Iltapäiväkonsertti 4

keskiviikko 31.3.2021 14.00 Iltapäiväkonsertti
20/18/18 €, sis. leivoskahvi Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
keskiviikko 31.3.2021 14.00 20/18/18 €, sis. leivoskahvi Espoon kulttuurikeskus

Ryan Bancroft, kapellimestari
Jukka Rantamäki, juontaja

Charles Ives: Kaksi tutkielmaa: I. ”Keskuspuisto hämärässä” II ”Kysymys vailla vastausta”
Richard Strauss: Metamorfooseja

Ryan Bancroft on suunnitellut mielenkiintoisen, ikuisuuden ja äärettömyyden kysymyksiä koskettavan ohjelman. Ivesin teos johdattaa kuulijat New Yorkin keskuspuiston hämärään yöhön, kun taas Straussin Metamorfoosin sävelet kuvaavat sodan järjetöntä tuhoa taiteelle ja taidelaitoksille.

HUOM.  Koronavirusepidemian aikana konserteissa on poikkeusjärjestelyjä: istumapaikoissa on huomioitu turvavälit ja konserteissa ei ole väliaikaa. Ystävällisesti pyydämme tutustumaan poikkeusjärjestelyihin tästä linkistä ja noudattamaan pääsylipussa mainittua sisäänkäyntiä sekä verkkosivuillamme olevia saapumisaikoja.

Muutokset mahdollisia.

Taiteilijat

Ohjelma

Charles Ives

Two Contemplations: I. Central Park in the Dark, II. The Unanswered Question

Charles Ives (1874-1954): Three Places in New England (Orchestral Set No. 1)

Charles Ivesia on usein luonnehdittu amerikkalaisimmaksi kaikista amerikkalaisista säveltäjistä, mutta samalla hän oli taiteilijana myös ainutlaatuisen yksilöllinen ja omaperäinen. Hän oli päätoimeltaan menestyvä vakuutusalan yrittäjä, mutta piilossa julkisuudelta hän loi laajahkon ja aikanaan hyvinkin modernistisen tuotannon, joka löydettiin laajemmin vasta sen jälkeen, kun hän oli jo lopettanut säveltämisen. Hän kokeili teoksissaan monia uusia keinovaroja, kuten polytonaalisuutta, erilaisia tilavaikutelmia, klustereita eli tiiviitä sävelkimppuja ja mikrotonaalisuutta.
Parhaiten Ives tunnetaan mieltymyksestään lainata perinteisiä amerikkalaisia sävelmiä kuten lauluja, virsiä ja marsseja ja sijoittaa niitä päällekkäin yhtäaikaisesti eri sävellajeihin. Se nousee keskeiseksi rakenneperiaatteeksi myös hänen orkesteriteoksessaan Three Places in New England. Teos on sävelletty alun perin vuosina 1911-14, mutta Ives teki siitä uusitun version 1929. Teoksen kolmessa osassa hän eläytyy kolmen Uuden-Englannin paikan tunnelmiin. Ives oli itse Yhdysvaltain koillisnurkassa sijaitsevan Uuden-Englannin kasvatti, syntynyt Connecticutissa ja opiskellut Yalessa vaikka sitten asuikin pääosan elämästään New Yorkissa.
Hitaasti aaltoilevista päällekkäisistä tekstuureista muotoutuvan ja huipennukseen tiivistyvän avausosan innoittajana on ollut Bostonissa oleva Robert Gould Shaw Memorial, muistomerkki, jolla kunnioitetaan Yhdysvaltain sisällissodassa eversti Shawn johdolla taistellutta mustaihoisten rykmenttiä.
Teoksen räiskyvin osa on keskellä oleva Putnam's Camp, Redding, Connecticut. Se liittyy historialliseen maamerkkiin, jonka läheisyydessä vietetään usein Yhdysvaltain kansallispäivän (the 4th of July) juhlallisuuksia. Niiden tunnelmaa Ives kuvaa kasaamalla erilaisia tuttuja ja vähemmänkin tunnettuja sävelmiä ja marsseja päällekkäin riehakkaan monikerroksiseksi ja paikoin jopa kaoottiseksi sekoitukseksi.
Päätösosan innoittajana on ollut Ivesin ja hänen Harmony-vaimonsa kävelyretki häämatkalla Housatonic-joen rannalla sumuisena kesäpäivänä 1908. Vastapainoksi edellisen osan sointisirkukselle se on pääosin salaperäisesti häilyvää musiikkia, joka kuitenkin kasvaa lopussa painokkaaseen huipennukseen.

Kimmo Korhonen

Richard Strauss

Metamorfooseja

Kun toinen maailmansota alkoi kääntyä saksalaisten tappioksi, Richard Strauss näki omien oopperoidensa näyttämöiden tuhoutuvan yksi toisensa jälkeen. Münchenin oopperaa pommitettiin loppuvuodesta 1943, Dresdenin ooppera, jossa Strauss oli kokenut useimmat suurista menestyksistään, hävisi tuhkaksi helmikuussa 1945, ja kuukautta myöhemmin oli Wienin valtionoopperan vuoro.

Oopperatalojen tuhoutuminen kosketti syvästi Straussia ja paljasti hänelle saksalaisuuden kahdet kasvot. Häntä itseäänkin epäiltiin natsien myötäilystä, mutta katkelma hänen päiväkirjastaan paljastaa hänen todelliset tunteensa. Hän kirjoitti toukokuussa 1945, taistelujen jo tauottua: ”Ensimmäisenä toukokuuta päättyi ihmiskunnan historian hirvein kausi - 12 vuotta eläimellisyyttä ja tietämättömyyttä, hallitsijoina suurimmat rikolliset, jotka olivat tuhota 2000 vuotta saksalaista sivistystä.”

Münchenin oopperan pommitusten jälkeen Strauss kirjoitti muistiin lyhyen sävelaiheen otsikolla ”Valituslaulu Münchenille”. Wienin valtionoopperan tuhoutumista seuranneena päivänä hän otti luonnoksen jälleen esiin ja alkoi toden teolla säveltää teosta, joka valmistui kuukauden kuluttua huhtikuussa 1945. Metamorfooseja, alaotsikoltaan ”tutkielma 23 soolojouselle”, on teos, jossa Straussin henkilökohtaiset tunnot tiivistyvät vaikuttavaksi, yleispäteväksi elegiaksi.

Metamorfoosien yhtä laajaa osaa hallitsee täyteläinen, usein polyfonisesti rikas jousisointi. Musiikki virtaa eteenpäin vuolaina kaarroksina, jotka kasvavat suuriksi, paikoin kiihkeiksi nousuiksi. Jo alkutahdeissa kuullaan viittaus Beethovenin Eroica-sinfonian surumarssiin, ja teoksesta on löydetty Beethovenin lisäksi viittauksia myös mm. Bachin, Mozartin ja Wagnerin teoksiin. Suurimman huipennuksen jälkeen musiikki palaa alun hitaampaan tempoon ja päätösvaihetta hallitsevat tummat, lopussa traagiseksi syvenevät sävyt. Viimeisten tahtien aikana soi bassossa aiempaa täydellisemmässä muodossa sitaatti Eroican surumarssista. Sen oheen Strauss on kirjoittanut partituuriin paljon puhuvat sanat ”In memoriam”.

Kimmo Korhonen

Palvelut

Näytä kaikki konsertit