BACH & SONS, Espoo

perjantai 1.10.2021 19.00 Erikoiskonsertti
Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu Espoon tuomiokirkko
Osta lippu
perjantai 1.10.2021 19.00 Alk. 29/23/12 € + tilausmaksu Espoon tuomiokirkko

Barokin tyylinmukaisen esitystavan erikoisosaaja Georg Kallweit paneutuu Tapiola Sinfoniettan kanssa Bachin perhepiirin soitinmusiikkiin. 
Johann Sebastian Bachin teoksista kuullaan E-duuri-viulukonsertto sekä tunnettu orkesterisarja nro 2, jossa tällä kertaa soolosoittimena on huilun sijasta viulu.  Bachin pojista pääsee esiin Carl Philipp Emanuel, jonka sinfoniassa voi kuulla jo aavistuksen uusista tyylivirtauksista.  Perhepiiriin kuului myös Georg Philipp Telemann, joka oli isä-Bachin ystävä ja Carl Philipp Emanuelin kummisetä. Kamarimusiikillisen jousisonaatin lisäksi Telemannin jättimäisestä tuotannosta esitetään alkusoitto vaikuttavan moni-ilmeisestä orkesterisarjasta g-molli.

Ennakkotiedoista poiketen ohjelmassa ei ole Wilhelm Friedemann Bachin sinfoniaa,

Konsertin kesto on noin 75 minuuttia. Ei väliaikaa.

Yhteistyössä: Helsinki Early Music Festival
Sama ohjelma esitetään Tammisaaren kirkossa 29.9.2021 klo 18.

Konserteissa noudatetaan viranomaisten turvallisuusohjeita. Pyydämme yleisöä huolehtimaan riittävistä turvaväleistä ja käyttämään maskia mikäli sille ei ole terveydellistä estettä.

Lippuja myydään myös ovella konserttia edeltävän tunnin ajan, klo 17-18. HUOM. Maksu käteisellä (maksukortti ei käy).

 

Taiteilijat

Ohjelma

Johann Sebastian Bach

Orkesterisarja nro 2 a-molli BWV 1067

Orkesterisarjat ja konsertot olivat barokin kauden kaksi keskeistä orkesterimusiikin lajia. Bach sävelsi kumpiakin, ja vaikka niiden määrä jää vähäiseksi moniin aikalaisiin verrattuna, ne kuuluvat lajeissaan aikansa hienoimpaan musiikkiin.
Orkesterisarjoja Bachilta tunnetaan neljä (BWV 1066-69). Teosten säilynyt nuottimateriaali on Bachin Leipzigin-kaudelta (1723-50), mutta on mahdollista ja luultavaakin, että teoksia tai niiden osia on valmistunut jo hänen Köthenin-kaudellaan (1717-23), ehkä jopa aiemmin. Bachin teosluettelossa numeron BWV 1067 saanut orkesterisarja tunnetaan parhaiten versiona huilulle, jousille ja continuolle h-molli, jonka hän sävelsi Leipzigissä. On kuitenkin arveltu mm. säilyneissä stemmoissa oleviin virheisiin ja epäjohdonmukaisuuksiin vedoten, että teos olisi sävelletty alun perin a-molliin jousille ja continuolle, toisin sanoen ilman huilua. Toisena vaihtoehtona on esitetty, että myöhemmän version huiluosuus olisi alun perin kirjoitettu oboelle a-molliin. Näitä varhaisia versioita ei kuitenkaan ole säilynyt.
Saksalainen musikologi Werner Breig on rekonstruoinut sarjasta BWV 1067 version jousille ja continuolle alkuperäiseksi arvellussa a-mollissa. Siitä kuullaan tässä konsertissa alkusoitto, joka alkaa Jean-Baptiste Lullyltä juontuvaan tapaan pisteellisten rytmien tahdittamalla arvokkaalla hitaalla jaksolla. Osan keskellä on fuugana alkava ja myös konsertoivia piirteitä saava nopea jakso, josta palataan lopulta hitaaseen avausjaksoon.

Kimmo Korhonen

Georg Philipp Telemann

Jousisonaatti f-molli TWV 44:32

1700-luvun alkupuolen saksalainen musiikki hahmottuu nykykuulijalle ennen muuta Johann Sebastian Bachin aikakautena, mutta aikalaisille Georg Philipp Telemann oli säveltäjänä arvostetumpi. Kun Bach tunnettiin lähinnä paikallisesti, levisi Telemannin musiikki joka puolelle Eurooppaa. Ja kun Bach merkitsi saksalaisen myöhäisbarokin huipentumaa ja jopa eräänlaista päätepistettä, käänsi Telemann katseensa barokista kohti uutta galanttia tyylisuuntaa.
Telemann oli yksi musiikinhistorian tuotteliaimmista säveltäjistä. Hänen tuotantonsa moderni kokonaisluettelo Telemann Werkverzeichnis (TWV) käsittää pitkälti yli 3000 monipuolisesti eri sävellyslajit kattavaa teosta, joista tosin suuri osa on kadonnut. Mukana on teoksia hengellisestä vokaalimusiikista oopperoihin ja sooloteoksista orkesterisarjoihin.
Sonaatti jousille f-molli (TWV 44:32) on mitä ilmeisimmin vuosien 1708-12 satoa, jolloin Telemann työskenteli Eisenachissa konserttimestarina ja musiikinjohtajana ja kirjoitti erityisen paljon soitinteoksia. Teos hahmottuu lähinnä kvintetoksi, sillä siinä on viisi itsenäistä osuutta (kaksi viulua, kaksi alttoviulua sekä basso continuo), joskin se laajenee hetkittäin sekstetiksi sellon irtaantuessa continuosta itsenäiseksi osuudeksi. Teos on yleissävyltään vakava ja usein monisäikeisen kontrapunktin rikastama, mutta osien edetessä mukaan tulee myös yksinkertaisemmin hahmoteltuja tekstuureja. Teoksessa on neljä tiivistä osaa: mietiskelevän kontrapunktinen avaus-adagio, vilkkaasti kuvioivana kaksoisfuugana alkava nopea osa, hidasliikkeisen polyfonisen kudoksen hallitsema largo-osa ja vauhdikkaan motorinen presto-finaali.

Kimmo Korhonen

Johann Sebastian Bach

Viulukonsertto E-duuri BWV 1042

Bach oli muusikkona paitsi loistelias klaveristi ja urkuri myös erinomainen viulisti. Hän toimi 1714-17 Weimarissa paikallisen hoviorkesterin konserttimestarina ja oli tiiviissä kosketuksessa viuluun myös Köthenin-kaudellaan ja luultavasti vielä Leipzigissäkin. Bachilta on säilynyt alkuperäismuodossa vain kolme viulukonserttoa, mutta hänen tiedetään säveltäneen niitä useampia. Konsertoissaan hän mukaili Vivaldin luomia lähtökohtia mutta kehitti niitä edelleen omaan suuntaansa.
E-duuri-viulukonsertto on luultavasti valmistunut Bachin Köthenin-kaudella, jolloin hän sävelsi muutoinkin paljon soitinmusiikkia. Konserton valoisan energisessä avausosassa hän yhdisti Vivaldilta periytyvän ritornello-muodon (orkesteri- ja soolojaksojen selkeän vuorottelun) ns. da capo –muotoon (A-B-A). Vakavahenkisessä hitaassa osassa runkona on bassossa toistuva aihe, jonka ylle solisti alkaa punoa omia linjojaan lainaten hetkittäin bassolinjan aihelmia. Määrätietoisessa päätösosassa Bach on yhdistänyt ritornello- ja rondo-muodot.

Kimmo Korhonen

Carl Philipp Emanuel Bach

Sinfonia nro 2 B-duuri Wq 182/2

Carl Philipp Emanuel Bach kirjoitti yhden omaperäisimmistä luvuista sinfonian varhaiseen historiaan. Hän sävelsi vuosien 1741-76 välillä 19 sinfoniaa, joissa tulee esiin rohkea ja ajan oloon uudistuksellinen taiteilija. Ne ovat malliesimerkkejä barokin ja klassismin välille sijoittuvasta Empfindsamer Stilistä eli tunteellisesta tyylistä.
C. Ph. E. Bach sävelsi 1773 kuusi jousisinfoniaa (Wq 182) tunnetun musiikinharrastajan paroni Gottfried van Swietenin tilauksesta. Swieten toimi tuolloin Berliinissä lähettiläänä mutta muutti myöhemmin Wieniin, jossa hän tuli kuuluisaksi Haydnin, Mozartin ja Beethovenin tukijana. Swieten tunsi hyvin C. Ph. E. Bachin omaperäisen tyylin ja antoi sinfonioita tilatessaan tälle vapaat kädet painottaen, että tämä kirjoittaisi teokset miettimättä niiden mahdollisia soittoteknisiä vaikeuksia.
Sinfonia B-duuri (Wq 182/2) on muiden C. Ph. E. Bachin sinfonioiden tapaan kolmiosainen. Hänen vahva ja omaperäinen ilmaisunsa tulee esiin mm. erikoisina tekstuurin leikkauksina, äkillisinä dynamiikan vaihteluina, tonaalisena rohkeutena ja rytmiikan eloisuutena. Vaikutelma ei kuitenkaan ole humoristinen niin kuin usein Haydnilla vaan jännitteinen, jopa levoton. Myös kokonaisrakenteessa on oma erikoisuutensa, sillä ensiosan B-duuria seuraa erikoisesti D-duurissa oleva, kromatiikan tihentämä hidas osa, josta energinen finaali puhkeaa tauotta esiin.

Kimmo Korhonen

Georg Philipp Telemann

Alkusoitto orkesterisarjasta g-molli TWV 55:g1

Orkesterisarja oli Telemannin suosima orkesterimusiikin laji, jossa hänen keksintänsä ja tyylilliset virikkeensä tulivat monipuolisesti esiin. Häneltä on säilynyt orkesterisarjoja pitkälti toista sataa, mutta tiedetään että hän sävelsi niitä paljon enemmän, mahdollisesti jopa 600. Valloittava orkesterisarja g-molli (TWV 55:g1) on saanut muodikkaan lisänimen "La Musette" teokseen sisältyvän Musette-osan ansiosta. Normaaliin tapaan teoksen tanssiosia edeltää ranskalaistyylinen alkusoitto, jossa pisteellisten rytmien värittämät juhlavat hitaat jaksot kehystävät nopealiikkeistä keskijaksoa.

Kimmo Korhonen

Näytä kaikki konsertit