Iltapäiväkonsertti 3

torstai 18.2.2021 14.00 Iltapäiväkonsertti
Alk. 20/18/18 €, SIS. LEIVOSKAHVI Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
torstai 18.2.2021 14.00 Alk. 20/18/18 €, SIS. LEIVOSKAHVI Espoon kulttuurikeskus

Ohjelmassa on kaksi sisältörikasta teosta, jotka ovat syntyneet noin 200 vuoden säteellä toisistaan. Avausnumerona kuullaan Martinůn viehkeä Sinfonietta ”la Jolla”. Se saa seurakseen Haydnin Sinfonian nro 90, joka on täynnä omaperäisiä, uutta luovia ratkaisuja.

Clemens Schuldt, kapellimestari
Jukka Rantamäki, juontaja

Bohuslav Martinů: Sinfonietta ”La Jolla”
Joseph Haydn: Sinfonia nro 90 C-duuri

HUOM. Konsertti järjestetään mikäli viranomaismääräykset sen sallivat. Koronavirustilanteesta johtuen konsertin yhteydessä ei ole kahvitarjoilua. Pyydämme ystävällisesti tutustumaan etukäteen konserteissa noudatettavin turvallisuusjärjestelyihin. Lisätietoa oheisessa linkissä: Turvallisesti konserttiin

Muutokset ovat mahdollisia hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Suosittelemme tarkistamaan ajantasaiset tiedot oheisesta linkistä: https://www.tapiolasinfonietta.fi/konsertit/

 

Taiteilijat

Ohjelma

Bohuslav Martinů

Sinfonietta "La Jolla"

Tšekkiläissyntyinen Bohuslav Martinů kuului niihin moniin eurooppalaisiin taiteilijoihin, jotka siirtyivät toisen maailmansodan jaloista Yhdysvaltoihin. Kun hänen vanha kotimaansa ajautui sodan jälkeen 1948 Neuvostoliiton johtamaan itäiseen valtablokkiin, hän päätti jäädä pysyvästi Uudelle mantareelle vaikka sitten muuttikin 1950-luvulla takaisin Eurooppaan ja asui pääasiassa Ranskassa ja Italiassa. Martinů viihtyi hyvin Yhdysvalloissa. Hän sai opetustöitä ja hänen teoksiaan esitettiin kohtuullisen usein. Amerikan-vuosinaan Martinů sävelsi pääasiassa uusbarokkiseen tyyliin, joka herätti vastakaikua paikallisessa yleisössä.

Martinůn laajan, lähes 400 teosta käsittävän tuotannon viehkeimpiin luomuksiin kuuluva sinfonietta La Jolla on valmistunut 1950 San Diegon kaupunkiin kuuluvan La Jollan kaupunginosan musiikkiyhdistyksen tilauksesta. Toiveena oli melodinen ja helposti lähestyttävä teos, ja sellaisen Martinů toteutti. Vaikka hän sävelsi teosta hektisessä New Yorkissa, tuntuu musiikki heijastelevan Meksikon rajan lähellä sijaitsevan La Jollan merenrantakaupungin elämäniloisia tunnelmia. Teos on kirjoitettu pienehkölle orkesterille, jossa Martinůn orkesterissa usein mukana oleva piano toimii normaalia orkesterisoitinta tärkeämmässä obbligato-roolissa.

Kolmiosainen sinfonietta on Martinůn uusbarokkisen tyylin viimeisiä edustajia. Ensiosa puhkeaa soimaan vilkasliikkeisen motorisena ja eloisana, ja hänelle tyypilliseen tapaan rytmisen liikkeen ylle ilmaantuu tuota pikaa laveakaarteinen melodia, joka kelluu synkooppeineen ovelasti vapaana perussykkeestä. Hitaassa osassa laulullinen elementti korostuu, ensin jousten tasaisen säestyksen rinnalle ilmaantuvan pianon pelkistetyn karun melodian muodossa, sitten tunteikkaan nostalgisena viulujen melodialinjana ja intensiiviseen nousuun paisuvana puhaltimien kromaattisena teemana. Päätösosassa ensiosan barokkisen motorinen syke palaa. Osan vauhdikas riento tasaantuu linjakkaan laululliseksi käänteeksi ennen tiiviiksi puristettua loppuriuhtaisua.

Kimmo Korhonen

Joseph Haydn

Sinfonia nro 90 C-duuri

Joseph Haydn (1732-1809): Sinfonia nro 90 C-duuri

Vaikka Haydn teki sävellystyötään pitkään eristyksissä musiikkimaailmasta, ruhtinas Esterházyn hovimuusikkona, hänen musiikkinsa alkoi levitä jo varhain eri puolille Eurooppaa. 1780-luvulla hän ryhtyi laajentamaan sinfonista imperiumiaan saatuaan työnantajaltaan luvan säveltää sinfonioita myös ulkopuolisille tilaajille. Tässä yhteydessä syntyi koko joukko teoksia ranskalaisille esittäjille, ensin vuosina 1785-86 ns. Pariisilaiset sinfoniat (nrot 82-87), sitten kahdessa erässä viisi seuraavaakin sinfoniaa. Pariisilaiset sinfoniat tilasi paikallinen arvostettu konsertti-instituutio Le Concert de la Loge, jonka perustajajäseniin kuuluneen kreivi Claude-Francois-Marie Rigoley d'Ognyn henkilökohtaisesta tilauksesta syntyivät sinfoniat nro 90-92 (1788-89).
Vaikka sinfonia nro 90 ei kuulu Haydnin tunnetuimpiin teoksiin, se on täynnä omaperäisiä ja uutta luovia ratkaisuja. Ensiosassa Haydn ratkaisi hitaan johdannon ja nopean pääjakson sisäisen yhtenäisyyden ottamalla yhden johdannon motiiveista nopean jakson pääteeman avaussäveliköksi. Sivuteeman esittää ensin huilu, sitten oboe, ja ylipäätään sinfoniassa on paljon sooloja ja puhaltimille itsenäisesti kirjoitettuja jaksoja. Hitaassa osassa Haydn käyttää yhtä suosikkimuotoaan: kahden vuorottelevan teeman muuntelua. Osalle antaa syvyyttä ja rikkautta teemojen eriluonteisuus: ensimmäinen on valoisassa F-duurissa, toinen dramaattisemmin f-mollissa. Ja tässäkin osassa soolojaksot nousevat esiin: huilusoolo duuriteeman muunnelmassa ja sellosoolo molliteeman muunnelmassa.
Menuetti seuraa elegantissa seremoniallisuudessaan ranskalaisia ihanteita, kenties tietoisena kumarruksena kreivi d'Ognyn suuntaan. Pastoraalisessa keskijaksossa (ns. trio-jaksossa) päärooliin nousee oboen soolo. Energinen finaali rakentuu yhden keskeisen teeman ympärille. Osan loppukäänteitä varten Haydnilla on jälleen varattuna yllätys: valelopetus, neljän tahdin tauko ja sen jälkeen siirtymä Des-duuriin, josta hän tavanomaisesta rajusti laajenneen koodan aikana etsiytyy takaisin pääsävellajin C-duurin tukevalle maaperälle.

Kimmo Korhonen

Palvelut

Näytä kaikki konsertit