Verkkokonsertti: Hammond

perjantai 5.2.2021 19.00 Kevätsarja 1 & 3
Maksuton YouTube
Kevätsarja-1 Kevätsarja-3
perjantai 5.2.2021 19.00 Maksuton YouTube
Kevätsarja-1 Kevätsarja-3

Musica nova Helsinki -festivaalin ohjelmaan kuuluvan konsertin avaa Ruotsin merkittävimpiin nykysäveltäjiin lukeutuvan Lisa Streichin teos Mantel, joka esitetään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.
Sami Klemolan Ghost Notes -konserton kantaesityksessä soivat Hammond-urut, solistina Emil Holmström.
Steve Reich on äänittänyt teokseensa New Yorkin kaupunkiääniä, ja esityksen taustalla nähdään siihen tehty Aurora Rosasin taidevideo. Uuden musiikin kokonaisuuden johtaa saksalaiskapellimestari Roland Kluttig, joka toimii tällä hetkellä Grazin oopperan ylikapellimestarina.

Konsertti striimataan Tapiola Sinfoniettan YouTube-kanavalla ja Musica nova Helsingin verkkosivuilla 5.2.2021 klo 19. Konsertin väliajalla Kimmo Korhonen haastattelee säveltäjä Sami Klemolaa. Tallenne on katsottavissa 5.4.2021 asti.

Yle Radio 1 taltioi konsertin. Konsertti esitetään Yle Radio 1.ssä torstaina 11.2.2021 klo 19.

OHJELMA:

Lisa Streich: MANTEL, jousiorkesterille ja kahdelle lyömäsoittajalle (2018), Suomen ensiesitys

Sami Klemola: Ghost Notes, konsertto Hammond-uruille ja orkesterille (2019/2020), kantaesitys
1. Initiative
2. Warp
3. Obsession

Steve Reich: City Life(1995)
1. Check it out
2.
Pile driver/alarms
3. It’s been a honeymoon – can’t take no mo’
4. Heartbeats / boats & buoys
5. Heavy smoke

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely verkossa konsertin väliajalla.

Kimmo Korhonen esittelee konsertin ja haastattelee säveltäjä Sami Klemolaa.

Lisa Streich

MANTEL jousiorkesterille ja kahdelle lyömäsoittajalle, Suomen ensiesitys

Lisa Streich (s. 1985): Mantel

Lisa Streich on ruotsalais-saksalainen säveltäjä (äiti ruotsalainen ja isä saksalainen), joka asui nuorempana kummassakin maassa mutta on nyttemmin löytänyt kotinsa Itämeren rannalta Gotlannista. Hän on opiskellut urkujensoittoa ja säveltämistä mm. Johannes Schöllhornin, Adriana Hölszkyn, Chaya Czernowinin, Beat Furrerin ja Mauro Lanzan johdolla.
Streichin varhaisemmassa tuotannossa on paljon elektronimusiikkia, mutta painopiste siirtyi jo 2010-luvun alkuvuosina soitin- ja vokaalimusiikkiin. Vaikka soittimet sinänsä ovat perinteisiä, hänen keinonsa eivät ole. Hän liikkuu teoksissaan usein lasinhauraiden, hiljaisuuden rajoilla olevien sointien äärellä mutta saattaa halutessaan tuoda luomaansa usein unenomaiseen sointiuniversumiin myös rujoja ja viiltäviä elementtejä. Hän hyödyntää monipuolisesti instrumenttien uusia soittotapoja, ja erilaisten tarkasti määriteltyjen hälysointien käytössä hänen musiikkinsa on sukua hälytehojen mestarille Helmut Lachenmannille, jolle hän onkin omistanut kamariyhtyeteoksensa NEBENSONNEN (2015).
Jousiorkesterille ja lyömäsoittimille sävelletty Mantel (Päällystakki tai Viitta) on valmistunut 2018. Streich on kertonut, että jousisto on hänelle kuin orkesterin nahka. Hän on verrannut sitä nyljetyn käärmeen nahkaan, joka on kuivunut kadulle, tai kuolleen perhosen kuivuneeseen siipeen tai sotilastakkiin ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudassa. Streich on ajatellut takkia (tai manttelia) kahdenlaisena suojana, ensiksikin sellaisena jonka avulla suojaudutaan säätä ja ilmastoa vastaan, ja toiseksi sellaisena, jolla peitetään itsensä muilta ihmisiltä - joko oma keho tai sisäiset tuntemukset. Kirjoittamansa teosesittelyn lopuksi Streich muistuttaa vielä, että Puccinin ooppera Il tabarro (saksaksi Der Mantel) sai kantaesityksensä 14. joulukuuta 1918, ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikoihin, ja Streichin teoksen modernien tekstuurien keskeltä kangasteleekin myös perinteisempiä melodisia aihelmia.

Kimmo Korhonen

Sami Klemola

Ghost Notes, konsertto Hammond-uruille ja orkesterille, kantaesitys

Sami Klemola (s. 1973): Ghost Notes, kantaesitys

Sami Klemola kuuluu suomalaisen musiikin vahvasti omaäänisiin tekijöihin. Hän ei ole kiinnostunut perinteisistä melodis-harmonisista rakenteista tai yksityiskohtaisesta motiivisesta työstä vaan keskittää yleensä huomionsa kenttämäisiin tekstuureihin, karheisiin sointeihin ja teräväsärmäiseen intensiteettiin. Hänen työtään ohjaa vahva eksperimentalistinen etsimisen ja kokeilun halu.
Myös elektroniikka muodostaa tärkeän elementin Klemolan musiikissa. Sähköinen maailma toteutuu hänen teoksissaan yleensä soittimia täydentävänä live-elektroniikkana, jolla laajennetaan ja rikastetaan soinnillista ja tekstuurillista ulottuvuutta. Hän on myös toteuttanut useita ääni-installaatioita erilaisiin tiloihin ja tilanteisiin. Klemola on suomalaisen elektroakustista musiikkia esittävän defunensemblen perustajajäsen ja ollut sen taiteellinen johtaja vuodesta 2009. Hän oli vuosina 2016-18 myös nykymusiikkitapahtuma Tampere Biennalen taiteellinen johtaja.
Uusi vuoden 2020 lopulla valmistuva konsertto Hammond-uruille liittyy Klemolan teossarjaan, jonka solistisoittimet esiintyvät vain harvoin perinteisissä taidemusiikin solistitehtävissä. Sarjan työnimenä on "off-repertoire concertos", ja siitä ovat jo valmistuneet konsertto banjolle ja big bandille sekä konsertto Foley-artistille ja orkesterille. Lisäksi suunnitteilla ovat konsertto mekaniikalle ja kinetiikalle sekä konsertto soittimelliselle lauluäänelle, kuorolle ja elektroniikalle.
Tekeillä olevan Hammond-konserton työnimi "Ghost Notes" liittyy soittimen "vuotavien" liukusäätimien (drawbars) tietyissä kombinaatioissa aiheuttamiin varjomaisiin "haamusointeihin". Klemola on kuvaillut konserttoa mm. seuraavanlaisilla termeillä: hauraat sointivärit, karu kauneus, särjetty ääni, valot/varjot, polyrytmiikka, eri musiikinlajien rajapinnat (pop/elektroninen musiikki), optisen ja kineettisen taiteen vaikutus sekä kevyt mutta tiheä (ääni)massa.

Kimmo Korhonen

Steve Reich

City Life

Steve Reich (s. 1936): City Life

Steve Reich etsautui osaksi uuden musiikin historiaa 1960-luvun jälkipuolella yhtenä minimalismin pioneereista. Hänen varhaisia teoksiaan hallitsevat tiiviisti toistuvat, vain vähittäin muuntuvat kuviot ja tekstuurit sekä hitaasti kehkeytyvät harmoniat. Uran edetessä Reich siirtyi kohti monimuotoisempaa ilmaisua, jossa minimalistiset juuret ovat yhä havaittavissa mutta johon on tullut mukaan monia uusia elementtejä.
Reichin myöhempiin merkkiteoksiin kuuluvan City Lifen (1995) taustalla oli ajatus siitä, että musiikissa voidaan käyttää materiaalina mitä tahansa ääniä, ei vain soittaen tai laulaen tuotettuja. Jo 1920-luvulla Edgard Varèse käytti Amériques-teoksessaan sireenejä ja George Gershwin Amerikkalainen Pariisissa –teoksessa autontorvia. Reich puolestaan oli itse jo aiemmin sulauttanut teokseensa Different Trains (1988) äänitettyä puhetta osaksi musiikin sointimaailmaa.
City Life on sävelletty suurelle yhtyeelle, johon kuuluu myös kaksi samplereita soittavaa kosketinsoittajaa. Samplereille on ladattu kaikenlaisia kaupungin ääniä, joista suuren osan Reich on itse äänittänyt New Yorkissa: puhetta, autontorvia, ovien läimäytyksiä, laivojen torvia, hälytysautojen ääniä, työkoneita jne. Äänet erottuvat selvästi kudoksesta mutta ovat samalla sen olennaisia ja rytmisesti tarkasti sijoitettuja musiikillisia elementtejä.
Teoksessa on viisi tauoitta yhteen sidottua osaa, joista syntyy vapaahko kaarimuoto A-B-C-B-A. Ensiosa alkaa rauhallisella koraalimaisella käänteellä ennen kuin pulssirytmit alkavat sykkiä. Toinen ja neljäs osa eivät sisällä lainkaan puhetta ja kumpikin alkaa rauhallisesti mutta tiivistyy sitten sykkeeltään. Keskiosa puolestaan alkaa pelkillä puhe-sampleilla, joiden seuraan soittimet vähitellen liittyvät; tätä osaa Reich on verrannut pioneerivaiheensa nauhateoksiin It's Gonna Rain (1965) ja Come out (1966). Päätösosa muodostuu teoksien osista ilmaisultaan ja sisällöltään tiivistunnelmaisimmaksi, ja sen puhe-samplet on lainattu palomiesten viesteistä World Trade Centerin ensimmäisen, vuoden 1993 terrori-iskun aikana. Päätöksenä kuullaan muunnelma samasta koraalista, jolla teos alkoi.

Kimmo Korhonen

YHTEISTYÖSSÄ

Musica nova Helsinki
Näytä kaikki konsertit