BACH MATERIA

torstai 21.10.2021 19.00 Kausikonsertti
Alk. 29/23/12 €+ tilausmaksu Espoon kulttuurikeskus
torstai 21.10.2021 19.00 Alk. 29/23/12 €+ tilausmaksu Espoon kulttuurikeskus

Esa-Pekka Salonen ja Anders Hillborg ammentavat uusissa teoksissaan innoitusta Bachilta. Salosen Fog lähtee liikkeelle Bachin E-duuri-preludista viululle. Hillborgin teoksessa, jossa solisti Jonian Ilias Kadesha saa tilaisuuden myös improvisointiin, taustateoksena on Bachin kolmas Brandenburgilainen konsertto.
Ravelin herkänkaunista Hanhiemoa esitetään yleensä viisiosaisena orkesterisarjana, mutta nyt kuultavana kokonaisena balettimusiikkina sen ihastuttava satumaailma avautuu esiin rikkaimmillaan.
Bachin sävelmaailmasta ja Ravelin satumaailmasta ammentavan ohjelmakokonaisuuden johtaa Tapiola Sinfoniettan uusi taiteellinen partneri Ryan Bancroft.

Ystävällisesti pyydämme tutustumaan turvallisuusohjeisiin.

Taiteilijat

Ohjelma

Konserttiesittely

Konserttiesittely Tapiolasalissa klo 18.15-18.35.
Tietokirjailija Kimmo Korhonen esittelee illan konsertin.

Johann Sebastian Bach

Preludi partitasta nro 3 E-duuri, BWV 1006

Bach oli säveltäjänlaadultaan ensyklopedisti ja pyrki mahdollisimman kattavasti ja järjestelmällisesti kokeilemaan aikansa teoslajeja. Oikeastaan vain ooppera jäikin hänen luovan toimintansa ulkopuolelle. Ensyklopedistista Bachin työ oli myös sikäli, että hän otti kokeilemansa teoslajit yleensä niin täydellisesti haltuunsa, että hän tuli lähes aina luoneeksi lajinsa kokoavia perusteoksia.
Bachin teokset sooloviululle eivät tee poikkeusta. Kolmella sonaatilla ja kolmella partitalla on täysin sivuuttamaton asema viulukirjallisuudessa, ei ainoastaan soittimen musiikillisten mahdollisuuksien ilmentäjänä vaan myös aikansa viuluteknisten rajojen kartoittajana. On hyvä muistaa, että Bach ei ollut vain loistelias kosketinsoittaja vaan myös erinomainen viulisti, joka toimi Weimarissa 1714-17 paikallisen hoviorkesterin konserttimestarina.
Sooloviulusonaatit ja –partitat syntyivät 1720, keskellä Bachin Köthenin-kautta (1717-23), jolloin hän keskittyi erityisen intensiivisesti juuri soitinmusiikkiin. Kaksi yhteen kietoutunutta teossarjaa eroavat toisistaan selvimmin kokonaismuodon suhteen: sonaatit ovat säännönmukaisesti neliosaisia siten, että osat ovat kirkkosonaatin tapaan järjestyksessä hidas-nopea-hidas-nopea, kun taas partitoissa muoto on vapaampi ja koostuu erilaisista tanssisarjojen osista, joiden määrä vaihtelee. Kolmannessa partitassa E-duuri tanssiosia edeltää erillinen preludi, joka kuuluu Bachin soitinmusiikin tunnetuimpiin yksittäisiin osiin. Bach sovitti sen myöhemmin Leipzigissä myös osaksi kahteen kantaattiinsa (BWV 120a ja 29).
Preludio muodostaa riemukkaan avauksen E-duuri-partitalle. Se on kahta loppukäänteen sointua lukuun ottamatta kauttaaltaan yksiäänisesti kirjoitettua, mutta kaiken taustalla on vankka harmoninen perusta, ja läpi teoksen käy ikiliikkujamaisen tiheä 1/16-kuviointi, joka luo usein vaikutelman moniäänisyydestä. Bach elävöittää tekstuuria monin tavoin erilaisten kuvioiden, juoksutusten ja arpeggioiden avulla.

Esa-Pekka Salonen

Fog, orkesteriversio, Suomen ensiesitys

Monimuotoisen veistoksellisista rakennuksistaan tunnettu kanadalais-yhdysvaltalainen Frank O. Gehry (s. 1929) kuuluu aikamme merkittävimpiin ja omaleimaisimpiin arkkitehteihin. Euroopassa hänen maineikkain työnsä on Bilbaon Guggenheim-taidemuseo (1997), jonka avaamaa plastista muotokieltä hän toteutti myös Los Angelesin Walt Disney –konserttitalossa (2003). Se on Los Angelesin filharmonikkojen kotisali, ja sen suunnittelun ja valmistumisen aikana orkesterin musiikillisena johtajana toiminut Esa-Pekka Salonen oli tiiviisti mukana talon ideoinnissa ja ystävystyi läheisesti Gehryn kanssa.
Kun Gehry täytti 90 vuotta helmikuussa 2019, Salonen kirjoitti merkkipäivän kunniaksi kamariyhtyeteoksen Fog (2019), josta hän laati 2021 uusitun version laajemmalle soittajistolle. Salosen mukaan kyseessä on Bachin E-duuri-partitan preludin ympärille rakentuva fantasia. Juuri tämä nimenomainen kappale valikoitui teoksen lähtökohdaksi siksi, että se sattui olemaan ensimmäinen musiikki, jota Gehry ja Salonen kuulivat rakennusprojektin aikana vielä keskeneräisessä konserttisalissa. Teoksen harmonia perustuu Gehryn nimen musiikillisille kirjaimille (F-A-G-E-H), ja nimi puolestaan rakentuu Gehryn nimen alkukirjaimista.
On jotain viehättävän paradoksaalista siinä, että perinteisiä arkkitehtuurin muotokielen ihanteita monin tavoin uhmannut, usein "dekonstruktivistiksi" luonnehdittu Gehry on saanut kunnianosoituksekseen barokin ajan kenties kurinalaisimpana säveltäjänä tunnetun Bachin innoittamaa musiikkia. Lopputulos on kuitenkin tyylillisesti eheä, ei mikään "postmoderni" tyylisekoitus. Salonen ei ole "bachmaistanut" musiikkiaan vaan upottanut Bachin aihelmia elimelliseksi osaksi omaa ilmaisuaan.
Fog alkaa lyyrisen hillitysti, kuin etäältä Bachin musiikkia kuulostellen, mutta puhkeaa pian eloisaksi rytmiseksi sykkeeksi, jonka osaksi Bachin aihelmia kietoutuu. Välillä Bach nousee selvemmin etualalle, välillä jää jostain tekstuurin keskeltä kuultavaksi, kuin utuiseksi aavistukseksi. Tekstuuri soi usein ravelmaisen hienostunein sävyin, mutta huipennuksen Salonen kasvattaa muhkeasointiseen voimaan.

Anders Hillborg

Bach Materia

"Juureni rock-musiikissa ovat luultavasti vaikuttaneet suuresti musiikilliseen ajatteluuni. Sävellykseni ulottuvat tavanomaisesta rock-musiikista villeihin kokeiluihin mikrotonaalisilla rakenteilla. Toisin kuin aiempien sukupolvien säveltäjät en koe ristiriitaa siinä, että työskentelen niin etäällä toisistaan olevien suuntausten parissa. Kokeilu ja traditio eivät ole erillisiä vaan sekoittuvat sävellysprosessin aikana alituiseen toisiinsa. Ehkä stravinskymäinen asenne."
Näissä Anders Hillborgin sanoissa kuvastuu laaja-alainen ja omaleimainen säveltäjäpersoonallisuus. Hänen soinnillisesti kiehtovissa sävelfantasioissaan voi esiintyä mikrotonaalisia harmonioita, epätodellista kauneutta, surrealismia, rytmistä liikkuvuutta, huumoria joka voi taittua tragediaksi, välillä aggressiivisuuttakin. Erilaisista aineksista rakentuu dramaturgisesti tiiviitä teoksia, ja voi vain ihailla, miten taitavasti Hillborg liikkuu luomiensa sointimaailmojen välillä. Hän kuulukin aikamme ruotsalaisista säveltäjistä kansainvälisesti menestyneimpiin.
Viululle ja jousille sävelletty Bach Materia (2017) käy esimerkiksi Hillborgin "etäällä toisistaan olevien ideoiden" yhteensulauttamisesta. Se syntyi osaksi projektia, jossa kuusi nykysäveltäjää kirjoitti eräänlaisia sisar- tai kommentaariteoksia Bachin kuudelle Brandenburgilaiselle konsertolle. Hillborgille valikoitui Bachin konsertto nro 3 G-duuri (BWV 1048).
Bachin musiikki nousee hetkittäin esiin lyhyinä katkelmina ja sekoittuu monisävyiseen jousitekstuuriin, jossa Hillborg soveltaa paikoin aleatorista kirjoitustapaa. Välillä tunnelma on seesteisen hidasliikkeinen, välillä taas jazzmaisen rytmiikan siivittämä. Solistiosuudessa on laajoja improvisoitavia jaksoja, ja siinäkin voi olla kytkentä Bachiin: kolmannen Brandenburgilaisen konserton hidas väliosa on vain kahden soinnun pituinen, ja yhden teorian mukaan se oli tarkoitettu viulistin improvisaatiota varten. Hillbrogilla jo viulistin ensimmäinen soolorepliikki sisältää improvisaatiota, ja kahdessa kadenssissa myös kontrabasisti osallistuu viulusolistin rinnalla improvisointiin.

My origins in rock music probably influenced my musical thinking a great deal; my compositions range from conventional rock music to wild experiments with microtonal structures, and, as opposed to previous generations of composers, maybe, I see no conflict in working with musical concepts so far apart. Experiment and tradition are not separate but are constantly intertwined in the process of composing. Maybe a Stravinskian attitude.

Maurice Ravel

Hanhiemo-balettimusiikki

Maurice Ravel (1875-1937): Hanhiemo-balettimusiikki

Yleensä on ensin näyttämöteos, josta säveltäjä muokkaa konserttisarjan, mutta Maurice Ravelin Ma mère l'oye -baletin (Hanhiemo) tapauksessa tapahtui päinvastoin. Hanhiemo valmistui alun perin vuosina 1908-10 viisiosaiseksi lasten soitettavaksi sarjaksi pianolle nelikätisesti. Kun teos kantaesitettiin Pariisissa huhtikuussa 1910, olivat pianistit kuusi- ja kymmenvuotiaat. Teos sai niin hyvän vastaanoton, että Ravel orkestroi sen seuraavana vuonna. Tämä orkestraatio puolestaan viehätti pariisilaisen Théâtre des Artsin johtajaa, joka päätti esittää teoksen balettina. Ravel, joka oli juuri aloittelemassa Daphnis et Chloé -balettinsa säveltämistä, tajusi nopeasti, ettei orkesterisarja sellaisenaan olisi toiminut tanssiesityksessä. Sen vuoksi hän vaihtoi alkuperäisen viiden osan järjestystä, täydensi niitä kahdella uudella osalla (Prélude sekä Danse du rouet) ja sävelsi osia sitovat interludit.
Ravel haki Hanhiemoon innoitusta Charles Perrault'n, kreivitär Marie-Catherine d'Aulnoyn ja Marie Leprince de Beaumontin klassisista saduista. Nimen teos sai Perrault'n kokoelmasta Contes de ma Mère l'Oye (Hanhiemon satuja, 1697). Balettiversiossa juoni rakennettiin Prinsessa Ruususen tarinan ympärille, johon eri satuaiheista tuodut episodit kytkettiin. Prinsessa Ruususen muotokuva maalataan lyyrisen kauniissa pavanessa. Sitä seuraavat osat ovat baletissa näkyjä ja kohtauksia, jotka hyvä haltijatar on loihtinut Prinsessa Ruususen uniin: Kaunottaren (klarinetti) ja hirviön (kontrafagotti) keskustelun, metsässä harhailevan surumielisen Peukaloisen ja kiinalaisittain tyylitellyn Pagodien keisarinnan. Päätösosassa Le Jardin féerique (Satupuutarha) Prinsessa Ruusunen herää unestaan ja saa Prinssinsä.
Hanhiemossa Ravel on loihtinut esiin lapsuuden viattoman ja turmeltumattoman maailman. Se oli hänelle aiheena ylipäätäänkin läheinen - sitä todistaa esimerkiksi ooppera Lumottu lapsi - ja tuntuu jopa siltä, että lasten maailmaan eläytyessään hän oli säveltäjänä aidoimmillaan ja herkimmillään. Voi olla, että hänen näin luomansa kuva on eheydessään epätodellinen, mutta ainutlaatuisen kaunis ja ihastuttava se joka tapauksessa on. Kaiken täydellistää Ravelin häikäisevän taitava, hienonhienoilla sävyillä ja väreillä operoiva orkestraatio.

Kimmo Korhonen

Taiteilijatapaaminen

Taiteilijatapaaminen konsertin jälkeen päälämpiössä.
Haastateltavina kapellimestari Ryan Bancroft ja viulisti Jonian Ilias Kadesha.
Järj. Sinfoniettan Ystävät ry.
Vapaa pääsy

Palvelut

Näytä kaikki konsertit