Einojuhani Rautavaara
Adagio celeste"Romantikolla ei ole koordinaatteja. Ajassa hän on eilen tai huomenna, ei tänään. Paikassa hän on tuolla tai siellä, ei tässä." Kun Einojuhani Rautavaara antoi kuuluisan määritelmänsä romantikosta, hän tuli määritelleeksi myös omaa, koulukunnista riippumatonta taiteilijakuvaansa. Vuolas romanttisuus muodostaa yhden keskeisen elementin hänen tuotannossaan, ja romantiikan tunneilmaisuestetiikka värittää myös hänen teostaan Adagio celeste.
Adagio celesten juuret palautuvat 1990-luvun loppupuolelle, Kuhmon kamarimusiikin tilaamaan jousikvartettoon. Ryhtyessään hahmottelemaan kvartettoa Rautavaara huomasi, että sen musiikki vaati ylimääräistä selloa, jolloin suunniteltu kvartetto kasvoi jousikvintetoksi, lisänimeltään Les cieux inconnus (Tuntemattomat taivaat). Soittimellinen kasvu ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, sillä vuonna 2000 Rautavaara muokkasi teoksen toisesta osasta jousiorkesterisävellyksen Adagio celeste. Jousikvinteton nimi oli laina Arthur Rimbaud'n runoudesta, ja myös Adagio celesten taustalla on runollinen innoitus, sillä sen herätteenä oli Lassi Nummen herkkävireinen rakkausruno. Rakkaudentunnot voi halutessaan aistia Rautavaaran teoksestakin, pääosin lyyrisessä ja unelmoivassa muodossa.
Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.
