Missy Mazzoli
Sinfonia (for Orbiting Spheres)"Minulle omaperäisyys merkitsee oman itsensä kuuntelemista. Ei ole kyse ulkoisten vaikutteiden torjumisesta vaan itse asiassa aivan päinvastaisesta: se tarkoittaa avoimuutta kaikille vaikutteille, sekä musiikillisille että ei-musiikillisille."
Näin on todennut nuoremman polven eturivin yhdysvaltalaissäveltäjiin kuuluva New Yorkissa asuva Missy Mazzoli. Hänen musiikkinsa allekirjoittaa sanat. Hänen teoksissaan voi yhdistyä erilaisia aineksia eri tyyleistä ja musiikinlajeista, mutta kokonaisuus on sulautunut eheäksi, itsenäiseksi synteesiksi. Postminimalistiset lähtökohdat voivat hänellä värittyä indie-rockin antamilla virikkeillä, mutta yhtä lailla hän on voinut ammentaa innoitusta barokista. Mazzolin laajimpia teoksia ovat hänen kolme oopperaansa. Vuonna 2018 hänestä tuli ensimmäinen naispuolinen säveltäjä, jolta New Yorkin Metropolitan on tilannut oopperan. Kantaesityksen on määrä olla lähivuosina.
Sinfonia (for Orbiting Spheres) (2014/16) on valmistunut Los Angelesin filharmonikkojen tilauksesta, ja kantaesityksen huhtikuussa 2014 johti John Adams. Nimi ei viittaa perinteiseen orkesterimusiikin muotoon vaan barokin kauden teoslajiin ja samalla vanhaan italiankieliseen kampiliiraa tarkoittavaan sanaan – siksi muoto "Sinfonia", ei "Symphony". Jälkimmäinen osa otsikkoa puolestaan viittaa "kierteleviin taivaankappaleisiin".
Mazzolin mukaan teoksen musiikki on "aurinkokunnan muodossa, kokoelma rokokoo-luuppeja, jotka kiertyvät toistensa kanssa laajemman kiertoradan sisällä". Tuloksena on hitaasti rakentuvia ja kerrostuvia, eräänlaisessa painottomassa musiikillisessa avaruudessa leijuvia sävelpintoja, joista nousee esiin lyhyempiä, teoksen keskivaiheilla tihentyviä sävelaiheita, eräänlaisia barokkiornamenttien muunnelmia, mutta lopussa musiikki avautuu taas kohti tyhjempiä sointiavaruuksia. Tavanomaista orkesteria laajentavat osuudet urkusointia jäljittelevälle syntetisaattorille, huuliharpuille ja lopussa soivalle ääninauhalle.
Kimmo Korhonen
