Verkkokonsertti: Ikuisuus

torstai 1.4.2021 19.00 Kevätsarja 1 & 3
YouTube
Kevätsarja-1 Kevätsarja-3
torstai 1.4.2021 19.00 YouTube
Kevätsarja-1 Kevätsarja-3

Ryan Bancroft ja Tuuli Takala ovat suunnitelleet elämänmakuisen ohjelmakokonaisuuden.
Brittenin moniselitteinen laulusarja Les Illuminations (Säteilevät kuvat) ja Ivesin viipyilevä teos The Unanswered Question (Kysymys vailla vastausta) kuljettavat kuulijan kohti Straussin Metamorfooseja, jonka koskettavat sävelet kuvaavat sodan järjetöntä tuhoa taiteelle ja taidelaitoksille.

HUOM.  Covid-19-tilanteesta johtuen konsertti toteutetaan ilman saliyleisöä. Verkkokonsertti esitetään Tapiola Sinfoniettan YouTube-kanavalla 1.4.2021 klo 19. Suora linkki: Ikuisuus

Ennakkotiedoista poiketen ohjelmassa on Brittenin teos Les Illuminations. Sen sijaan Sebastian Hillin ja Franz Schrekerin teokset jäävät pois ohjlemasta.

Laulujen sanat: Les Illuminations

 

Taiteilijat

Ohjelma

Benjamin Britten

Les Illuminations op. 18

Ranskalainen Arthur Rimbaud (1854-1891) oli yksi modernin runouden perustajista, mutta samalla syvästi hämmentävä, ristiriitainen hahmo. Hän saapui Pariisiin 16-vuotiaana ja herätti nopeasti huomiota kaupungin symbolistisalongeissa. Hän lyöttäytyi yhteen toisen boheemin Paul Verlainen kanssa ja kirjoitti heidän yhdessä viettämästä ajasta kokoelman Un saison en enfer (Kausi helvetissä). Hän lopetti runojen kirjoittamisen suunnilleen parikymmenvuotiaana ja ryhtyi viettämään kiertelevää elämää eri puolilla maailmaa. Kun hän 1870-luvun lopulla Afrikassa oleskellessaan kuuli, että hänen runonsa alkoivat saada mainetta Pariisissa, hän totesi: "Järjetöntä, naurettavaa, inhottavaa." Myöhemmin hän luonnehti tuotantoaan: "Tiskivettä, pelkkää tiskivettä."

Rimbaud'n proosarunoelma Les Illuminations (suom. Säteilevät kuvat) julkaistiin ensimmäisen kerran vasta runoilijan kuoleman jälkeen. 1930-luvun lopulla se osui Yhdysvalloissa tuolloin oleskelleen Benjamin Brittenin silmiin, ja siitä valittuihin tekstikatkelmiin sävelletty Les Illuminations korkealle lauluäänelle (sopraano tai tenori) ja jousiorkesterille valmistui lokakuussa 1939.

Rimbaud'n hätkähdyttävä kuvarunous ei avaudu yksiselitteisiksi merkityksiksi, eikä sen tulkitseminen musiikin keinoin ole varmasti ollut helppoa. Britten on kuitenkin onnistunut tehtävässään ihailtavalla tavalla. Les Illuminations on muutamiin hänen aiempiin teoksiinsa verrattuna kevyemmällä kädellä hahmoteltu, mutta aina tunnelmien moniselitteisyyden ja herkän ironiansa säilyttävää musiikkia. Teoksesta rakentuu yhdeksään osaan jakautuva laulusarja, jonka osien väliset tauot partituuri kehottaa jättämään mahdollisimman lyhyiksi. Teos alkaa fanfaari-osalla, jonka laulurepliikki toistuu teoksessa myöhemminkin eräänlaisena mottoaiheena. Musiikki matkaa lauluissa vaihtelevien tunnelmien läpi ja sulkeutuu lopulta viimeisen laulun vakavaan, hiljenevään päätökseen.

Teoksen osat:
1. Fanfare (Fanfaari)
2. Villes (Kaupunkeja)
3a and 3b. Phrase and Antique (Lause ja Klassinen)
4. Royauté (Kuninkuus)
5. Marine (Purjehdusta)
6. Interlude (Interludi)
7. Being beauteous
8. Parade (Näytös)
9. Départ (Lähtö)

Kimmo Korhonen

Charles Ives

The Unanswered Question

Yhdysvaltalaisen Charles Ivesin ura kuuluu musiikinhistorian merkillisimpiin. Hän oli päätoimeltaan menestyvä liikemies, jonka perustama vakuutusalan yritys kuului aikanaan maan suurimpiin. Samaan aikaan hän kirjoitti piilossa julkisuudelta kohtuullisen laajan ja usein häkellyttävän modernistisen tuotannon, joka löydettiin varsinaisesti vasta sen jälkeen, kun hän oli jo lopettanut säveltämisen. Ives kokeili mitä erilaisimpia tyylikeinoja. Ehkä parhaiten tunnetaan hänen mieltymyksensä lainata tuttuja kansansävelmiä, virsiä ja marsseja ja antaa kahden tai kolmenkin erilaisen musiikin soida päällekkäin, yleensä polytonaalisesti eri sävellajeissa.
Ivesin orkesteriteokset The Unanswered Question sekä Central Park in the Dark ovat vuodelta 1906. Vaikka ne on ajateltu pariksi nimellä Two Contemplations, niitä esitetään usein myös erillisinä teoksina. Niissä Ives on tutkinut musiikillisia tilavaikutelmia sekä pysähtyneisyyden ja liikkeen suhdetta.
The Unanswered Question (Kysymys vailla vastausta) rakentuu kolmenlaisesta materiaalista. Hiljaisena äänitaustana soi jousten äärimmäisen staattinen kudos, joka partituurin mukaan pyydetään esittämään lavan ulkopuolelta. Muina elementteinä ovat trumpetin seitsemän kertaa esittämä kysymys sekä neljän huilun (tai vaihtoehtoisesti muiden puupuhaltimien) kerta kerralta laajemmiksi ja perusteellisemmiksi kasvavat vastaukset. Teoksen otsikkoa toteuttaen trumpetin viimeinen kysymys jää kuitenkin vaille vastausta.

Kimmo Korhonen

Richard Strauss

Metamorfooseja 23 jousisoittimelle

Kun toinen maailmansota alkoi kääntyä saksalaisten tappioksi, Richard Strauss näki omien oopperoidensa näyttämöiden tuhoutuvan yksi toisensa jälkeen. Münchenin oopperaa pommitettiin loppuvuodesta 1943, Dresdenin ooppera, jossa Strauss oli kokenut useimmat suurista menestyksistään, hävisi tuhkaksi helmikuussa 1945, ja kuukautta myöhemmin oli Wienin valtionoopperan vuoro.

Oopperatalojen tuhoutuminen kosketti syvästi Straussia ja paljasti hänelle saksalaisuuden kahdet kasvot. Häntä itseäänkin epäiltiin natsien myötäilystä, mutta katkelma hänen päiväkirjastaan paljastaa hänen todelliset tunteensa. Hän kirjoitti toukokuussa 1945, taistelujen jo tauottua: ”Ensimmäisenä toukokuuta päättyi ihmiskunnan historian hirvein kausi - 12 vuotta eläimellisyyttä ja tietämättömyyttä, hallitsijoina suurimmat rikolliset, jotka olivat tuhota 2000 vuotta saksalaista sivistystä.”

Münchenin oopperan pommitusten jälkeen Strauss kirjoitti muistiin lyhyen sävelaiheen otsikolla ”Valituslaulu Münchenille”. Wienin valtionoopperan tuhoutumista seuranneena päivänä hän otti luonnoksen jälleen esiin ja alkoi toden teolla säveltää teosta, joka valmistui kuukauden kuluttua huhtikuussa 1945. Metamorfooseja, alaotsikoltaan ”tutkielma 23 soolojouselle”, on teos, jossa Straussin henkilökohtaiset tunnot tiivistyvät vaikuttavaksi, yleispäteväksi elegiaksi.

Metamorfoosien yhtä laajaa osaa hallitsee täyteläinen, usein polyfonisesti rikas jousisointi. Musiikki virtaa eteenpäin vuolaina kaarroksina, jotka kasvavat suuriksi, paikoin kiihkeiksi nousuiksi. Jo alkutahdeissa kuullaan viittaus Beethovenin Eroica-sinfonian surumarssiin, ja teoksesta on löydetty Beethovenin lisäksi viittauksia myös mm. Bachin, Mozartin ja Wagnerin teoksiin. Suurimman huipennuksen jälkeen musiikki palaa alun hitaampaan tempoon ja päätösvaihetta hallitsevat tummat, lopussa traagiseksi syvenevät sävyt. Viimeisten tahtien aikana soi bassossa aiempaa täydellisemmässä muodossa sitaatti Eroican surumarssista. Sen oheen Strauss on kirjoittanut partituuriin paljon puhuvat sanat ”In memoriam”.

Kimmo Korhonen

Näytä kaikki konsertit