”Beethovenin ajoilta”

Siinäpä vasta naseva, informatiivinen ja omaperäinen konsertin nimi! Eräs sinfoniettalainen jo ehtikin ihmetellä, millä kulkuneuvolla Beethoven mahtaa tänä iltana ajella. Fagotistin silmissä taas otsikko saattaa antaa pienen lupauksen siitä, että konsertissa kuultaisiin myös kontrafagottia; sitähän ei perinteisesti ”soiteta” vaan ”ajetaan”. Näin ei kuitenkaan ole, jo siitäkin syystä, että mikäli minun käsiini annettaisiin kontrafagotti – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992 – olisi konsertin yleisölle määrättävä sekä 18 vuoden ikäraja että tuntuva osallistumispalkkio.

Ylläoleva otsikko toki näyttää houkuttelevammalta kuin vaikkapa ”Fagotilla pöristellen ja pianolla pimputtaen”. Jos konsertin säveltäjänimistä yksi on selvästi muita tunnetumpi, kannattaa sillä ratsastaa häpeilemättä. Ja jos tuohon ajo-sanaan vielä takerrutaan, tuo se monille meistä sangen myönteisiä mielleyhtymiä; eihän meistä kukaan enää odota kerran kuussa tapahtuvaa ”palkanmaksua”, vaan nykyisin tätä iloista tapahtumaa kutsutaan ”palkka-ajoksi”.

Mutta jos konsertin nimi onkin kökkö, illan musiikki ei sitä ole. Tämän saman Beethovenin sonaatin soitin aikoinani Sibelius-Akatemian A-tutkinnossa, ja halusin vihdoin soittaa sen uudestaan. Teos on alunperin pianolle ja sellolle, mutta toimii fagotin kanssa sangen pienin muutoksin. Reicha on säveltäjänä ehkä tutumpi puhallinkvintetoistaan, joiden suhteen hän onkin todellinen uranuurtaja. Puhallinkvintetoiden lisäksi olen aiemmin soittanut hänen hienoa kvintettoaan fagotille ja jousikvartetille, ja halusin tällä kertaa perehtyä sonaattiin. Moschelesin nuotti on viettänyt ikuisuuden nuottihyllyssäni ja vähän väliä herättänyt uteliaisuuteni, joka on vihdoin tyydytetty. Amon on illan teoksista ehkä harmittomin, mutta täydentää toivoakseni mukavasti ohjelman, joka koostuu neljästä kohtuullisen lähekkäin sävelletystä mutta melko eriluonteisesta kappaleesta.

Tervetuloa kyytiin!

- Jaakko Luoma -