Esa-Pekka Salonen
ManiaEsa-Pekka Salonen (s. 1958): Mania
Vaikka yhdessä vaiheessa alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että kapellimestari-Salonen oli murskaamassa säveltäjä-Salosen jalkohinsa, pysyi jälkimmäinen aina elossa, ja sittemmin on löytynyt hedelmällinen tasapaino hänen kahden muusikkopersoonallisuutensa välillä. Ja vaikka nämä kaksi puolta saattoivat ajankäytön suhteen ollakin kilpailijoita, ne ovat syvemmällä tasolla aina tukeneet toisiaan. Salosen säveltäjäntyössä se on näkynyt muusikkouden syvänä kunnioittamisena sekä luottamuksena muusikkojen taitoihin ja kykyyn venyä uusiin haasteisiin.
Salosen mukaan suurin osa hänen soitinmusiikistaan haastaa esittäjät tavalla tai toisella, mutta erityisen keskeinen esityksellinen elementti on vapaan konserttomaiseksi hahmottuvassa teoksessa Mania (2000) sellolle ja suurelle yhtyeelle. Sen yhteydessä Salonen painotti kiinnostustaan virtuoosisuuteen: "On outoa kauneutta siinä ajatuksessa, että esittäjä tekee äärimmäisen vaikeita asioita tuottaakseen nautintoa ihmisille. Paras virtuoosi on muusikko, joka on halukas menemään paikkoihin, joihin kukaan ei ole aiemmin mennyt, yhtä lailla mielen kuin sormien virtuoosi."
Salosen mukaan Maniassa keskeistä on "liike, joka ei koskaan pysähdy". Teos alkaa "in medias res", leikkautumalla heti avaustahdeissa keskelle tapahtumia sellon piirtäessä koukeroisia linjojaan vasten yhtyeen heleää taustaa. Sellon osuudessa on sekä selkeää solistisuutta että sulautumista osaksi yhtyettä ja kaikkea siltä väliltä. Myös sointimaailma elää ja muuntuu jatkuvasti ja on välillä läpikuultavan säteilevää, välillä taas täyteläisemmin maalailevaa. Teosta luonnehtii jatkuva muutos, jossa tilanteet ja asetelmat vaihtuvat kuin huomaamatta uusiksi. Erilaiset nopeat käänteet hallitsevat teosta, kunnes jälkipuolella koittaa rauhallisemmin hengittävä taite, jossa koetaan teoksen intensiivisimmät hetket. Lopulta liike lähes pysähtyy paikoilleen – purkautuakseen sitten koko teoksen vauhdikkaimmaksi jaksoksi, hengästyttävän nopeasti kiitäväksi loppustrettaksi.
Kimmo Korhonen
