HEIJASTUKSIA

perjantai 5.11.2021 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 5.11.2021 19.00 Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu Espoon kulttuurikeskus

Niin erilaisia kuin Joonas Kokkonen ja Kaija Saariaho säveltäjinä ovatkin, he kumpikin ovat lähestyneet tämän konsertin teoksissa sanoin tavoittamattoman mysteerin tuntua. Kokkosen ”…durch einen Spiegel…” on saanut alkuinnoituksensa uskonnollisesta näynomaisesta kokemuksesta, kun taas Saariahon Nymphéa Reflectionsin salaperäisten sointimaailmojen yhtenä virikkeenä ovat olleet impressionismin mestarin Claude Monet’n lummemaalaukset. Klassismin tunnelmia tarjoaa belgialais-ranskalaisen ”vallankumouksen säveltäjän” François-Joseph Gossecin Sinfonia 17 äänelle.
Tässä konsertissa Tapiola Sinfonietta esintyy konserttimestarinsa Janne Nisosen liidaamana.

Ystävällisesti pyydämme tutustumaan turvallisuusohjeisiin.
Muutokset mahdollisia.

 

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

Konserttiesittely Tapiolasalissa klo 18.15.-18.35.
Tietokirjailija Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin.

Joonas Kokkonen

”...durch einen Spiegel...”

Joonas Kokkonen (1921- 1996)
"...durch einen Spiegel..."

Ooppera Viimeiset kiusaukset (1975) huipentaa Joonas Kokkosen viimeisen, usein vapaatonaaliseksi luonnehditun tyylikauden, joka alkoi kolmannesta sinfoniasta (1967). Oopperan vanavedessä syntyi muutamia kamarimusiikkiteoksia, joista 12 soolojouselle ja cembalolle kirjoitettu "...duch einen Spiegel..." (1977) on hienoin; samalla se on yksi koko Kokkosen tuotannon parhaimmista sävellyksistä ylimalkaan.
"...duch einen Spiegel..." liittyy Viimeisiin kiusauksiin samantapaisen hengellisen taustan kautta. Teoksen nimi on peräisin Uuden testamentin ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä, sanoista "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin; mutta silloin kasvoista kasvoihin". Kokkosen mielestä saksankielinen versio vastasi parhaiten sitä alkuelämystä, josta sävellys oli lähtenyt syntymään. Teoksen tilaaja oli maineikkaan Festival Strings Lucerne -kamariorkesterin johtaja Rudolf Baumgartner, jonka tilauksesta oli aikanaan syntynyt myös Kokkosen Sinfonia da camera (1962) "...durch einen Spiegel..." sai kantaesityksensä Luzernin juhlaviikoilla vuonna 1977.
"...duch einen Spiegel..." on soinnillisesti kiehtova teos. Rikkaasti ja värikkäästi käytettyihin solistisiin jousiin liittyy cembalo, jonka sointi antaa musiikille omaa, usein mystistä hohdettaan. Teos rakentuu neljästä osasta, jotka soitetaan tauoitta yhteen. Hitaat osat ovat reunimmaisina ja nopeat keskellä, missä suhteessa "...durch einen Spiegel..." toteuttaa Kokkosen mieltymystä päättää laajamuotoinen teos hitaaseen osaan.
Viimeisen osan intensiivinen tremolokohtaus on yksi Kokkosen tuotannon sykähdyttävimmistä katharsiksista. Ehkä juuri siinä toteutuu se hetki, jolloin me emme näe "kuvastimessa" vaan "kasvoista kasvoihin". Hengellisen ulottuvuuden hienovaraisena symbolina on viimeisen osan aihe Es-D-G; kirjaimet S.D.G. (Soli Deo Gloria; Jumalalle yksin kunnia) löytyvät yleensä myös Kokkosen partituurien lopputahtien oheen piirrettyinä.

Kimmo Korhonen

Kaija Saariaho

Nymphéa Reflection

Kaija Saariahon tuotantoa hallitsee vahva yhtenäisyyden tuntu, oman äänen ja ilmaisun luoma persoonatyyli. Teosten välillä on usein yhdistäviä tekijöitä myös aivan tietoisia kytkentöjä ja aiemman materiaalin uudelleentulkintoja myöten.
Jousiorkesteriteoksella Nymphéa Reflection (2001) on eräänlaisena taustateoksena jousikvartetille ja elektroniikalle sävelletty Nymphéa (1987). Saariahon alkuperäisenä ajatuksena oli sovittaa aiempi teos suuremmalle kokoonpanolle, mutta kun hän alkoi työstää sovitusta, se alkoikin muuttua itsenäiseksi, monessa suhteessa alkuperäisestä Nymphéasta irtaantuneksi teokseksi.
Otsikon sana "nymphéa" tarkoittaa lummetta. Sen taustalla olivat Saariaholla impressionistin mestarin Claude Monet'n myöhäiset, paikoin jo kohti abstraktioita kurkottuvat lummemaalaukset. Ne muodostavat yhden 1900-luvun alun suurista taiteellisista monumenteista, jonka keskeinen kokonaisuus on esillä Pariisin Orangerie-museossa. Saariaho ei kuitenkaan ole säveltänyt varsinaista kuvailevaa ohjelmamusiikkia vaan on antanut maalausten ja niiden taustalla olevien lummelampien herättämien ajatusten olla teoksen innoittajana. Näitä ajatuksia loivat esimerkiksi kasvien symmetrinen rakenne, lumpeiden keinunta osana veden aaltoilua sekä valkoisten kukkien ja niiden juuria ympäröivän mudan vastakohtaisuus.
Nymphéa Reflectionsin sävellysprosessissa aiemman teoksen elektroniikalla toteutetut erikoistehot ovat osittain siirtyneet toteutettavaksi suuren jousiston antamilla mahdollisuuksilla. Teoksessa on kuusi osaa, joista kaksi ensimmäistä soitetaan tauotta yhteen. Teosta hallitsee hiljaisten, aavistelevien sävyjen salaperäinen ja paikoin avaruudellinenkin maalauksellisuus, jota hitaasti muuntuvat ja valööreiltään vaihtelevat sointikentät elävöittävät. Vastakohtaisena aineksena ovat toisen ja viidennen osan raju, paikoin hälyksi murtuva särmikkyys. Päätösosassa sointia täydentävät muusikoiden kuiskaamat venäläisrunoilija Arseni Tarkovskin runosäkeet, joista kuvastuu kaipaus johonkin tavoittamattomaan ("But there has to be more.", "Mutta täytyy olla jotain enemmän").

François-Joseph Gossec

Sinfonia 17 äänelle F-duuri

Ranskalaisen François-Joseph Gossecin elämä kattaa hämmästyttävän kaistaleen länsimaisen musiikin historiaa. Kun hän syntyi, elettiin vielä täysbarokin aikaa, Vivaldi, Bach, Händel, Scarlatti ja Rameau olivat kaikki elossa ja aktiivisia. Kun hän kuoli 95 vuotta myöhemmin, Mendelssohn oli jo kirjoittanut ensimmäiset mestariteoksensa ja Berlioz valmistautui säveltämään Fantastisen sinfonian.
Gossec eli säveltäjänä ajan hermolla ja seurasi valppaasti uusimpia virtauksia. Hän kirjoitti monipuolisen ja laajan tuotannon, johon sisältyy mm. oopperoita, baletteja, sinfonioita, kamarimusiikkia sekä vokaaliteoksia. Hän teki pitkän uran myös musiikkielämän organisaattorina, pedagogina ja hallintomiehenä. Ranskan vallankumous 1789 merkitsi tasavaltalaiselle Gossecille täyttymyksen aikaa, jolloin hän näytteli keskeistä roolia uuden hallinnon musiikkitoiminnassa ja sävelsi monia tilausteoksia erilaisiin juhlatilaisuuksiin, ennen muuta kuoromusiikkia ja ulkoilmaesityksiin tarkoitettuja puhallinteoksia.
Gossec sävelsi yli puolensataa sinfoniaa, joista sinfonia F-duuri 17 äänelle (1809) jäi viimeiseksi. On pohdittu, tunsiko hän vielä tuolloin Beethovenin sinfonioita, mutta jotain samaa henkeä musiikista voi aistia, samoin kahden muun klassismin mestarin Haydnin ja Mozartin antamia virikkeitä. Sinfoniassa on myös kuultu vallankumouksen aikakauden musiikillisia tuntoja.
Neliosaisen teoksen avausosa alkaa hitaalla johdannolla, josta valoisa pääjakso puhkeaa esiin. Gossec saa paljon irti suhteellisen yksinkertaisesta tematiikastaan. Hidas osa on lyyrisen idyllinen ja lähempänä Mozartin maailmaa. Kolmantena oleva menuetti on tavallista laajempi ja painokkaampi ja sellaisena kaukana perinteisestä tanssillisuudesta. Synkissä, kontrapunktin rikastamissa mollitunnelmissaan se on kuin tummin värein maalattu muisto menneestä aristokratian aikakaudesta, johon valoisampi trio-jakso peilautuu kuin uuden vapaamman ajan sarastus. Teoksen päättää sähäkkä ja varsinkin menuetin luomaa taustaa vasten valoisan ja positiivisen vaikutuksen tekevä finaali.

Palvelut

Näytä kaikki konsertit