Mozart sävelsi hoveille serenadiviihdettä, mutta hänen käyrätorvikonserttonsa syntyivät tuttavallisemmassa ilmapiirissä, enimmäkseen salzburgilaiselle juustokauppias Ignaz Leutgebille, jota omistuksissa kutsuttiin "aasiksi, naudaksi ja tomppeliksi". Aristokraattista urheilumieltä tarvitaan silti metsästysaiheisissa finaaleissa ja ylimyksellinen henki tasapainottaa myös Tšaikovskin Andanten ja Nocturnen venäläistä kaihoa. Brahms toimi toista serenadiaan säveltäessään hovimuusikkona Detmoldissa ja työllisti erityisesti hoviorkesterin puhaltajia.