viulusonaateistaan, mutta hän sävelsi myös viulukonserttoja, nokkahuilusonaatteja, orkesterisarjoja sekä oopperoita ja oratorioita.

Veracini sävelsi kuusi orkesterisarjaa tai ouverturea Venetsiassa 1716. Hän antoi jokaiselle kuudesta ouverturesta omanlaisensa kokonaismuodon. Ouverture nro 6 g-molli käsittää neljä osaa ja edustaa hyvin Veracinin intensiivistä ja omaperäistä ilmaisua. Puupuhaltimet nousevat esiin lähes konsertoivassa hengessä. Teoksen avaa dramaattinen, tehokkaiden triolikuvioiden tihentämä Allegro, jota seuraavat tasapainoisesti askeltava Largo ja määrätietoinen Allegro. Teoksen päättää erikoinen menuetti, jossa soittimet soittavat unisonossa eli samaa melodialinjaa läpi osan

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Johann Sebastian Bach

Viulukonsertto a-molli BWV 1041

Bach hän oli paitsi urkuri myös erinomainen viulisti ja esimerkiksi vuosina 1714-17 hän työskenteli Weimarin hoviorkesterin konserttimestarina. Bachilta on säilynyt kolme viulukonserttoa – konsertot a-molli ja E-duuri sekä kahden viulun konsertto d-molli – mutta tiedetään, että hän sävelsi niitä useampiakin.

Bachin tärkein esikuva konserttojen säveltäjänä oli Antonio Vivaldi. Tältä hän omaksui sekä kolmiosaisen kokonaismuodon että yksittäisissä osissa yleisen ns. ritornello-muodon, joka rakentuu enemmän tai vähemmän samaan materiaalin pohjautuvien toistuvien orkesterijaksojen (ritornellojen) ja soolojaksojen vuorottelusta.

A-molli konserton hitaassa osassa musiikin perustana on bassolinjan heti alussa esittelemä ja läpi osan eri sävellajeissa toistuva ostinato-kuvio, jonka ylle viulu piirtää syvämietteisen sykähdyttäviä, myös mollin tummemmille alueille kaartuilevia melodioitaan. Teoksen päättää eloisa 9/8-tahtilajissa tanssahteleva gigue-tyyppinen osa, joka mollisävellajistaan huolimatta luo energisen ja raikkaan vaikutelman.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Evaristo Felice Dall ‘Abaco

Concerto Grosso D-duuri op. 5 no 6

Italialainen Evaristo Felice Dall'Abaco kuuluu barokin kauden vähemmän tunnettuihin mutta silti kiinnostaviin säveltäjänimiin. Hän sai säveltäjänä tärkeimmät vaikutteensa Vivaldilta ja Arcangelo Corellilta, mutta asuessaan Ranskassa Dall'Abaco omaksui virikkeitä myös sikäläisestä tyylistä. Moniin aikalaisiin verrattuna hänen tuotantonsa jäi suppeaksi ja käsittää kuusi julkaistua soitinteosten kokoelmaa.

Dall'Abacon opus 5, Concerti à più istrumenti, ilmestyi joskus vuosien 1717-19 aikana Amsterdamissa. Opuksen 5 viimeinen teos concerto grosso D-duuri on viisiosainen sarjamainen kokonaisuus, jonka osina ovat valoisan raikas Allegro, nimensä mukaisesti laulullinen Aria (Largo e Cantabile), vakaasti toistuvan sointusarjan ylle rakentuva muunnelmaosa Ciaconna, vauhdikas ja kepeästi rientävä Rondeau: Allegro sekä päätöksenä määrätietoinen Allegro.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Johann Sebastian Bach

Orkesterisarja no 1

1700-luvun alkupuolella orkesterisarjat tai ranskalaisittain alkusoitot (ouverture) olivat konserttojen rinnalla tärkein orkesterimusiikin muoto. Bachin tuotantoon tällaisia orkesterisarjoja kuuluu neljä.

Kaikki Bachin orkesterisarjat alkavat ranskalaistyylisellä alkusoitolla, jossa hidasta, pisteellisten nuottiarvojen juhlavoittamaa alkujaksoa seuraa nopea, kontrapunktisesti käsitelty keskijakso; lopussa alkujakso kerrataan hieman muuntuneena. Alkusoittoa seuraa sarja osia, joissa Bach on suosinut kevyempiä ranskalaisia "galanterioita" (kuten bourrée, gavotti, menuetti jne.) tanssisarjojen tavallisimpien osatyyppien (allemande, courante, sarabande, gigue) sijaan.

Ensimmäisessä, C-duuri-orkesterisarjassa painokkain osa on muiden sarjojen tapaan alkusoitto. Muista osista neljä (gavotti, menuetti, bourrée ja passepied) rakentuu kahdesta samannimisen tanssin parista, josta ensimmäinen tanssi kerrataan toisen jälkeen. Tanssiparien jälkimmäiset osat hahmottuvat siten eräänlaisiksi trio-taitteiksi, joissa puhaltimilla on usein itsenäistä sanottavaa. Bourrée II on jopa kirjoitettu pelkästään kolmelle puhaltajalle. Sarjan erikoisuus on valloittava Forlane-osa, ainoa tapaus jolloin Bach on käyttänyt tätä pohjoisitalialaista tanssia (suom. furlana).

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit