Beethoven V

perjantai 25.10.2019 19.00 Kausikonsertti 5
alk. 25/19/11 €
Osta lippu

Beethoven V

perjantai 19.00 Kausikonsertti 5
alk. 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
Osta lippu
perjantai 25.10.2019 19.00 alk. 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

Beethoven-sarjan suunnitellut Klaus Mäkelä johdattaa kuulijat tuntemattomasta tunnettuun: Sauli Zinovjevin ”Un grande sospiro” -teoksen maailman kantaesitystä seuraa hyväntuulinen Gliéren harppukonsertto, jossa solistina on virtuoottinen Emmanuel Ceysson. Päätösnumerona on Beethovenin sinfonioista tunnetuin, ”Kohtalonsinfonia”. Ohjelmakokonaisuus avataan konserttiesittelyllä ja suljetaan kamarimusiikin sävelin.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

18.15-18.45

Kapellimestari-sellisti Klaus Mäkelä ja Kimmo Korhonen esittelevät illan konsertin. Vapaa pääsy.

Sauli Zinovjev

Un Grande Sospiro, kantaesitys

Sauli Zinovjev nousi suomalaisen musiikkiyleisön tietoisuuteen marraskuussa 2014 saavuttaessaan kolmannen sijan Kansainvälisessä Uuno Klami –sävellyskilpailussa orkesteriteoksella Gryf (2013).

Gryfin menestyksen jälkeen Zinovjevin tuotanto on karttunut monilla kiittävän vastaanoton saaneilla teoksilla. Varsinkin orkesteriteokset tuntuvat hänen omimmalta alueeltaan, vaikka myös kamarimusiikilla on tärkeä asema.

Zinovjevin musiikin ilmaisuasteikko ulottuu pitkälinjaisesta melodiikasta intensiivisiin sointikenttiin ja väkevään rytmiseen sykkeeseen; usein teoksissa on vahva, jopa romanttissävyinen tunnelataus. Zinovjev korostaa taiteellisen luomistyön vapautta ja on todennut, että "ei ole mitään sääntöjä. Mitä tahansa musiikillista tapahtumaa voi edeltää ja seurata aivan mitä tahansa." Samalla hän kuitenkin korostaa, että mistään sävellyksellisestä anarkiasta ei ole kyse vaan yleisemmästä esteettisestä asenteesta: "Sävellys kyllä itse asettaa itselleen rajat."

Zinovjevin nyt kantaesitettävä teos Un Grande Sospiro (2018) on Tapiola Sinfoniettan, Kymi Sinfoniettan ja Lausannen kamariorkesterin tilaus ja omistettu kapellimestari Klaus Mäkelälle.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Reinhold Glière

Harppukonsertto

Saksalaista sukujuurta olleen venäläinen Reinhold Glièren laajaan tuotantoon kuuluu oopperoita, baletteja, kolme sinfoniaa ja muuta orkesterimusiikkia sekä lukuisia kamarimusiikki- ja pianoteoksia.

Glièren harppukonsertto on säveltäjälleen tyypillisesti perinteisen romanttista ja kauniisti soivaa musiikkia, joka noudattelee totunnaista kolmiosaista konserttomuotoa. Avausosassa keskeisiä elementtejä ovat harpun esittelemä laveasti kaartuilevan pääteema ja tunteikkaan haaveellinen sivuteema, joka tuo mieleen Tšaikovskin ja Rahmaninovin. Kehittely purkautuu harpun soolokadenssiin, ja kertaava jakso alkaa suoraan sivuteemasta. Hidas keskiosa rakentuu harpun yksinään esittämästä teemasta, sen kuudesta pääosin lyyrissävyisestä muunnelmasta ja laajahkosta koodasta. Finaali puhkeaa esiin valoisana ja lähes klassissävyisen kepeänä, mutta osassa on myös venäläiskansallisia tunnelmia.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Ludwig van Beethoven

Sinfonia nro 5 c-molli op. 67

Viides sinfonia kantaesitettiin nelituntisessa jättiläiskonsertissa, jonka Beethoven järjesti Theater an der Wienissä torstaina 22. joulukuutta 1808. Samassa konsertissa kuultiin ensimmäisen kerran julkisesti myös neljäs pianokonsertto, Pastoraalisinfonia ja koko joukko muita teoksia.

Viidennessä sinfoniassa Beethoven on luonut suuren voitonsinfonian mallin. Teos alkaa uhmakkaassa c-mollissa mutta nousee viimeisessä osassa säteilevään C-duuriin. Finaalin asemaa dramaturgisena tähtäyspisteenä korostaa se, että Beethoven on antanut osalle lisäpainoa täydentämällä siinä orkesteria pikkolohuilulla, kontrafagotilla ja kolmella pasuunalla. Yleinen tapa päättää molliteos duurissa on saanut tässä todellista merkitystä ja sisältöä: kohtalo on jotain, jota vastaan on taisteltava ja joka on voitettavissa.

Ensiosa on fanaattisen tiivis ja keskittynyt, lähes kauttaaltaan lyhyen avausmotiivin hallitsema. Avausmotiivi on tavalla tai toisella mukana hedelmöittämässä myös muiden osien aihelmia, ehkä verhotuimmin toisena olevassa hitaassa osassa, jossa sen rytmiset ääriviivat ovat silti havaittavissa.

Kolmas osa on scherzon asemassa mutta luonteeltaan kaukana Beethovenin perinteisestä vauhdikkaasta scherzo-tyypistä. Trion fugato muodostaa tehokkaan energiapurkauksen, mutta osan loppu hiipuu salaperäiseksi, odotuksentäyteiseksi välitaitteeksi, joka johtaa ainutlaatuisella tavalla suoraan finaalin uljaina fortissimoina puhkeaviin avaussointuihin. Kahden viimeisen osan tiivis suhde ilmenee myös siinä, että finaalin kehittelyn ja kertauksen rajalla kuulaan vielä muistuma scherzosta. Loppurituaalit Beethoven nostattaa hurmioituneisiin korkeuksiin, melkein liioitellen mutta aidosti voitosta humaltuen.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Konserttien jatkot

n. 21.00

Vapaa pääsy

Palvelut

Näytä kaikki konsertit