ADAGIO CELESTE

torstai 1.3.2018 14.00 Iltapäiväkonsertti
20 €, sis. kahvitarjoilun

ADAGIO CELESTE

torstai 14.00 Iltapäiväkonsertti
20 €, sis. kahvitarjoilun Espoon kulttuurikeskus
torstai 1.3.2018 14.00 20 €, sis. kahvitarjoilun Espoon kulttuurikeskus

Iltapäiväkonsertin avaa Einojuhani Rautavaaran näynomainen jousiorkesteriteos Adagio celeste vuodelta 1997. Konsertissa selviää myös, millaisen tulkinnan Mozartin sinfonia nro 40 saa kapellimestariJanne Nisosen käsittelyssä.

Taiteilijat

Ohjelma

Einojuhani Rautavaara

Adagio celeste

"Romantikolla ei ole koordinaatteja. Ajassa hän on eilen tai huomenna, ei tänään. Paikassa hän on tuolla tai siellä, ei tässä." Kun Einojuhani Rautavaara antoi kuuluisan määritelmänsä romantikosta, hän tuli määritelleeksi myös omaa, koulukunnista riippumatonta taiteilijakuvaansa. Vuolas romanttisuus muodostaa yhden keskeisen elementin hänen tuotannossaan, ja romantiikan tunneilmaisuestetiikka värittää myös hänen teostaan Adagio celeste.

Adagio celesten juuret palautuvat 1990-luvun loppupuolelle, Kuhmon kamarimusiikin tilaamaan jousikvartettoon. Ryhtyessään hahmottelemaan kvartettoa Rautavaara huomasi, että sen musiikki vaati ylimääräistä selloa, jolloin suunniteltu kvartetto kasvoi jousikvintetoksi, lisänimeltään Les cieux inconnus (Tuntemattomat taivaat). Soittimellinen kasvu ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, sillä vuonna 2000 Rautavaara muokkasi teoksen toisesta osasta jousiorkesterisävellyksen Adagio celeste. Jousikvinteton nimi oli laina Arthur Rimbaud'n runoudesta, ja myös Adagio celesten taustalla on runollinen innoitus, sillä sen herätteenä oli Lassi Nummen herkkävireinen rakkausruno. Rakkaudentunnot voi halutessaan aistia Rautavaaran teoksestakin, pääosin lyyrisessä ja unelmoivassa muodossa.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

Wolfgang Amadeus Mozart:

Sinfonia nro 40

Mozartin kolme viimeistä sinfoniaa ovat hämmästyttävä kolmikko, kolme kokonaista, omanlaistaan maailmaa. Es-duuri-sinfoniaa nro 39 hallitsee täyteläinen valoisuus, ns. suuri g-molli-sinfonia nro 40 on yksi Mozartin vakavahenkisimmistä teoksista, ja Jupiter-sinfonia nro 41 C-duuri on ylvään juhlavaa musiikkia. Nämä kolme sinfoniaa sekä niitä ennen valmistunut sinfonia nro 38 ”Prahalainen” merkitsevät Mozartin sinfonikon uran huippua. Viime vuosien tutkimukset viittaavat siihen, että teokset olisi esitetty ensimmäisen kerran vuonna 1788 Wienissä.

Sinfonian nro 40 ensiosan pääteema on syystäkin ihailtu: sen näennäisen keveyden ja keinuvan eleganssin alle kätkeytyy syvää surua. Hidas osa alkaa seesteisen rauhallisesti, mutta myös tästä osasta on aistittavissa koko teokselle ominaista sisäistä levottomuutta. Menuetti on tummassa uhmakkuudessaan kaukana aristokraattisesta hovitanssista, kun taas Trio-jakso on koko sinfonian levollisin suvantovaihe.
Finaali on yksi Mozartin kiihkeimmistä. Sen pääteema on varsin jyrkkäpiirteinen dynaamisine vastakohtineen, ja kertaukseen sisältyy ehkä koko sinfonian surumielisin hetki. Sivuteema, joka oli finaalin alkupuolella saanut edustaa duurin valoa, on nyt pääsävellajissa g-mollissa. Voiko mikään koskettaa syvemmin kuin tämän hetken hiljainen suru?

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit