BAROKIN MESTARIT

perjantai 16.11.2018 19.00 Kausikonsertti 7
25/19/11€
Osta lippu

BAROKIN MESTARIT

perjantai 19.00 Kausikonsertti 7
25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus
perjantai 16.11.2018 19.00 25/19/11€ Espoon kulttuurikeskus

Antonio Vivaldi ja Jan Dismas Zelenka, kaksi 1700-luvun alkupuolen barokkimusiikin omaleimaista mestaria. Heidän voimakasilmeisten soitinteostensa maailmaan vie fagotisti-johtaja Sergio Azzolini, joka esiintyy sekä solistina että continuo-ryhmän jäsenenä.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

18:15-18:45

Esittelijänä Kimmo Korhonen. Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Antonio Vivaldi

Konsertto g-molli RV 576

Vivaldin maine levisi myös Dresdeniin, ja sikäläisiä muusikoita kävi 1716-17 Venetsiassa musiikinjohtaja Pisendelin ja itsensä kruununprinssi Friedrich August II:n johdolla tapaamassa säveltäjää. Vivaldiin moniin Dresdenin hovia varten säveltämiin teoksiin kuuluu konsertto viululle ja oboelle g-molli (RV 576), jonka hän omisti "Sua Altezza Reale di Sassonia" eli kruununprinssille.
Dresdeniä varten säveltämissään konsertoissa Vivaldi saattoi nautiskella suuren hoviorkesterin tarjoamista mahdollisuuksista. Kun hän normaalisti joutui kirjoittamaan konserttojensa orkesteriosuuden pelkille jousille, oli Dresdenissä käytössä myös monia puhaltimia. Esimerkiksi konsertossa g-molli on kolme oboeta, kaksi nokkahuilua sekä "bassi dè fiatoksi" merkitty ryhmä, joka on yleensä tulkittu kahdeksi fagotiksi ja yhdeksi kontrafagotiksi. Vivaldin soittimellinen keksintä onkin Dresdenin teoksissa kukkeimmillaan, ja esimerkiksi konsertossa g-molli, jossa solisteina ovat viulu ja oboe, hyödynnetään soittajiston mahdollisuuksia erilaisin vuorottelu- ja kaikutehoineen.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Antonio Vivaldi

Konsertto D-duuri RV 564a

Kahden solistin konserttojen lisäksi Vivaldi hyödynsi usein suurempaakin solistiryhmää. Sävyltään pääosin valoisa konsertto D-duuri (RV 564) on sävelletty alun perin kahdelle viululle, kahdelle sellolle ja jousille. Siitä on kuitenkin olemassa myöhempi, tuntemattoman tekijän versio (RV 564a), jossa on solisteina kaksi viulua ja orkesteriosuuteen on tuotu mukaan kaksi oboeta ja fagotti.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Jan Dismas Zelenka

Konsertto G-duuri ZWV 186

Jan Dismas Zelenka kiinnitettiin Dresdenin hoviorkesterin kontrabasson ja violonen (gamba-perheen matalin jäsen) soittajaksi vuonna 1710 tai 1711 ja nimitettiin 1735 hovin kirkkosäveltäjäksi.

Zelenkan tyyli oli täysiverisen barokkista, ja valistuneimmat aikalaiset arvostivat Bachia myöten hänen kontrapunktista osaamistaan sekä hänen musiikkinsa harmonista rikkautta. Kromaattisuus, yllättävät käänteet, synkopoidut rytmit ja epäsäännölliset säerakenteet tuovat usein yksilöllistä tuntua hänen teoksiinsa.

Konsertto G-duuri rakentuu kolmiosaiseksi kokonaisuudeksi (nopea-hidas-nopea), jollainen oli paljolti Vivaldin ansiosta vakiintumassa konserttojen suosituimmaksi muodoksi. Soittimista oboella, viululla ja fagotilla on eniten soolotilaa, esimerkiksi fagotti avaa syvähenkisen hitaan osan, mutta myös sellolla on solistisia repliikkejä. Ensiosassa tulee esiin Zelenkalle tyypillisinä käänteinä muutamia musiikin rientoa jäsentäviä hidastuksia, mutta finaalissa musiikki saa virrata vapautuneesti.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Antonio Vivaldi

Konsertto kahdelle fagotille ja orkesterille RV 531

Kahden sellon konsertto g-molli (RV 531) tunnetaan myöhempänä versiona kahdelle fagotille. Fagotin käyttäminen solistisoittimena on sikäli luontevaa, että sillä on sama ääniala kuin sellolla, ja ylipäätään solistisoittimien vaihtaminen oli tavanomaista barokin kaudella. Lisäksi muutosta tukee se, että Vivaldi suosi fagottia soittimena. Hän kirjoitti peräti 39 fagottikonserttoa, jotka muodostavat viulukonserttojen jälkeen hänen soolokonserttojensa toiseksi suurimman ryhmän. Myös g-molli-konsertossa fagotit taipuvat luontevasti teoksen voimakasilmeiseen ja vakavaan ilmaisuun.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Jan Dismas Zelenka

Sinfonia a-molli

Sinfonia a-molli ei ole "sinfonia" sanan myöhemmässä klassis-romanttisessa merkityksessä, ja teoksen tarkka otsikko onkin "Simphonie a 8 Concertanti". Teoksessa on siis kahdeksan soitinosuutta, joihin sisältyy myös solistisia osuuksia. Muodoltaan teos on viisine osineen laaja sarjamainen kokonaisuus.

Määrätietoisesti liikkuvassa avausosassa tuntuu Vivaldin vaikutusta. Solistinen päärooli on viululla, mutta välillä myös oboe nousee esiin vuorottelemaan ja keskustelemaan viulun kanssa. Toisena olevassa hitaassa osassa (Andante) on kamarimusiikillisempi kokoonpano: oboe avaa osan linjakkaalla cantilenallaan, viulu liittyy pian mukaan ja sitten myös fagotti. Kolmantena oleva Capriccio liikkuu gavotin tempossa; osa on luonteeltaan hillityn oikukas ja paikoin harmonisesti ilmeikäs. Vakavahenkinen Aria da Capriccio antaa aluksi solistiroolin sellolle ja fagotille, sitten viululle ja oboelle ja sitten kaikille yhdessä. Osa kasvaa monipolviseksi kokonaisuudeksi erilaisine tempovyöhykkeineen. Teoksen päättää vakavahenkinen menuetti, joka luo teokselle juhlavan vakavan päätöksen.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Palvelut

Näytä kaikki konsertit