BEETHOVEN II

perjantai 21.9.2018 19.00 Kauskonsertti & Beethoven-sarja
25/19/11 €

BEETHOVEN II

perjantai 19.00 Kauskonsertti & Beethoven-sarja
25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus
perjantai 21.9.2018 19.00 25/19/11 € Espoon kulttuurikeskus

BEETHOVEN II

”Beethovenin sinfonioista juuri toinen sinfonia on aina ollut suosikkini”, kertoo kapellimestari Klaus Mäkelä. ”Siinä on jotain vastustamatonta riehakkuutta, ja toisaalta maailman kauneinta musiikkia.” Beethovenin seurana kuullaan kaksi turkkilaisväritteistä teosta: 1600-luvulla eläneen italialaissäveltäjä Jean-Babtiste Lullyn Turkkilainen seremoniamarssi sekä Mozartin viulukonsertto nro 5 ”Turkkilainen”, jonka solistina on venäläissyntyinen viulisti Sergey Malov.

Konserttiesittely klo 18.15-18.45, Tapiolasali. Kapellimestari Klaus Mäkelä esittelee illan konsertin.

VIDEO: Klaus Mäkelä esittelee konsertin.

Kamarimusiikkia konsertin jälkeen, Tapiolasali
Ludwig van Beethoven:
Pianotrio, D-duuri op. 70

Irina Zahharenkova, piano
Sergey Malov, viulu
Klaus Mäkelä, sello

BEETHOVEN-SARJA
Tapiola Sinfoniettan Beethoven-sarjassa kuullaan vuosina 2018-2020 kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla kaikki Beethovenin sinfoniat sekä suurteos Missa Solemnis. Mäkelä on rakentanut jokaisesta konsertista kokonaisuuden, jossa Kkuullaan sinfonioiden ohella niihin eri tavoin kytkeytyviä teoksia. Kaikkia sarjan konsertteja edeltää konserttiesittely, ja konserttien jälkeen iltaa voi jatkaa kamarimusiikin parissa.

Sarjan seuraavat konsertit:
11.1.2019 Beethoven III
1.3.2019 Beethoven IV

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

18:15-18:45

Klaus Mäkelä esittelee illan konsertin Tapiolasalissa. Vapaa pääsy.

Jean-Baptiste Lully

Turkkilainen marssi Turkkilainen marssi balettikomediasta Porvari aatelismiehenä

Jean-Baptiste Lully syntyi Firenzessä nimellä Giovanni Battista Lulli, ja ollessaan 14-vuotias hän herätti Italiassa vierailleen ranskalaisen aatelismiehen huomion viulunsoitollaan ja ilveillessään harlekiinina karnevaalikauden juhlassa. Ranskalaisherra vei pojan mukanaan Ranskaan, jossa tämä nousi lahjakkuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta korkeampiin asemiin kunnes 1653 pääsi itsensä nuoren aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n suosioon tanssitaidoillaan. Vielä samana vuonna kuningas myönsi Lullylle aseman soitinmusiikin hovisäveltäjänä.

Lully sai Ranskan kansalaisuuden 1661, ja samana vuonna alkoi myös hänen yhteistyönsä komedian mestarin Molièren kanssa. Yksi tämän yhteistyön hedelmistä on 1670 valmistunut musiikkia, tanssia ja puhenäytelmää yhdistelevä balettikomedia (comédie-ballet) Le Bourgeois gentilhomme (Porvari aatelismiehenä). Teos päättyy suurieleiseen turkkilaiseen seremoniaan, jonka Turkkilainen marssi on yksi Lullyn tunnetuimmista kappaleista ja jyhkeän tarttuviksi kasvavine marssirytmeineen jo melkein liiankin vaikuttava komedialliseen ympäristöönsä.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Wolfgang Amadeus Mozart

Viulukonsertto nro 5 “Turkkilainen” A-duuri KV 219

Mozart ei ollut vain yksi aikansa suurimmista pianisteista vaan myös erinomainen viulisti. Marraskuussa 1769 hän sai ensimmäisen, tosin aluksi palkattoman virkansa, kun hänet nimitettiin Salzburgin arkkipiispan konserttimestariksi. Mozart oli virassa vuoteen 1777 saakka. Mozartin viisi viulukonserttoa kuuluvat tähän kauteen.

Mozartin viulukonsertot on valettu melko yhtenäisen muotin mukaan. Ensiosa on aina sonaattimuotoinen tavanomaisine orkesteriesittelyineen, ja myös hidas osa noudattaa sonaattimuotoa. Finaali on – ensimmäistä konserttoa KV 207 lukuun ottamatta – vapaammin muotoiltu rondo. Tämän yhtenäisen mallin rajoissa Mozart liikkuu vaivattomasti; se ei ole hänelle mikään rajoite, vaan pikemminkin tukeva maaperä, jolle mitä ilmeikkäin ja yksilöllisin teos voi rakentua.
Mozartin viidestä viulukonsertosta viimeinen on moniulotteisin ja tunnetuin. Huomiota konsertossa herättää ennen muuta sen viimeisen osan (Rondeau: Tempo di Menuetto) tietty ”turkkilainen” väritys, joka leimaa nimenomaan muutoin valoisan ja elegantin osan tasajakoista keskiepisodia. Ylösalaisten melodiakulkujen rytminen alleviivaus ja kiihkeä kromaattinen kuvio luonnehtivat tätä taitetta. Teoksen ensimmäinen (Allegro aperto) ja toinen (Adagio) osa pitäytyvät tutummassa ilmaisussa. Silti kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi hieman serenadi-tyyppisen hitaan osan kehittelyyn, joka on huomattava kromatiikassaan ja jännitteisissä pidätyksissään.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Ludwig van Beethoven

Sinfonia nro 2 D-duuri op. 36

Toinen sinfonia on yksi Beethovenin energisimmistä ja myönteisimmistä teoksista.
Beethovenin tuotanto on ollut tapana jakaa kolmeen tyylivaiheeseen. Tässä jaottelussa toinen sinfonia sijoittuu mielenkiintoisesti ensimmäisen ja toisen tyylikauden murrokseen. Se on välittävä rengas siirryttäessä vielä haydnmaisesta esikoissinfoniasta (1800) kumoukselliseen kolmanteen sinfoniaan Eroicaan (1804). Toisen sinfonian ensiesitys oli Wienissä huhtikuussa 1803. Yleisö ja kriitikot kyllä huomasivat, että esikoissinfoniallaan miellyttänyt säveltäjä oli nyt ajautumassa uusille urille, ja teos sai vähintäänkin ristiriitaisen vastaanoton.

Ensiosassa on jo oraallaan tuleva Eroican säveltäjä. Hidas johdanto (Adagio molto) on huomattavasti laajempi kuin esikoissinfoniassa. Se huipentuu alaspäiseen unisonoaiheeseen, joka ennakoi yllättävällä tavalla yhdeksättä sinfoniaa. Varsinaisen Allegro con brion pääteema on pikemminkin ryhmä motiiveja kuin selväpiirteinen teema. Perinteisen laulavuuden sijasta sivuteema on energinen ja marssimainen. Kehittely on jo aidosti beethoveniaaninen voimainkoitos, jossa käsitellään ensin pääteemaa, sitten sivuteemaa, mutta osan huipennus koittaa riemuitseviin korkeuksiin kohoavassa koodassa.

Ensiosan energisyyden vastapainoksi hidas osa (Larghetto) on seesteinen ja tasapainoinen; tosin siinä on myös vakavampia sävyjä. Beethoven on nimennyt dynaamisten kontrastien elävöittämän kolmannen osan (Allegro) scherzoksi, ensimmäisen kerran sinfonian historiassa. Tosin jo ensimmäisen sinfonian vielä menuetiksi otsikoitu osa on aito scherzo. Finaalissa (Allegro molto) Beethoven kerta kaikkiaan räjäyttää kaikki kahleet. Jo osan uhitteleva ja oikukas pääteema on todellinen neronleimaus. Osa etenee erilaisten kontrastoivien käänteiden ja yllätysten läpi kohti loppukohtausta, jossa koko orkesteri tempautuu kiihkeän kuohunnan valtaan.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit