Iltapäiväkonsertti 3

torstai 18.2.2021 14.00 Iltapäiväkonsertti
Alk. 20/18/18 €, SIS. LEIVOSKAHVI Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
torstai 18.2.2021 14.00 Alk. 20/18/18 €, SIS. LEIVOSKAHVI Espoon kulttuurikeskus

Ohjelmassa on kaksi sisältörikasta teosta, jotka ovat syntyneet noin 200 vuoden säteellä toisistaan. Tanskalaisen nykysäveltäjän Hans Abrahamsenin Kymmenen preludia koostuu kymmenestä lyhyestä kappaleesta, joissa kuullaan useita erilaisia tyyliratkaisuja. Joseph Haydnin Sinfonia nro 90 on täynnä omaperäisiä, uutta luovia ratkaisuja sekä sooloja ja puhaltimille itsenäisesti kirjoitettuja jaksoja.

Clemens Schuldt, kapellimestari
Jukka Rantamäki, juontaja

Hans Abrahamsen: Kymmenen preludia
Joseph Haydn: Sinfonia nro 90 C-duuri

HUOM.  Koronavirusepidemian aikana konserteissa on poikkeusjärjestelyjä: istumapaikoissa on huomioitu turvavälit ja konserteissa ei ole väliaikaa. Ystävällisesti pyydämme tutustumaan poikkeusjärjestelyihin tästä linkistä ja noudattamaan pääsylipussa mainittua sisäänkäyntiä sekä verkkosivuillamme olevia saapumisaikoja.

Muutokset mahdollisia.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Hans Abrahamsen

Kymmenen preludia

Tanskan merkittävimpiin säveltäjiin kuuluva Hans Abrahamsen kirjoitti ensimmäiset teoksensa 1960-luvun lopulla jo ennen varsinaisia sävellysopintojaan. Hän kytkeytyi varhaisissa teoksissaan Tanskassa vahvan aseman saavuttaneeseen "Uusi yksinkertaisuus" –suuntaukseen, joka pyrki luomaan vastavoiman kompleksiselle keskieurooppalaiselle modernismille, erityisesti ns. Darmstadtin koulukunnalle. Tärkeitä tekijöitä olivat selkeys, tekstuurien läpikuultavuus, erilaisten tyylielementtien käyttö sekä tietty käsittelytavan objektiivisuus. 1970-luvun lopulta lähtien Abrahamsen ryhtyi soveltamaan subjektiivisempaa, "poeettiseksi" tai "romanttiseksi" luonnehdittua lähestymistapaa, ja hänen ilmaisunsa on jatkunut samoilla linjolla myöhemminkin, myös koko 1990-luvun kestäneen lähes täydellisen sävellystauon jälkeisellä kaudella.

Ten Preludes jousikvartetille (1973) kuuluu Abrahamsenin varhaiskauden avainteoksiin ja avaa hänen neljän jousikvartettonsa sarjan. Teos edustaa hänen "uuden yksinkertaisuuden" ihanteitaan, ja Abrahamsenin mukaan se "koostuu kymmenestä lyhyestä kappaleesta – tai ehkä alusta, jotka on kirjoitettu uudella yksinkertaisella (tai minimalistisella) ja polystilistisellä tyylillä". Vuonna 2010 Abrahamsen teki teoksesta version orkesterille otsikolla Ten Sinfonias.

Teoksen osissa tulee esiin erilaisia tyyliratkaisuja, esimerkiksi avausosa puhkeaa soimaan särmikkään riitasointisena, mutta teoksessa on myös tunteikkaampia tai minimalistisen toisteisia, tekstuuriltaan pelkistetyn yksinkertaisia osia. Osat seuraavat toisiaan joko lyhyiden (quasi attacca) tai pitempien (non attacca) taukojen erottamina tai kahden viimeisen osan tapauksessa tiiviisti peräkkäin (attacca subito). Teoksen edetessä tyylilajit selkeytyvät, ja toiseksi viimeisenä osana on yksiääninen kansanomainen melodia ja päätösosana eloisan tanssillinen barokkipastissi aina muotoa, kertauksin varustettua parimuotoa myöten.

Kimmo Korhonen

Joseph Haydn

Sinfonia nro 90 C-duuri

Joseph Haydn (1732-1809): Sinfonia nro 90 C-duuri

Vaikka Haydn teki sävellystyötään pitkään eristyksissä musiikkimaailmasta, ruhtinas Esterházyn hovimuusikkona, hänen musiikkinsa alkoi levitä jo varhain eri puolille Eurooppaa. 1780-luvulla hän ryhtyi laajentamaan sinfonista imperiumiaan saatuaan työnantajaltaan luvan säveltää sinfonioita myös ulkopuolisille tilaajille. Tässä yhteydessä syntyi koko joukko teoksia ranskalaisille esittäjille, ensin vuosina 1785-86 ns. Pariisilaiset sinfoniat (nrot 82-87), sitten kahdessa erässä viisi seuraavaakin sinfoniaa. Pariisilaiset sinfoniat tilasi paikallinen arvostettu konsertti-instituutio Le Concert de la Loge, jonka perustajajäseniin kuuluneen kreivi Claude-Francois-Marie Rigoley d'Ognyn henkilökohtaisesta tilauksesta syntyivät sinfoniat nro 90-92 (1788-89).
Vaikka sinfonia nro 90 ei kuulu Haydnin tunnetuimpiin teoksiin, se on täynnä omaperäisiä ja uutta luovia ratkaisuja. Ensiosassa Haydn ratkaisi hitaan johdannon ja nopean pääjakson sisäisen yhtenäisyyden ottamalla yhden johdannon motiiveista nopean jakson pääteeman avaussäveliköksi. Sivuteeman esittää ensin huilu, sitten oboe, ja ylipäätään sinfoniassa on paljon sooloja ja puhaltimille itsenäisesti kirjoitettuja jaksoja. Hitaassa osassa Haydn käyttää yhtä suosikkimuotoaan: kahden vuorottelevan teeman muuntelua. Osalle antaa syvyyttä ja rikkautta teemojen eriluonteisuus: ensimmäinen on valoisassa F-duurissa, toinen dramaattisemmin f-mollissa. Ja tässäkin osassa soolojaksot nousevat esiin: huilusoolo duuriteeman muunnelmassa ja sellosoolo molliteeman muunnelmassa.
Menuetti seuraa elegantissa seremoniallisuudessaan ranskalaisia ihanteita, kenties tietoisena kumarruksena kreivi d'Ognyn suuntaan. Pastoraalisessa keskijaksossa (ns. trio-jaksossa) päärooliin nousee oboen soolo. Energinen finaali rakentuu yhden keskeisen teeman ympärille. Osan loppukäänteitä varten Haydnilla on jälleen varattuna yllätys: valelopetus, neljän tahdin tauko ja sen jälkeen siirtymä Des-duuriin, josta hän tavanomaisesta rajusti laajenneen koodan aikana etsiytyy takaisin pääsävellajin C-duurin tukevalle maaperälle.

Kimmo Korhonen

Palvelut

Näytä kaikki konsertit